Sivut

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Vadelmaraita


Niin, se aika kuukaudesta se naisen parasta aikaa on! Olettaen että suurinta osaa kiinostaa mun hormonitoiminta,  ajattelin nyt paljastaa mistä tää mun ainainen optimistisuus (haistakaa sarkasmi) kumpuaa. Tänään(kään) ei siis ole ollut mitenkään erityisen mahtava päivä. Kuukkikset ovat tehneet tuloaan jo viikon verran mikä on näkynyt reeneissä, yleisessä olotilassa ja peilissä. Kroppa kerää nestettä minkä ehtii, reenitehot on jossain kaivossa ja harmittaa muutenkin. Just ehdin julistaa kavereille et nyt on kyllä asiat niin hyvin etten keksi mitään mistä valittaa! Tai siis oikeastihan ne onkin, ja tähän hetkeen pitäisi suhtautua optimistisesti, täähän on ohimenevää. Tätä kestää vielä pari päivää, ja jo on parempi mieli. Eli tulta päin vaan. Nojoo, helpommin sanottu kun tehty kun selkäreenin jälkeen fiilis oli niin pirtee, että olisin voinut kävellä salilta suoraan takapihan biojätteeseen...

Selkä-hauis vääntö ei siis tänään kulkenut odotetulla tavalla. Kakkoskoutsin ohjeistuksella pienensin treenipainoja, ja väänsin loppuun asti niin että sain kuitenkin hyvän tuntuman selkään. Eli huonosta reenistä voi pikku viilauksella tehdä ihan kelvollisen. Työ ei mene hukkaan kun tuntuma on hyvä, vaikka painot olisivatkin pienemmät ja mieli vähän maassa. Sisua ja keskittymistä mukaan niin kyllä se siitä. Treeneistä ei tällä kertaa valitettavasti ole kuvamateriaalia, sillä salilla ei ollut sopivaa random jantteria ketä olisin kehdannut pyytää kuvaamaan.

Ylätalja niskan taakse, 4 sarjaa
Alatalja leveä ote, 4 sarjaa
Tuettu t-kulmasoutu, 4 sarjaa
Pullover kp, 3 sarjaa
Hauiskääntö scott-penkissä taljassa, 4 sarjaa
Hausikääntö seisten kp, 3 sarjaa

Aamulla oli myös melkoinen bad hair day. Oli jo aika likellä etten marssinut lähimpään kampaamoon  ja käskenyt leikkaamaan kutrit lyhyeksi. Ennen salille lähtöä kuitenkin ystäväni muistutti miten raivostuttava luonnonkihara taltutetaan. Vähän hiuspuuteria, Redkenin iron silkiä ja suoristusrautaa peliin niin saadaan Marinkin kuontalo ojennukseen! Asioista voi tehdä itselleen yllättävänkin vaikeita ja mä oon välillä mestari siinä lajissa. Onneksi en enää läheskään niin usein, vain kerran kuussa. Ja tämän samaisen ystävän kanssa puitiin myös muita syntyjä syviä, ja kyllähän se hymy alkoi löytyä! 

Rauta, silkkiä ja tukkapuuteria
Tyytynette tähän aikansa eläneeseen selkäkuvaan, lupaan julkaista päivitetyn piakkoin

Vähän väriä tähänkin päivitykseen
Kolmeksi menin töihin ja kasilta pääsin kotiin, nyt ohjelmassa vielä ruoan laittoa ja eväiden pakkailua huomista varten. Eli kanaa uuniin, munat kiehumaan ja marjoja sulamaan.
Ruokajuttuja ja saliesittely tulossa tämän viikon aikana, lisäravinteista viimeistään ensi viikolla. Pysykää kuulolla!

-Mari

3 kommenttia:

  1. älä missään nimessä leikkaa hiuksias, muista mitä silloin joskus höpistiin!!
    -nimimerkillä: kasvatusvaiheessa kamppaileva
    :)

    p.s. voisitko ystävällisesti poistaa ton "todista ettet ole robotti",
    on meinaan pikkuisen rasittava arvailla mitä sanoja ilmestyy.
    uhkaan lopettaa kommentoimisen :P

    VastaaPoista
  2. Nyt pitäs olla pois, kiitos ja anteeksi :D Mistä mä tiedän ettet sä oo robotti? :o Ja Miia, en leikkaa. Kriisi voitettu!

    VastaaPoista
  3. niin no eihän sitä koskaan tiedä, "I'll be back" ;)

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)