Sivut

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Unikeon päiväkirja

Voi mun aamu-unisuus! Käsittämätöntä. Mihin on hävinnyt aamuvirkku Mari, joka oli aina ennen herätyskelloa ylhäällä, valmiina touhuamaan ties mitä? Nyt tilalle on vaihtunut kyltymätön unikeko, joka nukkuu iltavuoropäivinä ainakin tunnin ohi herätyskellosta, puhelin jossain peiton seassa ja koira jalkopäässä (jonka ei koskaan pitänyt tulla sänkyyn). Tämän hulluuden lisäksi mulle meinaa tulla kiire nykyään joka paikkaan. Ennen mulla oli aina kiire odottamaan, mikä tarkottaa sitä että olin aina noin 20min ennen h-hetkeä valmiina lähtöön. Nykyään mulle tulee lähes poikkeuksetta kiire esim. töihin, koska unohdun kattomaan koneelta jotakin tv-sarjaa tai touhuamaan jotain muuta ei-niin-olennaista. Onneksi en vielä myöhästele, mutta tähän kiireeseenkin täytyy tulla muutos. Rasittavaa kun aina on hoppu, mikä johtuu ihan omasta toiminnasta ja laiskottelusta. Mokomakin. Edit edit; olen saanut uusia lukijoita! KIITOS ja Tervetuloa messiin! :)

Paholainen, jonka ei koskaan pitänyt tulla sänkyyn...
Ei se ilman lupaa onneksi usein tule,
 ja lähtee pois kun käskee alas.
Innoissaan kepistä vaihteeksi


Viimeksi oli vähän suru puserossa, mut nyt on taas asiat hyvin muumilaaksossa (ja muumit laaksossa). Treenit ei siltikään oo lähteny nousuun, enkä ihmettele. Vähän venähti kevennyksen aloitus, hups... Aloitin sen eilen, ja seuraava kova reeni on ensi viikon tiistaina. Nyt kunnon palauttelua kevyempien reenien merkeissä ja venyttelyä ja koiran kanssa ulkoilua. Mun yläselkä muunmuassa on ihan tönkkö, joten sen liikkuvuuteen pitäisi nyt erityisesti panostaa. Jos rintaranka jämähtää, se on suoraan pois reenistä ja asennoista. Hierojan sanoin: "Nyt rupeet ämmä venyttelemään!" Nuori kaveri ja jo ihan tuttavallisesti jutellaan, niin uskaltaa kyllä mulle laukoa tuommosta kun tietää etten hätkähdä. 

Lauantaina oli vapaapäivä, joka muuttuikin työyöksi kun uusi pomo kilautti kaverille ja teki työvuorotarjouksen josta en tietenkään tohtinut kieltäytyä. Luvassa oli hommaa ravintola Armaan narikassa klo 22-04. Yö meni kivasti ja hommaa oli riittävästi. Tykkäsin. Helppoa ku heinänteko ja olin nopea ku salama. Jaksoin hymyillä jokaikiselle asiakkaalle, ja uudet työkaverit lupasivat että hymy tulee kyllä hyytymään. Hommat alkaa todenteolla syyskuun alussa. 

Kävin myös reenailemassa viikonloppuna, lauantaina oli takareidet ja sunnuntaina rintaa, olkapäitä ja salilta vielä kipittämään portaita. Juoksin porrasjuoksun jälkeen yhden vedon tasaisella. En oo todellakaan tiennyt että pystyn juosta niin kovaa!! Kyllä huomaa että kun on treenannut ja jaloissa on voimaa, niin melekoseen vauhtiin sitä pääsee kun keskittyy ja juoksee päkiöillä niinkuin pikajuoksussa kuuluu. Huhhuh mikä vauhti, melkein hirvitti. Takareisille tuli pari uutta liikettä ohjelmaan, askelkyykkykävely ja penkillenousu yhdellä jalalla. 

Kyykkyskävelyä

Takareisiii
Samma här

Penkit on pehmeitä jalan alla niin tehtiin tämmönen
rakennelma 
Tässä pitää minimoida takajalan apu ja
ponnistaa korokkeella olevalla
Menipäs kuvat nyt vähän tyhmästi mutta olkoon. Oon myös harjoitellut ahkerasti asentoja. Jokaisen reenin päälle oon tehnyt asennot ainakin kaksi kertaa läpi rauhassa. Tämä lisäksi oon harjoitellut kotona kisakengillä köpöttelyä. En ihan vielä oo kehdannut ottaa niitä salille mukaan ja käyskennellä ne jalassa venyttelyhuoneessa... Sekin päivä koittaa vielä. Perjantaina menenkin yhden toisen body fitness-tulokkaan kanssa treenailemaan kävelyä ja asentoja ihan korkojen kera. Hänellä koittaa kisat jo syyskuussa, mulla on onneksi aikaa vielä! Pääsee hyvin tässä alkuun kun käy silloin tällöin peilisalissa harjoittelemassa. 

Eilen kävin tekemässä kevennetyn selkäjumpan. Kyllä huomasi että voimaa ei olis ollut kovaan reeniin.

Mavettelua, melkein sama vetää polvilta
ku maasta asti, oon niin lyhyt
Jutun juju on yläselän ja latsien supistus,
siksi leveä ote

Kulmasoutua istuen
Vatsarutistus laitteessa

Nilkat rentoina ja polvia kohti kyynärpäitä,
ei tuu huijattua lonkankoukistajilla

Tänään kävin aamupäivällä tekemässä kevennetyn etureisi-pohje treenin. Värjäsin myös tukan, jonka juurikasvu oli jo aika kammottava... Onneksi se on nyt poissa ja värjäsin kaiken varmuuden välttämiseksi vähän otsaa ja niskaakin. Meni varmasti jokapaikkaan. Parhautta päiviin tuo anopin lahjoittamat mustikat. Suuri kiitos niistä, nyt on pakkanen pullollaan! Tosin ne ei meidän käytössä kauaa kestä. 


Aamupuuroa mustikoilla nam!
Tulipas melkoinen kuvapläjäys taas, mutta oon saanut joskus sellasen käsityksen että jengi tykkää blogeista joissa on kuvia. So be it. Muistakaa reenata kovaa, syödä hyvin, ja levätä. Pyhä kolminaisuus.

2 kommenttia:

  1. hyvä, että on jo parempi mieli <3
    nyt vielä tiukka ote niskasta niin saat sun keskittymisen ja päivän rytmityksen kohilleen :)

    VastaaPoista
  2. No sitä todellakin! :) Ja viimeistään kun tulet sieltä niin otat mua niskasta kiinni! <3

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)