Sivut

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Heippa hei ihmiset!

Aloitan bloggaamisen uudestaan Mannisen blogiyhteisössä. Koitan saada blogloviniin ja blogilistalle sen piakkoin lisättyä, niin sujuu seuraaminen helpommin! Tätä blogia en ainakaan vielä poista, jos jotakuta kiinostaa vanhoja tekstejä kaivella. Tässä linkki aloitustekstiin. Nöyrimmät pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta joskus on pakko lähteä, että voi palata takaisin.



lauantai 27. syyskuuta 2014

Vois mennä v**usti huonomminkin. Selontekoa sm-karsinnoista.

Jyväskylän karsinnat räpiköity läpi, ja edessä kisakauden huipennus ja päätavoite, eli Nordic Fitness Expo ja ensimmäiset sm-kilpailut. Kisareissusta mulla ei ihan kamalasti ole kuvia, koska sattuneesta syystä mä koitin enemmän keskittyä olennaiseen ja rentoutumiseen, kuin instagramin ja facebookin päivittämiseen ja kuvien räpsimiseen. Olin aika väsynyt kun kisaviikolla ei uni meinannut oikeen maistua. Tietysti loppuviikosta oli jo niin herkillä ja latautunut että se univaje ei oikeen tuntunut missään.

Viimeistelyviikolla oli jo posket vähän lommolla

Lähdettiin mun ihan maailman parhaan huoltajan Marjan kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää perjantaina iltapäivällä, niin että kun kolmelta sai aikaisintaan kirjautua hotelliin niin mehän isketttiin vastaanottotiskille kello 15 reikäreikä. Menomatka oli jotain ihan hullua (niinkuin koko reissu), huudettiin suunnilleen ekan viiden kilsan aikana suunnilleen äänemme käheiks. Mä olin lakannut mun kynnet mielestäni tosi hienosti ja näytin niitä Marjalle niin muija huutaa että MIKS SÄ NOIN TEIT??!! Me laitetaan sulle tekokynnet!! Rauhottelin Raivoa että tiedetään, oli vaan tekemisen puutetta ja mulla on kyllä kynsilakanpoistoaine mukana. Meil on kyllä niin paras tiimi. Marja on nähnyt kaiken. Höyläs mun selkähaituvatkin.

Mun taidonnäyte :D
Paras huoltaja ikinä <3
Hotelliin kirjauduttua saatiin ottaa vähän aikaa lepiä ja mun parempi puoliskokin tuli hotellille hengailemaan. Myös Jessica käväisi ennen kilpailijoiden rekisteröintiin lähtöä, oli tosi kiva nähdä siinä ennen kisaa! Rekisteröinnin jälkeen olin just päässyt suihkuun niin valmentajani Johanna soittaa että haloo haloo nyt tuun pyörähtämään. No ei siinä muutaku alasti kuntotsekkaus hotellin kylppärissä, ja takasin suihkuun. Leviteltiin siinä illalla yks kerros väriä, ja sitten vähän hiottiin seuraavan päivän sotasuunnitelmia. Uni ei meinannut tulla ei sitten millään. Sain nukuttua yhtäjaksoisesti kaksi tuntia ja kahdesta eteenpäin sinne aamukuuteen torkuin jotain vartin pätkiä. Neljän aikaan oli pakko kaivaa kuulokkeet laukusta ja laittaa spotify puhelimesta päälle, jos sen avulla saisi unenpäästä kiinni. Elämäni pisin yö. Odotin vaan että se loppuu.

Kisa-aamun kuntoa

Kuudelta sitten "virkeänä" ylös, ei se väsymys tai huonosti nukuttu yö tossa kohtaa juurikaan tuntunut. Muistan kyllä ekoista kisoista sen, etten silloinkaan nukkunut kisoja edeltävänä yönä kuin ehkä neljä tuntia. Vähän käppäilyä hotellin käytävällä ja uutta värikerrosta laittamaan. Aamu menikin siinä huoneessa valmistautuessa, tankatessa ja puunatessa. Sitten oltiinkin valmiina lähtemään kisapaikalle.

Minä ja niin upea ja kaunis Noora
Takatiloista löysin Johannan ja pitkässä sarjassa toiseksi tulleen niin valtavan kauniin Nooran. Asettauduin siihen Nooran viereen pötkölleen, mutta eihän siinä kauaa nokka tuhissut kun kello oli jo kaksi ja yhtäkkiä pitikin olla jo pumppailut täydessä käynnissä, glazet levitetty ja biksut liimattuna kankkuihin. Järkyttävä kiire tuli, glazet puuttu toisesta jalasta, biksut heikosti liimattu ja vaseliinitkin unohtu hampaista. Saatto olla aika valloittava Wallace and Gromit tyylinen hymy lavalla kun ylähuuli kuivu kiinni hampaisiin. Koko ajan oli myös sellanen tunne että pikkarit räpsähtää vakoseen hetkenä minä hyvänsä. Kaikki kierrokset meni niin haipakkaa etten oikeestaan muista taas koko touhusta ihan hirveesti muuta kuin sen että mulla oli katsomon parhaat kannustusjoukot. Huusivat niin että mua välillä ihan nauratti siellä lavalla. Kiitos <3 Kaikkea härdelliä siellä lavan takana taas tapahtui, mutta niistä selvittiin, ja sm-lippu takataskussa oli hyvä tirauttaa viiden minuutin pettymyksen kyyneleet ennenkuin tajusin että 21 kilpailijan joukosta 4. sija ei oo huonosti. Eli sopeutumisvaiheesta selvitty ja voihan tohon kuntoon nyt olla ihan saatanan tyytyväinen vaikka ite sanonkin. Oon vaan usein liian ankara itselleni.


Olihan se väri vähän valju.

T-kävelyä
Vähän lisää

Näille pitäs tehä jotain :D
:)
Me 

Henni ja Matias <3
Se mitä jäi hampaankoloon oli liian vaalea väri ja se että luotin mun hillittyyn t-kävelyyn liikaa. Muilla mimmeillä oli vähän räväkämmät kävelyt joten vaikka se varmaa kuulemma olikin niin jäin vähän jalkoihin kun olin niin vaatimaton. Mä oon sitä mieltä että vaatimattomuus kaunistaa, mutta jos kerran kaivataan vähän flirttiä niin saamanne pitää. Mä kaivoin mun sassy pantsit kaapista ja oonkin tässä herätellyt mun sisäistä Shakiraa, joten viilaan sen kävelyn kondikseen. Mitään älytöntä pyllistelyä ja ketkutusta multa on turha odottaa, mutta enköhän mä vähän groovya siihen saa lisättyä. Samaten väri on testattu uusiksi, joten sekin homma pitäisi olla hoidossa expoa varten,

T-kävelyä hiomassa

Kisan jälkeen kävin suihkussa pesemässä väriä pois ja vaihdoin siviilikuteet päälle ja lähdettiin syömään. Vetäsin siinä hotellilla alle pari karjalanpiirakkaa ja voi ne oli kyllä parasta antia jälleen. Käytiin syömässä hampparit ja mä otin vielä päälle jätskin. Loppuilta menikin löhötessä ja herkkuja syödessä hotellihuoneessa. Ei tullut ähkyä, ei huonoa oloa, ja nukuin kuin pikkulapsi seuraavan yön. Sunnuntaina aamulla käytiin hotelliaamupalalla, ja puolenpäivän maissa lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sunnuntaina vielä löhöilyä ja vapaata syömistä, tehtiin Marjan kanssa jauhelihakastiketta ja spagettia. Maanantaina sitten palasin takaisin diettikuvioihin, eli normiruokien ja treenien pariin. Eikä tehny tiukkaa.

Väsyny muija 
Aaanamnamnam

Nyt kun kisoista on kaksi viikkoa aikaa ja sama ralli on jatkunut, alkaa taas paukut olla aika vähissä. Kunto on mennyt taas hienosti eteenpäin, ja tuntuu ettei mua oo kohta enää olemassakaan kun oon niin pieni :D Oon käynyt töissä taasen normaalisti, ja seuraava viikon lomapätkä on expon ympärillä. Sitten jälleen normaali paluu arkeen. Sunnuntaina eli huomenna on tankkauspäivä, että jaksaa vielä viikon porskuttaa kovaa, ja sitten onkin taas kisaviikko. Motivaatio on kova, vaikka välillä tuntuukin että loppuis nyt s**tana jo. Onneksi niitä hetkiä on suhteessa tosi tosi vähän, ja hyvillä mielin taistelen kohti sm-kisoja.

Kyl sul kauhee silmäpussi tulemast!
Expon jälkeen täytyy purkaa koko dietti ja tää kisakausi ehkä vähän tarkemmin, nyt valmistaudun valloittamaan kuntosalin jo toista kertaa tänä aamuna, kävinhän tekemässä jo aerobisen näin lauantain kunniaksi! Kiitos kaikille ihanista sanoistanne, ja siitä että ootte jaksaneet ja jaksatte edelleen kannustaa. Kaikki tuki on KORVAAMATONTA. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Tiko tiko!

Jännät on ajat, kun kisoihin on enää vajaa kolme viikkoa. Kunto alkaa löytyä pikkuhiljaa, vaikka alakropan osalta painetaan hommia ihan vimoseen asti. Etureidet ovat ilokseni vilautelleet jo ihan oikeeta edistymistä, ja viime viikon sunnuntaina tankkaus meni erittäin toivotulla tavalla eli ihan nappiin. Täällä ei mässäilty sokeriherkuilla, ei jäätelöä, pullaa, karkkia tms. Riisikakkuja, riisiä, ananasta, pilttiä, vähän fitnessmuroja ja puuroa. Namskis sano Marsa ja kyllä paino humahti! Ensin ylös, ja sitten alas, onneksi :D

Yläpelti alkaa olla pikkuhiljaa kuivatusta vaille valmis. Painossakin päästiin loppuviikosta uudelle kymmenluvulle, eli alle 60kg. Tää dietti on ollut tosi opettavainen matka jo tähänkin asti. Tapoja päästä kuntoon on yhtä monta kun kisaajia ja valmentajiakin, ja itselleni näköjään tällä kertaa näyttäisi toimivan oikein hyvin myös tämmönen enempi aeroa sisältävä rupeama. Tosin, se oli pakollistakin, koska rasvapirulainen oli asettunut oikeen taloksi mun alakroppaan, ja voi veljet se on ollut tiukassa. Häätötoimenpiteinä on toiminut ylämäkikävely juoksumatolla ja kuluttavat punttireenit, eli lähinnä ihan tapposupersarjoja lyhyillä palautuksilla.

Viikko sitten

Hauskaa huomata miten paljon henkistä kasvua tämä diettiaika allekirjoittaneelle on aiheuttanut. Suhtautuminen ruokaan ja erityisesti herkutteluun on muuttunut aika paljon. Jälleen. Jo eka dietti teki sen, että herkkuhimoa osasi kontrolloida paremmin. Nyt huomaan, että en ole järin katsellut suklaakakkujen kuvia, ja suupielet kuolassa miettinyt että mitä kaikkea sokerista sitä tunkisi yhtää aika suuhunsa heti kisan jälkeen. Lähinnä mun tekee vain mieli syödä enemmän oikeaa ruokaa. Siis määrällisesti enemmän, vaikken liiemmin ole näläntunteesta kärsinytkään. Tänään just mietin mitä haluun ekana kisan jälkeen tehdä; haluun vaan mennä selälleen makaamaan, laittaa silmät kiinni ja miettiä että v**tu mä tein sen! Ehkä siihen joku naminami täytetty sämpylä ja kylmä pepsimax kylkeen niin avot! Vedin sellaset herkkuähkyt viimeksi kisan jälkeen, että voin oikeesti pahoin. Ja lupasin että ei ikinä enää. Mä muistan sen olon kuin eilisen päivän, ja se oli ehkä pahempi kuin mun pahin hukkavuosien krapula ikinä. Ei ollu suolitukos kaukana siitä hommasta, joten ilmasen vinkin annan kaikille uusille kisaajille; turha hamstrata kahta kiloa suklaata (joo, mulla oli jotain tän verran erilaisia), pullaa ym. juttuja; tulee masu kipeeksi, ja ensin luulin että kuolen, ja sitten jo melkein toivoin että kuolen :D Eikä oo vitsi. Oli meinaan aika tuskaa.

Tätä näin, mutta riisillä.

Mun offista voisin voisin sanoa vaan että napakympsi. Ei ehkä kaikkien mielestä, mutta itse oon tyytyväinen. Oon saanut treenata terveenä (yhtä pikkuflunssaa ja yhden päivän oksennustautia lukuunottamatta) yli vuoden päivät. Oon keskittänyt tekemiseni aika tarkkaan 2013 keväästä tähän syksyyn. Palattuani kisan jälkeen heti maanantaina normi ruokailujen ja kevyen reenin pariin, en oo sen koomin ruokakuvioitani sotkenut. Herkuttelut säästelin tarkoituksella kerran viikossa toteutettavaksi tai jopa harvemminkin alkuun (ja vielä mahdollisesti reenin päälle), koska tunnen itseni sen verran hyvin, että sukka lähtee imusarjaan turhankin herkästi.

Aamupuuroa en kyllä vaihda. Ja se otti sen kaksi kuukautta että pääsin jyvälle psylliumin käytöstä. Harjoitus tekee metsurin!

Kunto on siis mennyt nyt parin viikon aikana ihan hurjana eteenpäin, ja salillakin oon saanut palautetta että muija sulaa ihan silmissä! Tiesinkin, että ne suurimmat "ihmeet" tapahtuu juurikin tässä viimesten viikkojen aikana, ainakin jos viime diettiin on uskominen. En vaan voi käsittää miten paljon lisäboostia siitä saa kun näkee itsekin sen muutoksen. En oo edelleenkään sokeutunut omalle kunnolleni, ja vaikka edistyksen huomaankin ja siitä iloitsen, niin löysäilemään ei ruveta vaan pää on kylmä ku jääkausi ja homma viedään loppuun 110 lasissa.

Viikonloppuna olikin sitten sellanen näky ettei pitkään aikaan! Oli puhtaat hiukset, meikkiäkin oikeen kunnolla ja pyhävaatteet päällä, koska oli poikaystävän synttärit. Olihan mukavaa kun paikalle oli kokoontunut paljon väkeä, oli tosi kiva näin kesän päätteeksi. Itsehän lähdin nukkumaan kotiin kun muut suuntasi tanssiravintolaan. Piti nukkua kunnolla, että jaksoi levätä koko eilisen päivän. Ja sitähän mä teinkin, löhösin, kävin vähän palauttavalla kävelyllä ja löhösin. Ja söin.

Oli pakko ikuistaa näinkin harvinainen näky. Ja vielä huulipunaa! Huh.
Kaksi viikkoa töitä, 11 aamuaeroa, 10 kovaa punttia. Siinäpä tän hetken kovin kolmikko, jonka jälkeen on kisaviikko ja ansaitut lomapäivät. Ei muutaku kypärä kylmänä tuulitunneliin. Ps. Syksy on hiukka jees!! :)