Sivut

lauantai 8. joulukuuta 2012

Itku ja potku

Ja näin on taas palattu arkeen eli koviin treeneihin. Takana jo kaksi kovaa treeniä, joista jalkareeni oli tyhmä. Se samainen outo vatsan kivistys joka häiritsi jokunen aika sitten mun takareisitreeniä, häiritsi nyt etureisipäivää. En pysty käsittämään mistä se yhtäkkiä tulee. Voisi kuvitella, että joku outo ruoka voisi tehdä moista, mutta mullahan on nyt kuusi viikkoa olleet täsmälleen samanlaiset ruokailut jokapäivä. Eli ei pitäisi ruoasta johtua. Se kipu majaili tuossa aivan alavatsassa. Sarjoja oli mahdotonta viedä aivan loppuun asti. Treenasin koko treenin läpi, mutta ei se aivan putkeen kyllä mennyt. Itku meinasi pariin otteeseen tulla, niin paljon turhautti. Olisin niin tahtonut vetää jalat aivan veteläksi. Ensi viikolla sitten. Kyllä mulla reidet ja pakarat on silti vähän kipeät, että ei se kipu onneksi koko treenitehoa onnistunut viemään. Keskiviikkona treenasin selkää, hauista ja vatsoja. Ihan ok treeni, leuanveto oli ehkä vähän voimaton, mutta muut liikkeet meni aika hyvin.

Peiliposetus selkäreenin lomassa

Keskiviikkoyö töissä oli aika kamala. Hirveesti ihmisiä, naulakko turvoksissa, huutoa, haukkumista. En ehtinyt nukkua kunnon päikkäreitä, koska oli treenipäivä ja oli viimeinen työharjoittelupäivä. Väsytti. Piti tirauttaa itkut kun kotiin pääsin, olin niin väsynyt. Torstaina sitten huono jalkareeni. Yhyy. Mutta jos aina olisi hyvä treeni, niin ei koskaan enää olisi hyvä treeni. En usko, että kuukaudesta toiseen voi itsensä aina ylittää joka reenissä. Ainakaan minä en. Ja tässä ei ole kyse paskasta asenteesta, vaan siitä, että välillä ei yksinkertaisesti kulje ihan niin hyvin, syystä tai toisesta. Onneksi se kestää vain hetken, ja tässä kohtaa asenne astuu kuvioihin toden teolla; mennäänkö siitä eteenpäin, vai jäädäänkö rypemään. Eteenpäin, sano mummo lumessa. On niitä huonompiakin ollut.

Sisulla kyykkäsin

Eilen kävin työkaverin kanssa joululahjaostoksilla. Mikä siinä on, että kun menee ostamaan joululahjoja, niin sitä löytäisi vaan itselleen kaikkea kivaa? Tai löytyyhän sitä muillekin, mutta ne mitä kaikille muille haluaisi ostaa, maksaa miljoonatuhatta. Eikö mitään kivaa ja hyödyllistä saa nykyään alle viidellä kympillä? Itse haluaisin saada joululahjaksi jotakin hyödyllistä. Jos mulla ei ole mitään toivetta, ja joku haluaa lahjan ostaa, toivoisin sen olevan esimerkiksi jotakin kosmetiikkaa. Siis käyttötavaraa. Olen pyrkinyt siihen, etten ostaisi mitään todellisia turhuuksia, mitä en todellakaan tarvitse ja mille ei ole käyttöä. Siksi toivoisin itsekin saavani lahjaksi siis jotain mikä tulee kuitenkin käytettyä, esimerkiksi lahjakortti tai jotakin ihania vartalonhoitotuotteita. Miehillehän se vasta lahjojen  ostaminen vaikeaa onkin... Ne on niin vaatimattomia. Kysyt mitä ne haluaa joululahjaksi, vastaus on joko emmä tiiä, tai emmä tarvii mitään. Voisin antaa siis paketoidun tyhjän pahvilaatikon, koska toivottiin 'ei mitään'. Kai noille uroillekin kehtaa jotakin saippuaa ostaa...

Eilen olin vielä yön töissä, ja oli oikeinkin mukava yö. Pitkästä aikaa. Sopivasti tekemistä koko ajan, mutta myös pieniä hetkiä kun sai hengähtää. Enemmän kävijöitä kuin keskiviikkona, mutta vaihtuvuus oli sitä luokkaa, ettei naulakko päässyt pahemmin tursuilemaan missään vaiheessa. Näitä lisää.

Tänään vuorossa oli olkapäät ja ojentajat. Tosi hyvä treeni siis voimatasojen ja tuntuman suhteen, mut fiilis oli jotenki lässähtäny... Ehkä nää viikonloput vaan on tälläsiä yövuorojen jäljiltä. Tosin ei ihan aina. Rautaa sai lisätä pariin liikkeeseen, ja tein sitten pudotuksiakin kun kulki.

Pystypunnerrusta
.

Vipareita
Vielä kevyt

Nousee nousee
Ei nouse!
 Nyt jatkan ihmistäytymistä, sillä edessä on vielä työyö. Ihanaa lauanatai-iltaa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HYMYILE! Koska olet upea :)