Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Voi mun vuodatus

Nyt ei oo oikeen irronnu juttua. Eikä tässä nyt mitään kovin ihmeellistä oo tapahtunutkaan. Mun tyyliinhän EI luonnollisesti kuulu päivittää facebookstatusta satakakssataaviissataakertaa päivässä, ja ilmottaa siellä millon kävin vessassa, millon tietokone sammui kesken kaiken tai milloin Niilon viiksikarvat oli vähän hassusti vinossa. Eikä myöskään kirjottaa täysin turhanpäiväisistä asioista tänne blogiin, vaikka siihenhän tää kai vähän on ajautumassa. Mä oon luonteeltani vähän sellainen itsensä vähättelijä, mollaaja ja perusepessimisti. Tiedän kuitenkin, etten olis saavuttanu kaikkia niitä asioita mitä olen tähän mennessä saavuttanut, jos olisin ihan surkea lapanen. Kyllä mulla itseluottamusta on ja sillälailla, mutta en vaan tykkää kauheesti asettaa itseäni mihinkään jalustalle ja heijastella siellä että ai v***u mä oon upee.

Mitä tulee näihin bodyhommiin, niin olen varmastikin keskivertoa paremmassa kunnossa tällä hetkellä, mutta niin on moni muukin. En halua ylpeillä millään, mutta en halua nöyristelläkään. Nöyrä pitää mielestäni sopivassa suhteessa olla, mutta ketään ei tarvitsen nöyristellä. Valehtelin jos väittäisin, etten itse huomaa sitä hurjaa muutosta mikä minussa on vuodessa tapahtunut. Välillä ajattelen, etten varmastikaan olisi voinut tämän enempää saada aikaan näin lyhyessä ajassa. Olenhan tähän niin paljon panostanut ja nähnyt vaivaa. Haluan kuitenkin pitää jalat maassa, sillä vaaditaan vielä aika monta vuotta kovaa työtä, että pärjään bf-lavalla sm-tasolla. Taso on kova, ja harrastajia paljon ja tulee koko ajan lisää. Niin kauan kuin jaksan tehdä töitä, ovet ovat avoinna. Ja jaksanhan mä!! Koska mulla on paras valmentaja, paras kakkoskoutsi, ja parhaat tukijoukot. CHEERS <3

Mun ei myöskään pitänyt tyylilleni uskollisena laittaa näitä motivaatiojuttuja tänne, mutta poikkeus vahvistaa säännön! :)

En koe että olisin luopunut mistään, tai jäänyt mistään paitsi. Sillä aikaa kun muut tytöt laittoivat paplareita tukkaan ja loihtivat mahtavia bilelookeja, minä etenin syöksyen jossain Vekaranjärven tai Niinisalon metsissä taisteluvyö selässä. Kaikkine väsyttävine kalustonhuoltoineen ja asetarkastuksineen ehkä tähän astisen elämäni toiseksi paras vuosi (viimeksi kulunut vuosi on ollut vieläkin mahtavampi). Sain sieltä niin paljon. Sain itseluottamusta, tiesin että minä pystyn tähän! Myös viime kesänä aloitettu taival valmentajan kanssa on tuonut lisää itseluottamusta, hei minä pystyn tähänkin! Ihmiset, te pystytte siihen, jos todella haluatte! Elämänmuutokset vaatii niinsanotusti munaa, ja lainatakseni rakasta isääni: KOVUUTTA!

We'll see mitä jää jäljelle dietin jälkeen 

Olen myös erittäin päättäväinen, kilpailuhenkinen ja motivoitunut niitä asioita kohtaan, mitä todella haluan. Jos ryhdyn johonkin, niin se sitten tehdään kanssa kunnolla. Jos ei kiinosta, niin en sitten rupea hommaan ollenkaan. Pienestä asti oon aina sanonut vaan äitille ja iskälle että "mä meen" ja "mä teen". Mun piti päästä kouluun vuotta aiemmin koska mun isoveli meni kouluun. Mä myös "menin" musiikkiluokille kolmannelle. Mä "menin" yläasteelle liikuntaluokille. Mä "menin" armeijaan. Näihin kaikkiinhan piti siis hakea. Ja jostain kumman syystä, kaikki on aina onnistunut. Mä hain opiskelemaan fysioterapiaa, ja pääsin. Ykkösellä sisään. Äiti joskus sanoi, että mitenkähän sun käy, kun eka vastoinkäyminen tulee? Olen myös saanut kaikki työpaikat mitkä olen halunnut ja niihin hakenut. Alamäkeä odotellessa...

Mä oon aina ollut mun kaveriporukasta vähän se ruma ja läski. Se jonka kanssa on kiva olla kaupungilla kun tuntee itsensä tosi hyvännäköiseksi mun rinnalla. Nyt oon enää ruma :D Harmi ettei tätä naamaa saa treenaamalla pois. Ajan takaa nyt sitä että kaiken mahtavuuden vastapainona oon kärsinyt yläasteesta asti aknesta (jolloin se oli keskivaikea). Joka tytön lempparitauti. Pari vuotta se oli tosi hyvä tässä, mutta kesän alussa naama räjähti käsiin. Lopetin syksyllä katabolisten steroidien eli e-pillereiden syönnin. Ne mulle määrättiin yläasteiässä aknen hoitoon, koska se oli parempi vaihtoehto kuin roaccutan tai muut aknehoidot joista on enempi haittaa ku hyötyä. Tämä johti nyt siihen että oma hormonitoiminta alkaa olla normalisoitunut, ja PAPAM! Naama on välillä ku haulikolla ammuttu... Ja vähän selkäkin. Harmi ettei aknea voi pestä pois. Toisin kuin monet luulee, akne on talirauhassairaus, joka tulee sisältä. Ei ulkoisista tekijöistä. Oon yrittänyt, ei lähde pesemällä...

Nyt oli tällänen hetki, että piti vähän vuodattaa. Jos tänään myöhemmin tai viimeistään huomenna pääsisin vielä asiaanki, eli treenipäivitystä.

Tänään kovempaakin kovempaa jalkajumppaa asenteella.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Keisarin uudet kuviot

Eilen oli vähän kökkö päivä. Ensin juoksen ympäri kaupunkia etsimässä in ear-kuulokkeita, jotka pysyisivät päässä treenatessa. Mulla on pienen pienet korvat, eikä niissä tahdo pysyä mitkään plugit kun salilla ponnistelee ja hikoilee. No päädyin ostamaan philipsin säädettävillä korvasangoilla varustetut sporttikuulokkeet. Hehheh, eipä vaan riittänyt säätövara niissä (tai sitten en osannut asetella niitä oikein), enkä saa niitä napakasti korvan ympärille. Kokeilin kuitenkin miten ne toimii salilla, ja pysyi ne paremmin kuin ilman niitä sankoja olevat, mutta ei ne aivan lunastaneet lupauksiaan. Action fit my ass... 

Kellään ideoita mitkä pysyis tämmösissä lapsen korvissa?

Treeni oli vähintäänkin verrattavissa kuulokkeiden lopputulokseen. Ihan jees ja sinnepäin, mut ei aivan. Missä minun voimat on?? Treenasin eilen siis olkapäitä ja ojentajia. Tuntuma oli ihan hyvä, mutta voimaa ei löytynyt. Keskiviikkoinen selkäreenikin oli vähän väsähtänyt. Sama homma; tuntumaa oli kyllä (sen tuntee kyllä nyt että perille meni), mutta voimaa ei juurikaan. Oon päättänyt, että huonoja treenejä, sellaisia ei enää ole (uskottele sitä itsellesi). On vain vähän heikompia treenejä toisinaan. The only bad workout is the one that didn't happen. Näistä treeneistä ei ole kuva eikä videomateriaalia, joten pahoittelen köyhää postausta.

Tänään viettelen lepopäivää, ja huomenna saa kyytiä sitten takareidet ja peppu! Vapaa viikonloppu tulossa, ja sitä viettelen ihan kunnon yöunien ja treenien merkeissä. Ensi viikolla on jos jonkinmoista juttua tiedossa; treenit valmentajan kanssa, yläkropan hierontaa ja sunnuntaina kilpailuun valmistava leiri. Sain myös mukavan tiedon kenkkäkauppiaalta, kisakengät ehtivät sittenkin viikonlopuksi minulle! Pääsevät heti tositoimiin.

Huomenna on juhlapäivä, ja tein jääkaappiin hyytymään valkosuklaa-lime rahkakakun, nams. Juhlapäivän kunniaksi syödään myös tortilloja (oikeesti super herkkua mulle arkiruokien rinnalla, eikä sillä etten tykkäis mun arkiruoista). Kakkuun tulee keksipohja, ja ne digestivet pitää murskata. No meillä ei oo mitää kummosta juttua sellasta toimintaa varten, niin meikä heitti keksit pakastepussiin ja hakkasin shakerin pohjalla ne muruiksi :D Huomenna kuitenkin käyn aamujumpalla ennen herkuttelua. Käytiin Niilon kanssa myös pitkä iltalenkki, ja vaikka olikin kuuma ja ihmisiä liikenteessä niin Nippe oli yllättävänki mallikelpoisesti. En meinannut omaksi pojakseni tunnistaa kun ei koko ajan vetänyt ja poukkoillut joka suuntaan. Niilo you made mama proud.

Lounasta

Josko huomenna treeni kulkisi paremmin kuin pari aikaisempaa tällä viikolla. Lieneekö mennyt sanonta niin, että ei ole huonoa säätä, on vain huonoja varusteita. Kai sen voisi muotoilla näinkin: ei ole huonoa treeniä, on vain huonoja asenteita. Valmentajan sanoin; Hyvät päivät korvaa ne harvat huonot! Tällä motivaatiolauseella huomiseen päivään.

Pakollinen peilikuva

Ainiin. Aloitan elokuussa lopussa uuden työn. Yötyön. Eli siitä lähtien mulle voi tulla aukomaan päätään Lahdessa Tivolin ja Armaan narikkaan. En pysty syksyllä tekemään koulun ohella 29h töitä viikossa, niin piti etsiä viikonlopputyö. Se järjestyi onneksi yhdellä puhelinsoitolla. Joo joo rankkaa on ja meet ihan sekasin ja ja... Ei, vaan menot ja reenit täytyy sitten viikonloppusin suunnitella sen mukaan, että tulee nukuttua tarpeeksi. Eihän se sen kummosempaa ole. Mielummin tuota ku siivoamista. Jos en tee töitä, niin kisaprojekti lentää kaaressa suoraan roskikseen. Rahastahan tässä on pulaa, ei mistään muusta.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Aikainen lintu madon nappaa

Oivoi tässähän alkaa pienellä fitnesstypyllä kisakuume nousta, kun muut valmistautuu syksyn kisaan. Oma kisadebyytti on siis huhtikuussa 2013, mutta se on täällä ennenkuin huomaankaan ja odotan kisadiettiä kuin kuuta nousevaa. Otettiin eilen vähän selästä kuvia, ja voi kökkö miltä ne näyttää... Oikeastihan on turha spekuloida tällä hetkellä miltä kroppa lopulta tulee näyttämään (dietti ei ole vielä edes alkanut, aikaa tehdä lihaa on aina kisoihin saakka, ja lopputulos selviää vasta kun rasvat on kuorittu pois), mutta mun alaselän ihanat jenkkafläsät häiritsee mua itseäni, ja siksi mun omaan silmään selkä näyttää suunnilleen samalta kuin puoli vuotta sitten. Oon karmee kirahvi; mulla on suhteessa jalkoihin ihan JÄÄTÄVÄN pitkä selkä. Muilla ihmisillä pakarat on heti selän jatkeena, mut mulla on siinä semmonen 6-7cm pätkä alaselkää vielä. Jalat on niin syvällä p**seessä ku luontoäiti ne on sinne saanut, eli lyhyet on. Ja paksut (vielä tällä hetkellä, toivon hartaasti että niistä jää jotain jäljelle dietillä). Ja vaikka odotankin lokakuun loppua ihan intopiukassa, tiedän, että kun dietti alkaa, toivon ettei se olisi koskaan alkanutkaan :D Ja taas, älkää käsittäkö väärin. Haluan tätä ihan todella, enkä tee tätä siksi että "nyt kaikki odottaa multa tätä". Teen tätä just siks, että treenaamisesta, itsensä ylittämisestä, ja ylipäätän siitä että näkee tehdyn työn tuloksia (ai mitä?!), tulee niin SAIRAAN HYVÄ FIILIS. Suomeks sanottuna: TÄMÄ ON KIVAA!!

Mitä tulee kisaintoiluun; ilmoittauduin 5.8.2012 järjestettävälle IFBB Ry:n kilpailuun valmistavalle leirille, tilasin kisakengät, ja oon jo vähän suunnitellut biksuja ja kisalookia yhdessä kampaajaystäväni kanssa, joka siis lähtee kisoihin mukaan. Joo joo sinne on vielä pitkä aika ja keskity nyt olennaiseen ja niinhän mä keskitynkin! Treenit tehdään täysiä, ruoka maistuu ja uni myös. Mä olen aina ollut early bird ihan kaikessa, enkä tee poikkeusta nytkään. Huhtikuu 2013 ei ole enää haave, vaan ihan konkreettinen tavoite, eikä musta oo väärin aloittaa pikkuhiljaa valmistelemaan juttuja sitä varten. Mulla tulee olemaan syksyllä sata muutakin asiaa mielessä, ja haluaisin silloin pystyä keskittämään vähäiset energiani treenamiseen ja asentojen ja kävelyn harjoittelemiseen (ainiin, koulussakin pitäs käydä). Kun muut kisoihin liittyvät asiat ovat tuolloin jo hyvällä mallilla, ei tarvitse niistä ottaa turhaa päänvaivaa. Ja mähän en oo aikaisemmin ollut mikään korkkarikävelijä (tytöt, te tiedätte mut), joten sitä kävelyä pitää ihan oikeasti harjoitella. Ja muutenkin, en halua että mun suorituksesta on tarvetta kirjottaa Body-lehteen että "kyllä oli Lahden likalla hirveet poseeraukset".

Kisaköpöttimet

Sunnuntaina treenasin takajalkoja, peppua ja pohkeita. Ekan sarjan jälkeen puuskutin vaan että "nyt ei kyllä kiinosta ei yhtään". Kun neljä sarjaa oli takana totesin sit hymyssä suin että "alkoihan tää kiinostaa". Leveässä prässissä ennätyspainot, ja muutenkin meni erittäinkin hyvin. Ainoa häiritsevä tekijä oli huimaus. En tajua. Mua huimasi joka sarjan jälkeen vähän, ja oli vähän huono olo. Voimatasoissa ei ollu mitään valittamista, eikä yleisestikään treenitehoissa. Eikä huimausta kestänyt kuin hetken aina sarjojen jälkeen. Pumppukaan ei hakannut tavallista kovempaa, joten päätin antaa huimauksen olla häiritsemättä muuten hyvää treeniä. Jäykkäjalkaisessa kuolemannostossa (SJMV, in inklish stift legged deadlift) oikeen tunsi kuinka hamstringit ja pakarat venyy aijjettä!

video


Ihan au naturel ja jäätävä hiki 

Keskittyyy
Oli pakko laittaa ihan ton kielen takia
Eilen kävin tekemässä rintaa, pumppiolkapäät ja vatsoja. Salille mentäessä oli taas jotenki semmonen kökkö fiilis että mitenköhän tässä nyt jaksaa. Mariiii, unohtuiko asenne kotiin?! Mä oon välillä vähän alkukankea, ja siitä se sitte lähtee rullaamaan. En oikeen osaa sanoa oliko se hyvä reeni, vai semmonen keskinkertainen. Huonosti se ei missään nimessä mennyt! Pumppi oli hyvä olkapäissä ja rinta sai kunnolla kyytiä. Videolla vinopenkki kp, ja ristitalja.

video


video

Tänään oli hieronta. En olisi millään halunnut mennä sinne, koska tiesin että se tulee tekemään kipeää. Yllätyksekseni se oli kyllä hieman siedettävämpää kuin viimeksi. Kivaa se ei ollut (nyt tirautin kyyneleitä vain kaksi kertaa, mutta huusin kyllä useasti), ja vasemman jalan m.soleus (pohkeen alaosa) on murheenkryyni. Se on ihan kivikova, ja sattuu niin s****nasti kun sitä hieroo. Eikä tunnu aukeavan millään. Toinen liian kipeä paikka hierottavaksi kunnolla kovaa oli vasemman jalan sääriluun sisäpuolella ihan polven tuntumassa. Jalat oli kyllä paljon paremmat kuin viimeksi, ja hierojalta tuli palautetta että jaloissa on ihan tolkuttomasti lihasta, hommaa kuulemma riittää niiden hieromisessa. Haha jotain hyvää kai siis niissäkin!

Ensi viikolla pääsee treenaamaan valmentajan kanssa Mayor'sille Helsinkiin, ihan huippua!!! Käsittelyssä silloin on olkapäät. SUPERRR.

-Mari

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Paranormaaleja aktiviteetteja

Nyt oli sen verran kummallinen unen ja valvetilan rajamailla seikkaillut yö, että vähän puistattaa. Nukkumisaikaa oli reilusti, mutta nukuin koko yönä kunnolla ehkä kolme tuntia. Jostain syystä oli taas tosi vaikea saada unenpäästä kiinni. Ensin oli hyttynen joka vähän väliä tuli inisemään korvan juureen. Sitten näin ihan häröä unta; olin jossain, en tiedä missä, siellä oli muitakin ihmisiä. Saatiin jostain semmonen aika pitkä keppi, millä oli jotain taikavoimia. Öööh kuulostaa jo nyt siltä että tää on sellanen juttu mikä ehkä pitäs jättää kirjottamatta, mutta niin pihalla oon ollu että pakko kertoa. No minä sitten hätäpäissäni menin ja katkasin sen taikakepin ja poltin sen. No sitten huomasin olevani hereillä (en tainnut olla?!) ja mietin että voi ei nyt varmaan joku haamu alkaa vainoamaan mua... Mariii hereille nyt!! :D

Sitten astuu kuvioihin paranormal acitivityn tapahtumat. Jos ootte nähneet sen ykkösosan niin eihän se mikään kiva leffa ole. Oli sellanen fiilis et siellä huoneessa on joku, ja kohta se vetää mut jalasta alas sängystä ja raahaa jonnekin. Sen jälkeen alkaa tuntuu ihossa jotain kummaa, ihan ku joku koskettelis ja tai ihon pinnalla liikkuis jotain. Hyi saakeli että pelotti, oli pakko vetää peitto päälle vaikka olikin kuuma. Oon kuullu että dietillä jengi näkee outoja unia, ni mistäköhän mä uneksin kun dietti alkaa... Ohhoh. Kuinka kohmeessa voikaan yöllä olla. 

Miksi mulla ei ole puhelinta lenkillä mukana?! Tänäänkin olisin saanut kuvan söpöstä ankkapoikueesta (siis sorsiahan ne oikeesti oli). Ne meni siinä ruohikolla jonossa, emo johti ja 6 poikasta taapersi perässä. Niilo katteli ihan intopiukeena korvat pystyssä että mitä paholaista, monta lintua jonossa! Tuonne kun pääsis sekaan... Sit se emo pysähty ja awww ne poikaset vaa törmäili toisiinsa kun eivät osanneet odottaa että pysähdytään. Tuli monta peräänajoa siinä. 

Eilen oli ihan perus tyttöjen perjantai-ilta. Käytii Nanan kanssa tekee olkapää-ojentaja-vatsa jumppa. Tehtiin mun ohjelman mukaan koko setti. Salilla ei ollut ruuhkaa. Hyvä seura, parempi reeni. Ekan pystypunnerrussarjan jälkeen oli ehkä vähän nihkee fiilis ja tuntu et ei hitto vieköön nyt ei oo voimaa. Sieltäpä ne voimat taas löytyi ja hyvinhän se meni. Vikassa olkapääliikkeessä olikin jo aikalailla mehut pois ja sen jälkeen ei olis noussut enää mitään. Näin sen pitää mennäkin. Kyllä sitä kaverin kanssa jaksaa vaan tsempata. Kiitos Nanalle videoista, kuvista ja mahtitreeniseurasta! 

video

video

video

video

Vatsarutistus taljassa seisten
Toi tanko persvakoon ja se pysyy siellä, ei huijata lonkakoukistajilla

Vinoja vatsoja GHR-penkissä
Sama jatkuu
Tänään onkin lepopäivä salilta. Illalla vielä luvassa kahvittelua yhden huippumimmin kanssa. Ajattelin kammeta itseni sänkyyn viimeistään kahdeltatoista, josko vaikka olisi parempi uni kuin viimeyönä... Yleensä mun nukahtaminen tai nukkuminen ei katso aikaa eikä paikkaa, vaan meikä kuorsaa ihan parissa minuutissa kun laittaa silmät kiinni. Nyt on jo kahtena iltana tällä viikolla ollut vaikea nukahtaa. Outoa. Ja mä tuskin olen ylikunnossa, hädin tuskin kunnossa. Nukahtamisvaikeudet voi olla siis merkki ylirasituksesta, mutta mulle sellaista ei kyllä ole päässyt kehkeytymään. Nukun kunnolla ja pidän kevennykset ja lepopäivät kun niiden aika on. Kassotaas oonko ensi yönä kenties puukkohippasilla scream elokuvan merkeissä... 

-Mari

torstai 19. heinäkuuta 2012

Akilleen kantapäähän sattuu

Ei ole pitkään aikaan ollut niin vaikea nukahtaa kuin eilen. Puolitoista tuntia pyörin sängyssä ähisten etsien hyvää asentoa ja kakoen ja yskien kurkun kutinaa pois. Jostain kumman syystä olin tosi väsynyt illalla ja tuntui että joku pieni köhä taitaa tehdä tuloaan. En ollut tehnyt koko päivänä muuta kuin käynyt Niilon kanssa lenkillä, katsonut leffaa aamulla, ja syönyt karkkia siinä samalla. Halusin edellisestä postauksesta suivaantuneena todistaa itselleni, että sisäinen sokerihiireni ei ole kadonnut mihinkään (en tiedä miksi halusin näin tehdä, tämä käy hyvänä tekosyynä sille että TEKI MIELI). Lopputulos: ostin ison säkin karkkia, josta kykenin syömään vain puolet. NOTE TO SELF: älä osta enää. Turhaa on etkä kuitenkaan pysty syömään koko pussia, makeansietokyky on nykyään alhaisempi kuin luuletkaan. Tämän experimentin lisäksi olin iltavuorossa töissä. Nää tämmöset hölmöilyt on vähän mun akilleen kantapää.

Tavallaan olen "pettynyt" itseeni, koska uhosin että "Mari syö puoli kiloa tunnissa", mutta kyllähän tää aikastalailla hyvä juttu on?! Hahah kuulostaapa fiksulta: olen pettynyt itseeni kun en pystynytkään syömään puoltakiloa karkkia yhteen menoon. Älkää nyt hyvät ihmiset käsittäkö väärin. Olen iloinen, sillä paatunutkin pullanmussuttaja voi näköjään muuttua terveellisistä elämäntavoista nauttivaksi (siis oikeasti kanasta ja riisistä voi nauttia) urheilijaksi, joka osaa myös hemmotella itseään silloin tällöin esimerkiksi yhdellä jäätelöllä ottamatta siitä turhaa päänvaivaa. Kokonaisuus ratkaisee (paitsi dietillä ei lipsuta, se on vissi).

Sää on kyllä puheenaihe joka toimii aina. Tyydyn vain toteamaan että kesä ei koskaan tullutkaan. Tai itseasiassa tuli, mutta se meni jo. Se oli vanhan sanonnan mukaan lyhyt ja vähäluminen. Itse en ole auringonpalvoja, enkä myöskään tykkää liian kuumasta. Mulle sopii parhaiten +22 ja aurinko. Silleen että tarkenee sortseissa ja t-paidassa, mutta seistessä ei valu hiki. Mut mitä nää aamut on?? +12 kun lähtee koiran kanssa lenkille, eihän siinä tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Heinäkuu ja tuolla lämpötilalla meikä yleensä syksyisin vetää tykit eli long johnsonit jalkaan (oon armoton vilukissa). En nyt kehtaa kuitenkaan keskellä kesää painella menee sormikkaat kädessä ja panta korvien suojana, vaikka melkein tarvetta olis...

Sitten asiaan. Eilen rutkipullasin eli rullasin vähän koipia ja selkää salilla kun oli siis vielä kevennys.

Vastus medialista siinä vähän
Ai ai sattuu

Tästä ei oo toista kuvaa ku puhelin alko soida :D

Latasin instagramin puhelimeen ja piti kokeilla, Niilo päikkäreillä
Tänään pääsi taas tykittää, ja selkä-hauis reenillä homma käyntiin. Enpä sen kummemmin nyt hehkuta mutta KULKI IHAN TYKISTI TAAS! :D Jeejee ja ei muutaku nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa! Liikkuvaa kuvaa alataljasta.

video

Ylläripylläri ylätaljaa
SU-PIS-TA!!

Vedä (selällä, ei kädellä)
Ja siitä

Jaa neljäsataa nelkkua
Huippusupistukseen asti, tässä on vaiheessa
Treenin jälkeen tuli huono olo, mikä tietää sitä että kunnolla on tehty. Osu ja uppos. Huomenna olkapäitä, ojentajia ja vatsoja!! Ja nyt on hyvä aika täyttää lisäravinnevarastot, sillä Pps-shopissa

TÄSTÄ SHOPPAILEEN
Tänään oli tällee, ja huomenna on varmaan tollee.

-Mari

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Valintojen äärellä

Viimeksi sanoin ettei läski pysy perässä kun päivät menee niin nopeesti, mut nyt oon tosissaan tipahtanut pulkasta. Pahoitteluni. Viime viikko ei varsinaisesti ollut kamalan kiireinen, mutta en saanut jostain syystä tiistain jälkeen aikaiseksi kirjottaa mitään. Töistä oli vapaa viikonloppu joka meni taas yhtä nopeasti kuin vapaat aina menee. Lauantaina oltiin mummon 80v. juhlissa, illalla kävin vähänn yöelämää ihmettelemässä ja sunnuntaina nukuin pitkään, kävin kaverilla kahvilla ja illalla salilla tekemässä satujumppaa. Mulla on meneillään nääs kevennys.

Tädin silmäterä; Veljenpoikani Onnimies. Onnilla oli mummin juhlissa Paukutin. Sillä se pisteli vieraita nippuun.

Viime viikon treeneistä on jälleen tarjolla videoita. Jalkajumpat kulki tuttuun tapaan aivan superisti. Pitäsköhän tässä alkaa jo suhtautua kiukulla siihen että kulkee niin hyvin, niin sais jotain valittamisen aihetta? :D Rintatreenikin meni torstaina tosi mukavasti. Mutta perjantain etureidet-pohkeet, mistähän sitä voimaa taas löytyi? Pistettiin kaikki peliin ja ennätyspainoilla mentiin, viimesessä smithkyykky sarjassa oli 10kg enemmän painoa kuin viimeksi ja meni silti kymppi omilla voimilla. Voiskohan sillä taannoisella hieronnalla olla joku osuus tässä asiassa? Videoita tällä kertaa smithkyykystä etureisille ja kapeasta jalkaprässistä. 

video

 
video


Lauantaina illalla tosiaan kävin pikkusen yöelämässä (kahdelta kotiin). Hengailin siinä miespuolisten ihmisten kanssa ja puheenaiheeksi nousi hetkellisesti se että miksi mä en juo, ja miten kestän olla selvinpäin baarissa. Hmm. En kyllä ihan tarkkaan osaa sanoa miten jaksan olla selvinpäin baarissa, mutta väliäkö sillä. Tykkään käydä välillä yökerhossa, mutta mun osalta siihen ei enää oikeastaan kuulu alkoholi. Monena kertana kun ollaan isommalla porukalla oltu niin uskomatonta mutta totta; se on meikäläinen joka sieltä viimesenä lähtee kotiin (useimmiten kolmen aikaan). Eikä mua myöskään haittaa heilua tanssilattialla selvinpäin, vaikka en mikään tanssimaikka olekaan. Rytmitaju mulla onneksi on tallella. Joten jos tää toimii mulla, niin miksi niin usein joudun perustella sitä, etten halua juoda? Tai edes tissutella viikonloppuisin paria siideriä? Harrastuksella ja elämäntavalla on tähän oma osuutensa, mutta yksiselitteisesti en vaan tykkää olla enää kännissä ja vielä vähemmän krapulassa. Mäkään en vaadi perusteluja tai selityksiä keneltäkään siitä miksi ne juo. 

Toinen juttu mitä välillä pitää joillekin perustella on syöminen. Tässähän ei ole tällä hetkellä kyse siitä mitä saan syödä ja mitä en. Saan syödä ihan mitä haluan. Kukaan ei ole kieltänyt multa yhtään mitään. En edes itse ole kieltänyt itseltäni mitään. Ja juuri silloin, kun kaikki on sallittua, ajautuu mielestäni paremmin tekemään niitä "oikeita" valintoja. En myöskään kuulu niihin jotka silloin tällöin maistaessaan palan suklaata "väittävät", että ei se ollutkaan niin hyvää. Silloin kun syön karkkia, se on just NIIN hyvää kuin muistinkin. Ai että. Nytkin nousee vesi kielelle kun ajattelen suurinta pahettani, irtokarkkeja. Ja kun Mari ostaa irtokarkkeja, Mari ostaa vähintään puolikiloa. Ja Mari syö sen suunnilleen tunnissa. Eli kun ostan karkkia, niin mulla todellaki lähtee mopo keulimaan. Tämä tapahtuu noin kerran kuussa, viime aikoina harvemminkin. Sen pussin ja huonon olon jälkeen ei hetkeen teekään mieli, vaikka ne maistuivatkin taivaalliselle.

A nam nam
Olen saanut valmentajalta ruoka-ohjeet, treeniohjelman ja muita ohjeita tavoitteita silmällä pitäen. Siis työkaluja lihasten rakentamiseen ja kropan muokkaamiseen. Haluan noudattaa ohjeita, koska haluan kehittyä. Jos tavoitteenani on kilpailla, miksi tekisin vähän sinnepäin? Ja kyllä, minäkin olen ihminen ja on ihan normaalia että tekee mieli herkkuja. Kyllä mä kassajonossa tuijotan sitä suklaapatukkaa siinä hyllyssä ja mietin miten hyvälle se maistuu. Vaan enpä osta sitä, koska en halua sitä niin kipeästi. Enkä edes tarvitse sitä. Olen oppinut saamaan tyydytystä muista asioista kuin herkuttelusta, ja olen oppinut syömään sen verran kuin tarvitsee. Ja tätä ei nyt pidä sekoittaa minkäänlaiseen syömishäiriöön tai häiriintyneeseen minäkuvaan. Omaan sen verran terveen psyykkeen ja olen niin perso ruoalle, ettei mulle saisi kehiteltyä syömishäiriötä tekemälläkään. Ainoa samankaltaisuus syömishäiriöön on itsekuri. Kun katson peiliin, en todellakaan näe lihavaa ja rumaa ihmistä. Näen terveen, motivoituneen nuoren urheilijan.. Syön mielelläni sitä mikä on minulle hyväksi, ja mikä tukee uurastustani salilla. Panostan siihen, mikä vie minua eteenpäin kohti tavoitteita. Olen itse tieni valinnut, ja tämä sopii mulle. Joten saanhan syödä riisini ja maitorahkani, ja juoda baarissa vain vettä saanhan? Ja mä ihan oikeasti tykkään tehdä tätä. Tää on vähän ku kebab; joko siitä tykkää, tai sit siitä ei tykkää.

Oli nyt pakko purkaa tätä vähän kun niin monta kertaa mun eväitä on ja vedenjuontia on ihmetelty paikassa jos toisessa. Kevennys jatkuu vielä, mutta torstaina alkaa taasen tykitys. Ei malttais millään olla nyt pois salilta kun on kulkenut niin hyvin. Eiköhän se vastatuuli ala kohta taas puhaltaa... Motivaatiota löytyy ja tässä mennään nyt vaikka läpi harmaan kiven. Toivottavasti te kaikki löydätte jostakin asiasta samanlaisen  sydämenpalon mikä mulla on tätä hommaa kohtaan!! Herkkää... Hyi.

-Mari

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Naama nutturalla

Eihän tässä läski pysy perässä kun päivät kuluu niin nopiaa! Mullehan ei siis kyllä ehdi parissa päivässä tapahtua mitään kovinkaan kummallista, kun elämä on niinkin tylsää ku herätys, lenkille, salille tai töihin, illalla salille tai töihin, lenkille, nukkumaan. Mut on se vaan hienoo. Arki on niin jees.

Ja voi räkä että tää läski hikoilee! Ja puuskuttaa. Ihan hullu saimaa ollut salilla viime päivinä. Hiki tulee pelkästä olemisesta; siihen selkä tai takaosastojumppa päälle niin mulla hikosi kyynärpäätkin. Lauantaina oli lepopäivä ja töiden jälkeen kiidin viiden minuutin kampauksen siivittämänä ystävän häitä tanssimaan. Tyylikkäästi myöhässä ruokailuun, ja minä yksinäni siinä pöydässä mussutin ruokaa kun bestman ja kaasot piti puhetta... Ja maistoin kakkua. Valkosuklaa juustokakkua. Oli niin pirun hyvää. Meni suoraan kylkiin. Mut ei tunteisiin tällä kertaa.

Sunnuntaina aamulla oli sellanen fiilis että nyt ei kyllä pysty lähtee salille. Pääsin häiden jälkeen vasta puoli kolmelta nukkumaan. Nukuin kuitenkin ihan hyvin ja 9 tunnin unet. Silti oli jotenki veto pois. Silloinhan ne parhaat treenit mulla kuitenkin yleensä tulee; kun ei huvittas millään lähteä. Illansuussa sit pakkasin romut ja läksin salille. Tein ekaa kertaa kevennettyä leuanvetoa yksin, Makella on sellanen hyvä ristitalja missä pystyy tehdä. Mari productions ylpeänä esittää teille taas kokonaista neljä treenivideota. Eka video on siis tää kyseinen leuanveto. Vetoon vois seuraavalla kerralla ottaa vähän lisää räjähtävyyttä mukaan. Voimaa tuntui riittävän koko treenin ajan tosi hyvin ja mavessakin mentiin ennätyspainoilla!

video

video

Eilen oli vuorossa olkapäät, ojentajat ja vatsat. Hmm. Ei ehkä menny ihan niin hyvin ku olisin toivonut, mutta väsytin kyllä lihakset ihan loppuun asti. Tein parissa liikkeessä pudotuksia. Tästä reenistä otettiin kuvia kyllä, mutta vain murto osa on julkaisukelpoisia, jos oikeastaan nekään. Yli puolissa mulla oli silmät kiinni, menossa kiinni tai aukeamassa. Onkohan mulla koskaan silmät auki reenin aikana? Ja oikeesti what's with the face... Näytänkö mä aina noin urpolta. Joo okei kyseessä on kuitenkin treenaaminen enkä mä salille mene misseilemään vaan kovaa treenataan eikä siinä kerkee kauheesti miettimään että oh onkohan nyt tukka hyvin (mulla on aina ripsarit poskilla), mutta tämä on julkinen blogi kuitenkin...

Ja mitähä hittoa mä teen noin vinkkelissä tossa penkissä
Onkohan tässä vähän korjaantunut...
Perse ei mahtunu kokonansa tohon penkkiin niin toinen pakara putosi ja olin vinossa (istuin siis epätasapainossa jostain kumman syystä)... Ihanat noi jenkat myös. Lokakuu tule jo!

Ja voi hyvä helvetti noita mun ilmeitä...
Tsemppasin

Nätisti kuvaajan sormi fiittaa kuvassa
Samma här

Olisin teidän mielenterveyden takia sutannut noi mun happy facet kuvista jos olisin jaksanut opetella käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa. Hang in there! Täytyy ihan kisoja ajatellen alkaa harjoittelemaan esittelykelposta naamaa peilin edessä... Tänään kävin aamusta treenaa takareisiä ja oli toinen fyssariopiskelija siellä avittamassa vähän oman reeninsä ohessa ja kuvasi kaksi videota. Kiitos Noora avusta!

video

video

Olikohan tässä nyt riittävästi sitä peruspessimistisyyttä ja itseironiaa taas (treenit kuitenkin kulkee onneks). Olenkin unohtanut muuten julkaista kuvamateriaalia mun uusista päheistä prilleistä joten tässäpä ne!! Huomenna lepopäivä aah.

Nyt näkee tämäkin tyttö eteensä!
-Mari

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Pillerinpyörittäjä pt. 1, aamu"lääkkeet"

Nyt olisi aika esitellä kaikki nappulat mitä tulee vedettyä naamariin. Ja niitähän riittää! Siksi olen jakanut tämän opuksen kahteen osaan. Kukaan ei olis jaksanut lukea koko tarinaa kerralla kuitenkaan.

Aamulla menee yhteensä neljä tablettia (monivitamiini, kalsium, vihreä tee ja d-vitamiini), treenin jälkeen yksi (c-vitamiini) ja illalla yhdeksän (4kpl omega 3, sinkki, magnesium, 2kpl kollageenia ja nivel plus). Ja kyllä, mulla on dosetti mihin oon valmistellut koko viikon pillerit lukuunottamatta kollageeneja ja nivel plussaa, koska ne ei mahtunu. Helpottaa jälleen elämää tämä järjestely. Ah kuinka rakastankaan järjestystä ja organisointia. KAKS SANAA: RUTIINIT (ehheh). Lisäksi käytän MSM-jauhetta (aamulla 1tl, n. 0,5dl vettä sekaan ja kurkusta alas).

Monivitamiinista en edes viitsi kirjoittaa sen kummempia, kaikki varmaan ymmärtää miksi sitä syödään.

Monivitamiini
Kalsiumsitraatti

” Kalsium on luuston keskeinen rakennusaine. Kalsiumilla on myös monia muita tärkeitä tehtäviä elimistössä. Se toimii kaikissa soluissa keskeisenä viestinvälittäjänä, säätelee monia entsyymireaktioita ja sähköisten impulssien välittymistä hermostossa sekä lihasten supistumista. Kalsiumia tarvitaan myös veren hyytymistapahtumassa. Orgaanisista kalsiumyhdisteitä kalsiumsitraatti liukenee ja ionisoituu neutraalissakin pH:ssa. Hapottomasta mahasta kärsivillä kalsiumsitraatti imeytyy 10 kertaa paremmin kuin kalsiumkarbonaatti.”

” D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Luonnollista D3-vitamiinia on elintarvikkeista merkittävästi vain kalassa. Ruuan vitaminoinnista huolimatta D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa. D-vitamiinin myrkyllisyyttä pelkäävien on hyvä tietää, että annos 2 000 KY (50 mikrogrammaa) päivässä on kuvattu aikuisen turvalliseksi D-vitamiinin annokseksi. Uusimpien tietojen perusteella tätäkin suurempi annos (5 000 KY, 125 mikrog) on turvallinen ja joskus tarpeen.”

Vahva D-vitamiini (5000IU on 250 mikrogrammaa)
C-vitamiini 1000mg

” C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä suolesta sekä vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan. C-vitamiini on välttämätön hampaiden, luuston ja pienten verisuonten muodostumiselle ja toiminnalle.”

Huh. Nämä väitteet ovat peräisin erinäisistä nettilähteistä, kuten valtakunnallinen terveyskirjasto (Duodecim), apteekkien sivut jne.

Vihreä tee kapseleita syön siksi, että mulle tulee siitä hyvä mieli. Vihreä tee toimii antioksidanttina ja kiihdyttää aineenvaihduntaa, eli sillä voi olla vaikutusta myös rasvavarastojen hyödyntämisessä energiaksi. Omalla kohdallani peräänkuulutan eniten ehkä placebovaikutusta tämän pillerin kohdalla. Näistä kun ei mitään haittaakaan ole. Kannattaa hommata sellaisia joissa on mahdollisimman suuri katekiinipitoisuus. Noissa Now Foodsin kapseleissa on 80% katekiineja.

"Vihreän teen merkittävimmät terveysvaikutukset johtuvat sen katekiineista. Katekiinit kuuluvat flavonoideihin ja ovat vihreän teen yleisin polyfenoliryhmä. Vihreän teen tärkein katekiini on epigallokatekiinigallaatti (EGCG)."
Teetä purkista
MSM-jauhe


” MSM (metyyli sulfonyyli metaani, tai dimetyylisulfoni) on orgaaninen rikki, joka on ihmiskehossa luonnostaan esiintyvä yhdiste. MSM on välttämätön aine ihmisen ravinnossa.. Sitä on kehon jokaisesta solussa ja se on rakenteellisesti ja toiminnallisesti tärkeä osa 150 yhdisteessä, mukaan lukien hormonit, entsyymit, vasta-aineet ja antioksidantit. MSM:n sisältämää rikkiä on lihaksissa, ihossa, luissa, hiuksissa ja kynsissä. MSM:ää tavataan verestä, ja sitä on noin 0.2 % aikuisen ihmisen painosta. Nautittuna MSM tuottaa tarpeellisen välttämättömän rikkiannoksen moniin kehon yhdisteisiin.

Rikki on välttämätön osa kehon monissa eri yhdisteissä ja toiminnoissa, ja myös tarpeellinen kollageenin, immunoglobuliinin ja entsyymien valmistuksessa. Mitä rikki tekee kehossa? Huolehtii solukalvojen joustavuudesta ja läpäisykyvystä, edistäen ravinteiden ja kuona-aineiden vapaampaa kulkua, varmistaa sidekudoksen terveyden ja kollageenin muodostumisen, tuottaa keholle raaka-ainetta sen luodessa uusia soluja, korjatessa ja uusiessa vahingoittuneita kudoksia ja elimiä, on mukana energian tuotannossa, osana insuliinin tuotannossa ja edellytys normaalin hiilihydraattiaineenvaihdunnan kannalta. ”

Nyt taas äiti siellä kauhistelee että voi voi minkä määrän kaikenlaisia juttuja se naamaansa pistää mutta never been better (äiti älä ota pahalla tiedän että ymmärrät näitten päälle)! Mielummin näitä ku siideriä ja pizzaa. Paljon ja kovaa treenaavalla ihmisellä elimistö kuluttaa sen verran paljon erinäisiä ravinteita että luulenpa näistä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Monen mielestä veden juontikin on vaarallista, mutta viinalla lotraaminen joka viikonloppu ei thunnu mishään! Ei vielä. Ja varokaa sitä vettä, voi tulla vesimyrkytys (jos huuhtelet elektrolyyttitasapainon ihan perseelleen juomalla 10 litraa päivässä syömättä mitään)...

Näistä vitamiinien määristä on kyllä otettu selvää että kuinka paljon on turvallista nauttia. Suositukset vitamiinien saanneista ovat Suomessa liian alhaiset, joten jos purkissa lukee että 200% päivän saantisuosituksesta  niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Kannattaa tutkiskella asioita ja etsiä tietoa verkosta luotettavilta sivustoilta. Tässäpä oli "aamulääkkeet", "iltalääkkeet" esittelyssä myöhemmin. 

-Mari

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Haluutsä niitä lihaksia hä?!

Nonii sitä minäki ja vielä pari näitä! Tänään aamusta kimppatreeneissä oli melekonen hiki ja tekemisen meininki. Heitettiin siinä ennen treeniä pieni kiertoajelu ja päädyttiin parin mutkan kautta Fressille (pääsin siivellä "tutustumaan") ahertamaan. Kiusattiin hauista ja ojentajaa; pakkotoistoja, pudotuksia, ähkimistä ja puuskutusta. Ihan mahtavaa. Oli minunki rusinat nii pumpissa että jei! Ja hauskaa oli! Kyllä sitä vaan kaverin kanssa saa niin paljon enemmän irti itsestään.

Jaa lähtee
Ylös asti

Rusina tekee töitä
Kyllä se sieltä vielä

Ranskalaista punnerrusta vaihteeks tangolla

Taljapunnerrus
Vielä menee pari...

VIELÄ  VIELÄ LOPPUUN ASTI NYT ET LUOVUTA!!

Treenin jälkeen kotona ruokaa napaan, ja sit oli ihan pakko lähteä kävelylle. Niin hieno ilma etten olis millään voinut olla sisällä koko päivää ennen töitä. Päätin jättää Niilon kotiin kun tiesin et se olis kuollut tonne ja käytin sen sit pikku lenkillä ennen töihin lähtöä. Kävelyn jälkeen venyttelin kotona koko kropan.

Eilen oli tosiaan jalkahieronta. Itkin vuolaasti koko tunnin. Läski on kipeetä ku sitä hieroo... Tällä kertaa oli toinen Lahden kovanäppisimmistä hierojista asialla. Tuskaisin kokemus mun elämässä tähän asti. Luulin että tatuoinnin ottaminen selkärangan päälle sattui enemmän kuin mikään, mutta eiliseen verrattuna se oli lasten leikkiä. Sain kyllä palautetta hierojalta että kova on luonne kun siinä makasin koko tunnin ja annoin hieroa vaikka itkin samaan aikaan. Ja hieroihan se ihan kunnolla kun sanoin että saat hieroa jos mä saan itkeä. Pakko kestää, koska se on välttämätöntä. Treenit loppuu hyvinki lyhyeen jos ei näitä lihaksia huolla. Aluksi se naurattaa, mutta kun mennään tarpeeksi kipurajan yli niin kyllä siinä kovemmallakin jannulla hymy hyytyy.

Testailin tänään uutta treenibuusteria; Driven Sportsin Crazea. Kaks sanaa: TOIMII!! Tää treeni-into ja draivi johtuu osittain näistä hillittömistä tehonlisääjistä, mut osittain myös siitä että oon tosiaan keskittänyt energiat niihin tärkeisiin asioihin. Olen myös mietiskellyt hiljaa pienessä mielessäni että miten voi välttyä niiltä ihan sysipaskoilta treeneiltä. Tulin siihen tulokseen, että ei kai niiltä voi kokonansa välttyä, mutta ainakin asenteella saa paljon aikaiseksi. Niitä tulee, mutta treeni ei mene hukkaan jos sisulla vääntää ja antaa kaiken mitä itsestään lähtee irti. Tulee hetkiä kun voimatasot on jossain peräröörissä ja ei kiinosta. Niin kauan kun tätä hyvää flowta kestää, aion tästä nyt nauttia. Joten pahoittelen kun postaukset on ollut viime aikoina yltiöpositiivisia eikä peruspessimistisiä (niinkuin mun tyyliin kuuluu), mut nyt vaan on kulkenut niin hyvin. Parempi näin!

Hyvä puusteri!!
Kokeilkaa immeiset ihmeessä tuota Crazea. Laitan aina noista tuotteista siihen nimen alle linkin mistä pääsee suoraan ko. tuotteen infosivulle. Sieltä voi käydä urkkimassa lisätietoa! Huomenna lepopäivä, töitä ja häähumua! Josko sitä vähän kakkua kehtaisi maistaa... Tai ehkä ei. Oih, odotan jo innolla diettiä, otetaan ämmästä luulot pois! Ja läskit.

-Mari

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

HIMMEL!

Wawwawiwwa mikä reeni!! Testailin tänään siis yhteistyökumppanilta saatuja tehonlisääjiä ja ristus mikä draivi oli salilla. On taas naisen paras aika kuukaudesta, eikä yleensä silloin treenien tehoissa oo ollut kehumista (eikä rintatreenin suhteen viime aikoina muutenkaan). Alaselkä kipuilee yleensä silloin, ja muutenkin on puhti pois ja turvonnut olo. Vaan tänään oli asian laita aivan toinen. Hiki lensi ja väänsin hirveellä sykkeellä menemään. En oo varmaan koskaan tehnyt vatsojakaan niin tehokkaasti kuin tänään. Huhhuh semmonen punppi oli olkapäissä ja rinta rottingilla että olin ihan onnesta kolmiona. Eli voin siis lämpimästi suositella kaikille seuraavia buustereita (joita sitten saa Pps-shopista SUPER nopealla toimituksella ja edullisella hinnalla!!): Iforce Nutritionin HEMAVOL ja Iforce Nutritionin Maximize Intense. Itsehän vetäsin heti kättelyssä shokkilaturin ja sekoitin noita kahta keskenään (jos et ole tottunut buustereiden käyttäjä, en suosittele heti ekaks sekoitusta). Ei valittamista! Makukin oli erittäin mainio mango peach ja lemon drop.

Lisätietoa linkkien takana
Eilen haettiin siis postista kaksi pahvilaatikollista lisäravinteita Pps-shopista. Sieltä tuli kaikenlaista mukavaa; 8kg heraisolaattia, 8kg gaineria (josta sekoitan heran kanssa palautusjuoman niin saa prot 50%/hh 50% suhteen), treenibuusteri (esittelen sen myöhemmin kunhan pääsen testaamaan), omega 3:a, monivitamiinia ja pari purkkia muita pillereitä. 

Tämmöttii satsi pärähti postiin
Isoissa pönistereissä on siis Self Omninutritionin Micro Whey Activea ja Self Omninutritionin Active Whey Gaineria. Micro whey active on 100% heraisolaattia, johon on lisätty BCAA:ta ja L-glutamiinia. Mauista suklaan ja kookos-suklaan voi tilata stevialla makeutettuna, eli ilman aspartaamia! Maku oli miellyttävä (suklaa) ja sekoittuu sukkelaan. Ja nyt on pakko sanoa että tämä on todella edullinen isolaatti, eli nyt kipinkapin protskuvarastot täyteen. Active whey gaineria sekoittelin tänään tuon suklaaheran kanssa ja makuna gainerissa on minttu-suklaa. Ai että oli muuten taivaallisen makuinen palautusjuoma! Kyllä kelpaa ryystää treenin jälkeen. 

Palataanpa hieman aivan alkuviikkoon. Maanantaina oli olkapää-ojentaja-vatsa treeni ja kulki tosi hyvin! Eilen kävin tekemässä pumppireeniä takareisille, alaselälle ja latseille. Tämä siksi, että huomenna on jalkahieronta (nyt virallisesti viimeinen voitelu), niin en viitsinyt treenata takareisiä kovaa. Ne olis muuten huomenna niin kipeet ettei kärsis hieroa. Myös etureisien treeni jää tältä viikolta väliin, niitä ei perjantaina kehtais jumpata ei millään. Eikä saakaan. Vähän harmittaa, mut nää koivet on nyt hierottava ettei ne pääse enää kestojumiin. Eilen kävin aamulla Niilon kanssa lanupuistossa riehuu ja nyt on pakko laittaa videopätkä pojan menosta. HUOM! Sulkekaa kaikki taustamelua aiheuttavat vekoittimet ja laittakaa koneesta äänet ainakin melkein täysille. Videon laatu on melko surkea johtuen siitä että se on kuvattu puhelimella ja siitä, että mun piti mennä ravia tuon otuksen perässä. Videolla pitäisi kuulua epämääräistä pörinää ja murinaa kun Niilo näyttää kepille kuka määrää. Toivottavasti siitä saa edes jotain selvää. 

video

Orava
Niilo työstää

Heitä heitä heitä!
Heitä nyt jo!
Hajoon joka kerta ku katon ton videon. Toi video vaan ei kerro koko totuutta siitä miten hölömö Niilo on. Nauran sille yksinäni ulkona, varmaan huvittaa muita ihmisiä. Se saattaa ihan kylmänviileesti kävellä puuta päin kun jää ihmettelee jotain esim. tien toisella puolella olevia ihmisiä tms. TUMPS! Sit se vaa jatkaa matkaa  muina miehinä.

Huomenna siis lepoa ja hierontaa ja perjantaina vihdoin kimppatreenit K&M:llä toisen fitnessmimmin kanssa, tehdään vähän haukkaria ja ojentajaa. Lauantaina on töitä ja sen jälkeen ystävän häihin! 

Pilleripostaus tuloillansa pian! 

-Mari