Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Voi mun vuodatus

Nyt ei oo oikeen irronnu juttua. Eikä tässä nyt mitään kovin ihmeellistä oo tapahtunutkaan. Mun tyyliinhän EI luonnollisesti kuulu päivittää facebookstatusta satakakssataaviissataakertaa päivässä, ja ilmottaa siellä millon kävin vessassa, millon tietokone sammui kesken kaiken tai milloin Niilon viiksikarvat oli vähän hassusti vinossa. Eikä myöskään kirjottaa täysin turhanpäiväisistä asioista tänne blogiin, vaikka siihenhän tää kai vähän on ajautumassa. Mä oon luonteeltani vähän sellainen itsensä vähättelijä, mollaaja ja perusepessimisti. Tiedän kuitenkin, etten olis saavuttanu kaikkia niitä asioita mitä olen tähän mennessä saavuttanut, jos olisin ihan surkea lapanen. Kyllä mulla itseluottamusta on ja sillälailla, mutta en vaan tykkää kauheesti asettaa itseäni mihinkään jalustalle ja heijastella siellä että ai v***u mä oon upee.

Mitä tulee näihin bodyhommiin, niin olen varmastikin keskivertoa paremmassa kunnossa tällä hetkellä, mutta niin on moni muukin. En halua ylpeillä millään, mutta en halua nöyristelläkään. Nöyrä pitää mielestäni sopivassa suhteessa olla, mutta ketään ei tarvitsen nöyristellä. Valehtelin jos väittäisin, etten itse huomaa sitä hurjaa muutosta mikä minussa on vuodessa tapahtunut. Välillä ajattelen, etten varmastikaan olisi voinut tämän enempää saada aikaan näin lyhyessä ajassa. Olenhan tähän niin paljon panostanut ja nähnyt vaivaa. Haluan kuitenkin pitää jalat maassa, sillä vaaditaan vielä aika monta vuotta kovaa työtä, että pärjään bf-lavalla sm-tasolla. Taso on kova, ja harrastajia paljon ja tulee koko ajan lisää. Niin kauan kuin jaksan tehdä töitä, ovet ovat avoinna. Ja jaksanhan mä!! Koska mulla on paras valmentaja, paras kakkoskoutsi, ja parhaat tukijoukot. CHEERS <3

Mun ei myöskään pitänyt tyylilleni uskollisena laittaa näitä motivaatiojuttuja tänne, mutta poikkeus vahvistaa säännön! :)

En koe että olisin luopunut mistään, tai jäänyt mistään paitsi. Sillä aikaa kun muut tytöt laittoivat paplareita tukkaan ja loihtivat mahtavia bilelookeja, minä etenin syöksyen jossain Vekaranjärven tai Niinisalon metsissä taisteluvyö selässä. Kaikkine väsyttävine kalustonhuoltoineen ja asetarkastuksineen ehkä tähän astisen elämäni toiseksi paras vuosi (viimeksi kulunut vuosi on ollut vieläkin mahtavampi). Sain sieltä niin paljon. Sain itseluottamusta, tiesin että minä pystyn tähän! Myös viime kesänä aloitettu taival valmentajan kanssa on tuonut lisää itseluottamusta, hei minä pystyn tähänkin! Ihmiset, te pystytte siihen, jos todella haluatte! Elämänmuutokset vaatii niinsanotusti munaa, ja lainatakseni rakasta isääni: KOVUUTTA!

We'll see mitä jää jäljelle dietin jälkeen 

Olen myös erittäin päättäväinen, kilpailuhenkinen ja motivoitunut niitä asioita kohtaan, mitä todella haluan. Jos ryhdyn johonkin, niin se sitten tehdään kanssa kunnolla. Jos ei kiinosta, niin en sitten rupea hommaan ollenkaan. Pienestä asti oon aina sanonut vaan äitille ja iskälle että "mä meen" ja "mä teen". Mun piti päästä kouluun vuotta aiemmin koska mun isoveli meni kouluun. Mä myös "menin" musiikkiluokille kolmannelle. Mä "menin" yläasteelle liikuntaluokille. Mä "menin" armeijaan. Näihin kaikkiinhan piti siis hakea. Ja jostain kumman syystä, kaikki on aina onnistunut. Mä hain opiskelemaan fysioterapiaa, ja pääsin. Ykkösellä sisään. Äiti joskus sanoi, että mitenkähän sun käy, kun eka vastoinkäyminen tulee? Olen myös saanut kaikki työpaikat mitkä olen halunnut ja niihin hakenut. Alamäkeä odotellessa...

Mä oon aina ollut mun kaveriporukasta vähän se ruma ja läski. Se jonka kanssa on kiva olla kaupungilla kun tuntee itsensä tosi hyvännäköiseksi mun rinnalla. Nyt oon enää ruma :D Harmi ettei tätä naamaa saa treenaamalla pois. Ajan takaa nyt sitä että kaiken mahtavuuden vastapainona oon kärsinyt yläasteesta asti aknesta (jolloin se oli keskivaikea). Joka tytön lempparitauti. Pari vuotta se oli tosi hyvä tässä, mutta kesän alussa naama räjähti käsiin. Lopetin syksyllä katabolisten steroidien eli e-pillereiden syönnin. Ne mulle määrättiin yläasteiässä aknen hoitoon, koska se oli parempi vaihtoehto kuin roaccutan tai muut aknehoidot joista on enempi haittaa ku hyötyä. Tämä johti nyt siihen että oma hormonitoiminta alkaa olla normalisoitunut, ja PAPAM! Naama on välillä ku haulikolla ammuttu... Ja vähän selkäkin. Harmi ettei aknea voi pestä pois. Toisin kuin monet luulee, akne on talirauhassairaus, joka tulee sisältä. Ei ulkoisista tekijöistä. Oon yrittänyt, ei lähde pesemällä...

Nyt oli tällänen hetki, että piti vähän vuodattaa. Jos tänään myöhemmin tai viimeistään huomenna pääsisin vielä asiaanki, eli treenipäivitystä.

Tänään kovempaakin kovempaa jalkajumppaa asenteella.

10 kommenttia:

  1. sä oot Mari uskomaton nainen ja pystyt mihin vaan <3 <3

    VastaaPoista
  2. Vähän joo ristiriitasta tää vuodatus, kun kirjoitat, ettet halua nostaa itseäsi mihinkään jalustalle. Sitten vertaat itseäsi muihin halveksuvaan sävyyn, jotka laittoivat paplareita tukkaan ja loihtivat mahtavia bilelookeja... Sillä aikaahan sinä olet saavuttanut KAIKEN mitä halusit!
    Harmillista huomata myös, kuinka puhut ystävistäsi kuvitellen, että he ovat ajatelleet sinusta noin alentavasti: "Se jonka kanssa on kiva olla kaupungilla kun tuntee itsensä tosi hyvännäköiseksi mun rinnalla."

    VastaaPoista
  3. Tanja! Tarkoitukseni ei ole ollut verrata itseäni halveksivaan sävyyn kehenkään. Ystäväni tietävät, etten osaa meikata kunnolla, enkä tehdä kampauksia, ja ollaankin vitsailtu siitä että sillä aikaa kun muut sitä tekivät niin minä vapaaehtoisesti olen ollut metsässä ryömimässä. Enkä näin ollen vieläkään osaa tehdä tukalleni mitään, enkä loihtia bilelookeja.

    Enkä myöskään tarkoittanut, että ystäväni ajattelevat minusta noin. Tarkoitin sillä sitä että ITSE olen ajatellut itsestäni niin. Tämä taas johtuu siitä että minulla on ollut aiemmin todella huono itsentunto.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti tämä korjasi väärinkäsitykset :)

    VastaaPoista
  5. Sarkasmi on taitolaji.. Hyvin kirjoitettu minusta!:)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Naulankantaan!! Kiitos kommentistasi :)

    VastaaPoista
  7. Taisi Tanjalla kolahtaa paplarit ja bileluukit otsaan :D

    VastaaPoista
  8. Nyt niitä pavunvarsia pois sieltä nenästä! Eikös kirjoituksen pointtina ollut kutakuinkin se, kuinka Mariliisa on ylittänyt itsensä monen monta kertaa. Haastanut itseään kerta toisensa jälkeen ja sitä kautta rakentanut oikein hyvän ja terveen itsetunnon.
    Ei kaikki tytöt ole aina innoissaan meikkaamassa ja laittamassa tukkaansa. Varsinkaan silloin kun tuntee itsensä vähäpätöiseksi vain ja ainoastaan siksi ettei ole "osannut" laittaa itsellensä jotain bileluukkia. Kaikilla on omat vahvuutensa. Toiset on näppärämpiä kädentaidoissa oli kyseessä sitten kauneudenhoito tai vaikka virkkaus. Minusta kuitenkin _TÄRKEINTÄ_ on löytää ne omat vahvat puolet ja se mistä itse pitää ja saa hyvänmielen. On toki tärkeää myös harjoittaa omia heikkoja puolia mutta se ei ollut tarinan pointti.
    Jokainen saa eriasioista kiksit. Jos se oman lärvin laittaminen on itselle joka viikonloppuinen haaste niin sitten se on. Jokainen ihminen itse asettaa itselleen rajansa. Jotkut vain päättävät työntää rajojaan pidemmälle ja haastaa itseään jatkuvasti.

    -Raivo

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana blogi sinulla, miten vasta nyt löysin tämän! Kahlattu läpi tänään kokonaan ;) Jatka samaan malliin ja tsemppiä!<3

    VastaaPoista
  10. Kiitos Tiina!! <3 Ihana saada hyvää palautetta. Ja mahtavaa että tykkäät lukea, kiva kun liityit lukijaksi! :) Jatka sä myös samaan malliin ja vaihdetaanhan kuulumisia!! :)

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)