Sivut

lauantai 15. syyskuuta 2012

Örrr

Hajottaa. Koulu. Ja turhat tehtävät. Ryhmätyöt. Artikkelireferaatit. Aina sama kaava. Jaetaan aiheet, tehdään siitä 15min powerpointti ja parin sivun teksti. Opinnäytetyöpohjaan tietenkin. Esitetään ne tunnilla, ketään ei kiinosta, ja hommat unohtuu kun kävellään tunnin jälkeen ovesta ulos. Ei jokaikistä neurologista hommaa voi muistaa oirekuvineen ulkoa.

Tää viikko on mennyt vähän nenä poskella. Tunnit loppuu kesken vuorokaudesta jos yrittää kaikkea tehdä, ja silloin oikeen mistään ei tule mitään. Ja jos sattuu olemaan aamupäivä etää koulusta, ei varmaan saa mitään aikaiseksi. 05.30 on herättävä joka aamu että saa itsestään jotain irti. Noin niinkuin opiskelun tai esim siivoamisen suhteen. ÄÄÄ oon niin vätys! Hyi minua.

Treeneistä en tingi. Ne on mennyt kivasti. Tiistaina treenasin rintaa, vähän olkapäitä, vatsoja ja salilta suoraan juoksemaan vetoja. Musta ei sais kestävyysurheilijaa tekemälläkään. Jos monta kertaa viikossa pitäs noita vetoja juosta niin kuolisin varmaan. Sen jälkeen on ihan himmeen hyvä viilis, mutta sen aikana kysyy kyllä hiljaa itseltään että miksi mä teen tätä?! Vetojen välissä on tarkoitus odotella sykkeen laskemista 140 tasolle ennen uutta vetoa. No mikäs siinä, syke on vedon jälkeen jotain 180, kelpaahan tässä odotella. VÄÄRIN! Meikäläisellä on toi kunto tupannut parantumaan treenaamisen myötä kokolailla paljon, ja syke laskee ihan hujauksessa. Siinä ei paljon lepäilty kun piti taas mennä... Kai se parempi näin on kuitenkin.

Tasapenkkiä käsipainoilla
Viimeset menossa taas
Keskiviikkona oli selkäjumppa. Sekin meni ihan kivasti, kuvia siitä ei nyt valitettavasti ole. Torstaina treenasin etureisiä pidemmillä hapotussarjoilla, ja voi voi kyllä oli kintut tulessa! Henkilökohtainen saliavustaja/kuvaaja/kakkoskoutsi vähän "tsemppas" hack-kyykyssä, ja siinä vaiheessa kun multa oli jo toivo käytännössä loppu, niin kuuluu "ja nyt ne tärkeimmät!" Ei muutaku silmät kiinni, happea koneeseen ja parkuen vielä pari kolme neljä toistoa ja siitä hoipertelin tekemään sissyt superina perään. Jalkatreenit ne ei vaan meinaa tökkiä. Reidet on mun kaverit, parhaimmat. Ja pakarat.

Askelkyykkyä smithissä
Reiden koukistuksia

Pohkeita seisten
Uusia tuttavuuksia, pinaatti ja tammenlehti
Eilen oli vähän tukkajuttuja mun uuden luottokampaajan/tulevan kisahuoltajan ja kampaajan ja meikkaajan kanssa! Ja kun Raivo laittaa, se on jämpti! Hirrveeen nätti väri tuli ja hirrrvveeeen hauskaa oli. Ensiksi tehtiin sellanen ylimääräisen pigmentin poisto, jonka jälkeen meikä näytti vähintäänkin irlanninsetteriltä. En saanut lopullisesta väristä vielä otettua kuvaa (siis en muistanut luonnonvalossa ottaa), joten see jääköön ensi kertaan. Eilen aamulla oli myös aivan ihana syksyinen ilma, ja käytiinkin pojan kanssa taas lanupuistossa riekkumassa. Kouluun kun lähdin pyöräilemään niin matkalla tuli joku 1 tai 2, sataamiljoonaa vesipisaraa, eli olin kuin uitettu koira kun pääsin perille. Lähinnä nauratti kun tuuli niin kovaa että siinä meinas pää taas lähteä irti ja ripsetkin oli ihan solmussa, ja sitten vielä kaatosade päälle.


Niilo taas tukin kimpussa
Ah, niin ihana syksy
Nyt valmistautumaan työyöhön vaihteeksi Armaassa! Cheerio!

1 kommentti:

  1. Cheerio! <3
    Miulla on himmuinen iksu ja etenkin jos teikällä uus hirrrrrvvveen pähee tukka niin näytille!!!!

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)