Sivut

perjantai 10. elokuuta 2012

Murheellisten laulujen maa

Nyt on ollu jostain syystä pari päivää vähän murheellinen mieli. Treenitkää ei oo menny ihan niin nappiin ku tässä jo tovin ehti mennä. Ei ne nyt ihan vihkoonkaan oo menny, mutta jotenki on ollu vähän veto pois. Mä oikeestaan tiedän mikä tässä mättää, ja toivon että se menee pian ohi. Niin se vaan vaikuttaa kaikkeen tekemiseen, jos on jotain mielen päällä. Ja vaikka sen yrittäisi kuinka sulkea pois reenin ajaksi, niin ei se oikeen tunnu auttavan. Stressi ja murehtiminen on katabolista, mutta minkäs sille voi jos jokin asia vähän surettaa. Yritän kuitenkin olla stressaamatta turhista ja siinä olen jo kokolailla hyvin onnistunutkin. Harmi vaan että tälläkin hetkellä vierii kyynel pitkin poskea...

Motivaation puutetta mutta ei ole. Ei todellakaan. Murheet tai paha mieli ei liity mitenkään harrastukseen, tai siihen että tästä olisi tullut mulle vastenmielistä tai että tuntuisi siltä etten haluaisi tätä enää niin paljon. Haluan tehdä tätä koko ajan kasvavalla innolla ja motivaatiolla, vaikka niitäkin päiviä tulee kun tuntuu että peilistä katsoo takaisin tuulen raiskaama vinkuheinä.

Maanantaina oli vanhan ohjelman järjestyksen mukaan jalkajumppa, joten vetäsin sen silloin. Pumppityylinen reeni, kuitenkin raskailla painoilla. Hack-kyykkyä +15 sarjoja, johon superina päälle sissykyykky uupumukseen asti. Kyllä on rankka setti etureisille! Ihan hapoilla oli sen jälkeen. Siitä sitten askelkyykkyä smithissä ja polven ojennusta laitteessa. Vasemman jalan soleus (se murheenkryyni) oli sunnuntain korkkarikävelyistä ja muutenkin jostain syystä niin tukkonen, että katsoin parhaaksi jättää pohkeet pumppaamatta. Sen sijaan rullasin niitä ja venyttelin. Se rullaaminen teki tooodella kipeetä.

Tiistaina oli lepopäivä ja venyttelin kotosalla. Keskiviikkona sitten kävin treenaamassa selkää Nooran kanssa. Tehtiin mun ohjelmalla. Leukoja leveällä myötäotteella, alataljaa leveällä kahvalla, t-kulmasoutua, kulmasoutua istuen ja pulloveria. Mä tein vielä päälle hauikset ja vatsoja. Kyllä perille meni vaikka ehkä vähän voimatonta olikin, nimittäin selässä on tunne, että jotain on tehty.

Latsit tekee töitä ihan alhaalta asti
Veto ei lähde kovasta venytyksestä
Eilen pidin siis myöskin lepopäivän, kun olisi uuden järjestyksen mukaan ollut jalkareeni. Käytiin äitin kanssa lounaalla kiinalaisessa, ja aijettä oli hyvää! Semmosta hyvällä omalla tunnolla herkuttelua. En oo mikään kulinaristi ja nykyään kun meen "ulos" syömään, niin mielummin johonki itämaiseen. En uskalla koskaan kokeilla mitään uutta tutuissa ravintoloissa, koska tuun kuitenkin pettymään. Perus kana ja riisi maistuu aina :D

Tänään jumppasin olkapäitä ja ojentajia. Pystypunnerruksesta puuttui voima ja perkele. Muuten reeni meni ihan ok. Tässä vähän kuvaa.

Kökköä
Vähän lisää sitä samaa kökköä

Dippendaalenia
Peppu hilaa maata

Taljapunnerrus
Siitä niin
Nyt ei oikeen jaksa kirjotella enempiä. Meen tästä nyyhkimään jonneki muualle. Onneks on ystäviä jotka jaksaa kiskoa päätä pois perseestä jos se on sinne eksynyt. Kiitos että olette olemassa. Ja minun elämässä. Vapaa viikonloppu tietää RREEENIÄ.

1 kommentti:

  1. voi malluseni <3
    koitahan pärjätä :)

    p.s. ihan mieletön yellow color cordination going on ;)

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)