Sivut

perjantai 31. elokuuta 2012

Kirjaston täti

Eilen minusta tuli nainen! Kävinpäs laitattamassa monen mielestä turhamaisuuden huipentuman, eli ripsipidennykset. Tämä siksi, että a)  Kauneushoitola Bellamar lähti kanssani pienimuotoiseen yhteistyöhön  b) luulen säästäväni aamuisin aikaa, ja c) luulen niiden helpottavan mun elämää. Ensimmäisen yön jälkeen nää tuntuu oikein kivalta. Ja huomasin että nää vähän lepattaa kovassa tuulessa kun olin Niilon kanssa lenkillä. Olen yön aikana alitajuisesti varonut kääntymästä kyljelleni tai vatsalleni, ja heräilinkin aina välillä tarkastamaan että makaan selälläni. Liima ei tunnu ärsyttävän silmiä yhtään, eikä nämä muutenkaan tunnu mitenkään oudoilta.

Meleekoset räpsyttimet
Yhteistyötä minun kanssani tekee nyt siis Kauneushoitola Bellamar. Ihana, pieni ja siisti putiikki Vesijärvenkadulla. Kristiinalta saa todella miellyttävää ja ammattitaitoista palvelua rentouttavassa ilmapiirissä.

Ripsien laitto oli aamulla klo 9. Sen jälkeen täytyy 24h olla hikoilematta, kastelematta niitä, menemättä saunaan jne. Räpsyttimien laitto ei käy hyvänä tekosyynä (ainakaan mun treenimoraalille) ettei ehtisi salille, vaan asetin herätyskellon soimaan klo 05.00, ja lämmittelyn aloitin salilla vähän yli seitsemän. Pari tuntiahan olis hyvä olla hereillä ennen treeniä varsinkin jos selkä rasittuu, ei ole sitten välilevyt ihan kuivat ja selkä jumissa. Enpä olekaan ikinä ihan noin aikaisin ollut salilla. Jalkajumppa oli vuorossa, pidempää sarjaa eli 15+ toistoja, tarkoituksena hapottaa reisiä niin maan perkuleesti. No onnistuihan se noin aamutuimaankin kun unohdetaan tekosyyt! Hirmunen hiki, ja hyvä treeni.

Alkuviikosta treenasin tiistaina rintaa ja tein vetojuoksureenin, ja keskiviikkona oli selkä-hauis-vatsa treeni. Rintapäivässä on myös vatsoja, ja nyt on kyllä masupalikat kipeät. Treeni meni muutenkin tosi kivasti, ja on kyllä tissitkin jumissa. Salilta sitten tuttuun tapaan heitin repun kotiin ja käpyttelin kirkkopuistoon juoksentelemaan. Päätin tehdä vaihteeksi vetoja, ja voi tsiisus se on kovaa hommaa! Juoksin täysiä pikajuoksutyyliin päkiöillä sellasta n.70-80m pätkää (oon todella huono arvioimaan matkaa), ja jo muutamien vetojen jälkeen alko olla etureidet todella hapoilla. Kymmenen minuuttia pystyin juoksemaan vetoja ja toiset 10min oli pakko loikkia portaita. Huhhuh, kyllä patukat kiittää. Joku mies istuskeli siinä puiston penkillä ja ihmetteli ku kirmailin aina edestakas sen ohi ja pysäytti sitte mut rappusissa ja kysyi että mihkä mä oikeen treenaan. Sanoin että body fitness kisoihin niin se kyllä viuhahti siltä ihan ohi; hymyili hölmistyneesti ja kertoi että sen luokalla oli joskus ylä-asteella (kaveri oli jotain 40v) pikajuoksija. Keskiviikon selkäjumppakin kulki tosi mukavasti, todella hyvä tuntuma oli. On se kumma jos ei ala latsit kasvaa! Ei oo nyt yhtään treenikuvia.

Oon intoutunut tässä "kesäloman" aikana myös lukemaan kirjoja. Luin jo Nälkäpelin, ja kirja on kyllä parempi kuin elokuva. Tällä hetkellä lueskelen Jens Lapiduksen teosta Siisti kosto (Aldrig fucka upp). Se on Stockholm Noir trilogian toinen osa. Mun oli pitänyt mennä kirjastoon lainaamaan se jo monta viikkoa, olin oikeen hyllynkin kirjottanu ylös. En koskaan päässyt sinne asti, mutta onneks löysin sen kirpparilta ja äippä osti sen mulle hintaan 4e. Ensimmäisestä osasta Rahalla saa (Snabba cash) on tehty myös leffa, mutta se oli tosi huono. Kirja sensijaan aivan loistelias. Mikäli kiinostaa Tukholmaan sijoittuva rikoskirjallisuus joka tuntuu hyvinkin todelliselta, suosittelen lukemaan. Voi kun jaksaisi yhtä innokkaasti lukea myös koulukirjoja...

Tänään on lepopäivä, ja viimeinen työpäivä Gazozilla. Huomenna alkaakin sitten narikkahommat a'la Tivoli 22-04. Tulkaahan moikkaamaan! Viikonloppuna luvassa myös treeniä tietennii.

Ps. Ei kukaan haluis ottaa koiraa hoitoon/vaihtaa kissaan? Niilo on ollu taas ihan pain in mi arse...

maanantai 27. elokuuta 2012

Maanantaikappale

Maanantaita! Viimeinen "kesälomaviikko" pyörähti käyntiin. Perjantaina viimonen päivä kesätöissä, ja viikon päästä paluu koulunpenkille! Huippua. Ihan sairaan siistiä mennä takas kouluun. Viimeinen täysi kouluvuosi alkaa. Ensi vuonna tähän aikaan pitäisi olla jo opinnäytetyö siinä vaiheessa, että joulukuussa voi sanoa sosiaali- ja terveysalan laitokselle soronoo. We'll see about that ja paljon on hommaa vielä, mutta yli puolet opintopongoista on jo plakkarissa. 

Perjantaina oli selkähieronta. En itkenyt! Eli joko sietokyky on kasvanut, tai selkä ei ollut niin pahasti jumissa. Ehkä molempia, ja jalkahieronnan rinnalla selkähieronta tuntuu lähes hipsuttelulta. Kysyinkin että hierotko sä kunnolla kun ei meinaa itkettää, niin rautanäppi vastasi että paikoitellen paljon kovempaa ku jalkoja. 

Lauantai aamuna luovutin Niilon kasvattajalle näyttelyä varten. Tapansa mukaan poika suorastaan ui asvaltilla kun huomasi mihin ollaan menossa. Tämän jälkeen kotiin syömään aamupalaa, ja äiti tuli hakemaan mustikkaretkelle klo 09.00. Koko reissu kesti kuusi tuntia, ja marjaa kertyi suunnilleen 8 litraa, ja pussillinen kanttarelleja päälle! Ei huono reissu todellakaan. Mukana metsässä jolkotteli meidän sienestäjäkoira Eve. Äitin piti välillä hätyytellä sitä pois isojen mustikoiden luota, se nimittäin söi siellä suoraan varvuista marjoja. Se myös löytää sieniä kun sille antaa hajun, se vaan saattaa syödä nekin jos et ehdi hätiin... Kylläpä väsytti kun metsästä vihdoin pääsin kotiin, oli pakko nukkua päiväunet että jaksoi lähteä salille. Rankkaa hommaa toi marjojenpoiminta. Varsinkin kun mustikat on niin pieniä, että ämpäri täyttyy hi-taas-ti... 

Nippe uiskentelee
Lounasta metsän siimeksessä

Kanttarellikoira Eve
Oli hyvä keli, ja rauhallinen metsä

Tässä vasta alkupaloja
Reipas marjanpoimija

MUSTIKKAAA
Kanttarellia ja valkuaisia
Päikkäreiden jälkeen piti kerätä itsensä ja lähteä treenaamaan olkapäitä ja ojentajia! Olin kysynyt salilta luvan tuoda kaksi kaveria tutustumaan salille mun kortilla. Triplasettiä olkapäille ja supersarjaa ojentajille. Nopeesti on treeni tehty noilla tripla- ja supersarjoilla, ja hyvä syke! Alkuun oli vähän hakemista taas painojen kanssa, ens kerralla vieläkin kovempaa. Iltapalaksi paistelin valkuaisten kanssa kanttiksia, josta kuva yllä.

Dippaillaan
Kiva pallea, happea selkeesti inessä

Lissee löylyä ojentajille
Sunnuntaina käytiin tyhjentämässä kirppispöytä, enkä oo ikinä jääny niin paljoa voitolle! Pöytävuokran jälkeen mulle jäi käteen rapiat 160 eugenia, eli melekonen myynti! Kalleimmat tuotteet  mulla maksoi kokonaista viisi rahaa, joten halvalla lähti. Kyllä ne kaupaksi menee, kun on hinnat kohdallaan. Toivottavasti muutkin myyjät hoksaisivat tuon... Vaikka olisi kuinka merkkituote ja vähän käytetty, kirpputori on kirpputori. Idea on, että siellä tuotteet maksavat vähän. 

Illalla käytiin taas jumpalla, vuorossa oli takareidet. Vähän lässähtänyt treeni. Fiilis meni jo alkuunsa, kun salilla hääräsi taas "mörkö". Se kaveri haisee niin pahalle, ettei sen jälkeen voi mennä mihinkään laitteeseen tai penkkiin tekemään, koska se haju tarttuu siihen pehmusteeseen liian pitkäksi aikaa. Ja eikös se ollut rimpuilemassa siinä parhaimmassa jalkaprässissä, joten oli tyydyttävä vipuvarsiprässiin. Se taas on säädetty keskiverto miehen liikkuvuudelle, ei lyhytkoipiselle pikkulikalle. En saanut kunnon venytystä aikaiseksi ala-asennossa, koska se ei liikkunut enempää. Se on myöskin huomattavasti kevyempi kuin tavan prässi liikutella, ja siihen joutuu laittamaan ainakin 60kg enemmän painoa. Tätähän mä en hoksannut ja lähes kaikki sarjat meni etsiessä sopivaa painoa. En saanut esiväsytettyä jalkoja kunnolla ja vetoremmitkin unohtui kotiin. Tämä taas tuotti hankaluuksia käsipainojen kanssa muissa liikkeissä kuten askelkyykkykävelyssä ja yhden jalan boxille nousussa. Tekis mieli sanoa salin respaan että huomauttaa sille "mörölle" seuraavan kerran henkilökohtaisesta hygieniasta ja treenivaatteiden pesemisestä... 

Tyhmä vipuvarsiprässi
Kapealla asennolla varmaan ihan ok
Siinähän se viikonloppu olikin taas taputeltu. Ja se oli viimeinen vapaa viikonloppu taas pitkään aikaan. Ensi viikon lauantaista lähtien yöt nimittäin vierähtää Tivolissa ja välillä Armaassa asiakaskohteluhommissa. Ei muuta ku potku uuteen viikkoon, huomenna vuorossa rintaa ja juoksureeniä. Torstaina onkin vuorossa yks kiva homma uuden yhteistyökumppanin kanssa, tästä lisää sittemmin!

perjantai 24. elokuuta 2012

Syssymmällä sitten

Paluu kovien reenien pariin on sujunut oikein hyvin. Keskiviikkona treenasin selkää ja kyllähän se kulki. Eilen puolestaan jumppasin jalkoja etureisipainotteisesti. Kimppatreenit vedettiin K&M:llä. Ei ne lihakset viikossa hävinnetkään vaikka vähän pelkäsin. Oli niin siisti fiilis taas hikoilla kunnolla ja antaa sykkeen nousta. Ja vetää lihakset ihan hapoille. Kyllä tuntuu, sekä selässä että jaloissa...

Onneksi selvisin flunssasta taas alle viikossa. Kipeenä oleminen on vaan niin takapuolesta. Mä en oikeestaan oo ollu moneen vuoteen kunnolla kipeenä (kop kop koppista kop!!!). Pientä flunssan tynkää on ollut maksimissaan kaksi kertaa vuodessa, mutta mitään tulehduksia, kuumetta tms ei oo räkätautiin liittyen ollut. Viimeksi on ollut kuumetta 2011 tammikuussa kun sain Latvian lomalta ruokamyrkytyksen. Kuume kesti yhden illan ja yön. Edellisen kerran on ollut kunnon yskäkin kun olin intissä, silloin oli keuhkoputken- ja poskionteloiden tulehdus samaan aikaan. Siinä meni n. kolme viikkoa kokonaan toipua noista. Kyllä treenaaminen ja terveellinen ruokavalio kannattaa, nimittäin sen jälkeen ei pahempia tauteja ole ollutkaan!

Keskiviikkona tosiaan jälleen kunnon selkäsauna; leuanvetoja, alataljaa leveällä, t-kulmasoutua, kulmasoutua istuen ja pulloveria. Hauiksille rääkkiä scotissa ja käsipainoilla istuen vinopenkissä. Loppuun vatsoja 8 sarjaa. Morjeees oli hyvä fiilis ja jumppa! Kyllä varmaan nyt jumpat kulkeekin kun on polttoainetta koneessa ja tankki täynnä, kaloreiden lisäys tuntuu heti. Unohdin mun lokikirjan eli salivihkon kotiin, mut se ei menoa haitannu, muistin onneksi kaiken mitä piti tehdä. Ja vaikken olis muistanutkaan niin tärkeintähän oli treenata selkää, hauiksia ja vatsoja, ekä orjallisesti noudattaa kaavaa. Aina voi soveltaa.

Avustettua leuanvetoa, avustajana ristitalja
Olkapäät ei nouse korviin 

Alataljaa leveällä otteella
Ja veto

Hauiskääntö istuen vinopenkissä
Tässä ei painoilla juhlita
Eilen jumpattiin jalkoja siis Kuntokeskus K&M:llä. Suuri kiitos Samulille että sain tulla tutustumaan saliin hänen valmennettavansa mukana! Käveltiin K&M:lle johtuen hienoisista polkupyöräongelmista, vesisateessa oli ihan virkistävää tallustella. Se kävi hyvänä alkulämppänä. Sitten alettiin painaa; 4x hack-sissy supersetti, neljä sarjaa kapeaa prässiä, neljä sarjaa ojennuksia ja koukistuksia, 4 sarjaa pohkeita hackissa. Voi veljet mitkä maitohapot oli patukoissa, tiivistyy tiivistyy!

Hack kyykkyä
Tää meni vähän turhan alas

Sissy superina hackin perään, kädet vain le-
pää tangon päällä; ei siis vedetä käsillä ylös
pysyy tasapaino paremmin
Uupumukseen asti mentiin. Koko ajan var-
paillaan, lantio suorana, koukistus tulee
polvista. Ja sieltä työnnetään itsensä
ylös etureisillä, edelleen ollaan varpaillaan.

Kapeaa prässiä
"Ei hitto tää painaa!!"

Ojennuksia pumpsina
Koukistuksia pumpsina

Varmistetaan että pohkeetkin pysyy jumissa
Tässä tulee mojova venytys
Eilen kävin vielä illalla asento- ja kävelykimppatreenillä Fressillä. Nyt tulee valaan asentokuvia taas, varokaahan! Sivusta näyttää sirolta, mutta odottakaahan kun käännyn selin... Korkkarikävelykin alkaa jo sujua.

Nyt lihasmuistiin tämä asento

Ööh, ignore my butt 
Tämä kuva on napattu joskus toukokuussa
Nyt oli ihan pakko pakko laittaa tällänen vertailu, en tiedä huomaako kukaan muu mutta minusta siellä on tapahtunut jotain?! Aikaväliä kuvilla siis 3kk. Toppi piilottaa latsit alempaa mutta jos tarkkaan katsoo niin saattaapi olla sielläkin jotain tapahtunut.

Sitten pari ruokakuvaa, ostin nimittäin rahkan sekaan laitettavaksi gluteenitonta mysliä! Ja äiti toi tuoreita mustikoita, onpa ihanaa saada aamupuuroon ja rahkaan kimmoisia tuoreita marjoja. Mahtavuutta! Siksi ilmottauduinkin äitin mukaan mustikkaretkelle huomenna aamulla alkaen klo 09.00! Mulla menee jokatoinen ämpäriin ja jokatoinen suuhun.

Mysliä, rahkaa ja mustikoita
Ketä sano ettei aamupuuro näytä hyvältä?!
Tänään selkähierontaa ja lepopäivä. Viikonloppuna reeniä ja lepoa. Viikon päästä pääsee kouluun lepäämään. Syssy tulee, ihanat kirpeät syysaamut ja pimeät illat. Mä oon joka vuodenajan ihminen. Olkaa tekin! Ei vaivuta syysmasikseen.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kuolevaisuuden sudenkuopat

Huomasin taas männäviikolla, että oih ja voih, olen sittenkin kuolevainen. Flunssa yritti niskan päälle. Kevennys oli jo menossa, ja ei muutakuin lepoa myös kevyistä jumpista ja glutamiinia ja c-vitskua naamariin kaksin käsin. No ei nyt sentään mutta reilummilla annoksilla kuitenkin. Mullehan ei kuume luonnollisesti nouse koskaan (kopkop puuta koputtelen), joten tälläkin kertaa flunssa väistyi ilman suurempaa vastarintaa. Kevyesti jumppailin eilen ja tänään, ja huomenna eka kova reeni yli viikkoon! Oon ollut viikonlopusta asti ihan pähkinöinä kun en oo päässyt salille, eikä oo ollut nyt oikein mitään kirjoteltavaakaan kun oon vaan maannut kotona tai ollut töissä. 

Selkäpumppailua

Etureisille lämpöä

Kotona löhötessä on tullut mietiskeltyä kaikkia juttuja. Yks päivä siinä suklaata mussuttaessani mietiskelin että olenkohan mä hätiköinyt tätä kisapäätöstä. Että olisiko sittenkin pitänyt treenata vielä vuosi lisää. Voi olla, että vuoden päästä olisin ajatellut edelleen samalla tavalla. Vielä vuosi lisää. Lihaspaineet on treenitauon aikana hävinneet, ja kroppa ei näytä peilistä miltään. Toisaalta perin hyvä, koska kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Jos haluan mennä eteenpäin, niin ei ole sellaista mielentilaa kuin tyytyväinen. Tietyssä määrin voi ja pitääkin olla mielissään työn tuloksista (jos niitä on sattunut siunaantumaan), muutoin on liian ankara itselleen eikä sekään ole hyvä. 

Moni varmasti tätä blogia luettuaan päivittelee että voi voi, tuolla kropallako se meinaa tulokaskisoihin mennä, ei tule mitään. En ole kisakunnossa vielä. Aikaa on, ja olen edelleen niin sairaan kova tekemään töitä. Lihasta tarttuu varteen ihan varmasti, ja lopputulos näkyy vasta kun rasvat on kuorittu pois. Joten spekulointi sikseen. Selväähän se on, etten paini samassa sarjassa kymmenen vuotta treenanneiden kanssa, mutta jostain se on aloitettava. Jos olisin vielä samassa pisteessä kuin vuosi sitten, luulen että valmentajani olisi rehellisesti sanonut että ensi keväänä ei ole kannattavaa nousta lavalle. Aloittaessamme, hän uskoi minuun. Antoi ohjeet, ja tiesi että jos toimin niiden mukaan, tulosta tulee. Hidasta hommaa, mutta kehitys on taattu kunhan tehdään oikeita asioita. Talking about dedication here. Ja ensimmäinen kisa on aina ensimmäinen. Olen nyt treenannut vuoden kohti kisoja, ja muutos on huomattava. Kun aloitin, yläkropassa ei ollut käytännössä yhtään mitään. Tavoitteita ei pidä asettaa liian kauas, sillä tuskin kukaan jaksaa esim. viittä vuotta tehdä määrätietoisesti töitä ensimmäisen kisan eteen. Ensi kevään tulokaskilpailu on välitavoite matkallani, jota aion jatkaa vielä pitkään. Haluan kiittää suuresti valmentajaani Katarina Tunturia. Kiitos että kannustat ja motivoit niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kiitos että uskot minuun.

Nostin tässä valmentajan hyvällä suostumuksella reeni- ja lepopäivien kaloreita. Nyt pitää vielä syödä kun voi (10 viikkoa dietin alkuun), ja treenata kovaa ja taas syödä, että menee riisit suoraan lihaksiin! Saattaa paino vähän nousta, tai sitten ei. Jos nousee niin samapa tuo, kymmenen viikon päästä suunta on siitä seuraavat 24 viikkoa (apua) vaan alaspäin. Kohta alkaa koulumatkapyöräilyt taas, joten kyllähän päivän kulutuskin kasvaa. Nyt haluan vielä antaa kropalle riittävästi ravintoa kun siihen on mahdollisuus. Offikunto on pysynyt kuitenkin koko ajan suht siistinä niin eihän tässä mikään paniikki ole. 

Oon jo vähän suunnitellut mun viimeistä ehtoollista ennen diettiä. Ihan kaikkea mitä tekisi mieli ei vaan pysty yksinkertaisesti syömään, joten täytyy valita kohtuu määrissä ne parhaista parhaat herkut. Ainakin karjalanpiirakoita. Ja jätskiä. Suklaakakkunen ehkä? Pizzaa ja karkkia. Ja ketä meitä nyt oli. Omnomnom. Aloitan aamuni varmaan daimkakulla. 

Huomenna vihdoin reenaamaan, selkäsauna. JESHHH!!! 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Unikeon päiväkirja

Voi mun aamu-unisuus! Käsittämätöntä. Mihin on hävinnyt aamuvirkku Mari, joka oli aina ennen herätyskelloa ylhäällä, valmiina touhuamaan ties mitä? Nyt tilalle on vaihtunut kyltymätön unikeko, joka nukkuu iltavuoropäivinä ainakin tunnin ohi herätyskellosta, puhelin jossain peiton seassa ja koira jalkopäässä (jonka ei koskaan pitänyt tulla sänkyyn). Tämän hulluuden lisäksi mulle meinaa tulla kiire nykyään joka paikkaan. Ennen mulla oli aina kiire odottamaan, mikä tarkottaa sitä että olin aina noin 20min ennen h-hetkeä valmiina lähtöön. Nykyään mulle tulee lähes poikkeuksetta kiire esim. töihin, koska unohdun kattomaan koneelta jotakin tv-sarjaa tai touhuamaan jotain muuta ei-niin-olennaista. Onneksi en vielä myöhästele, mutta tähän kiireeseenkin täytyy tulla muutos. Rasittavaa kun aina on hoppu, mikä johtuu ihan omasta toiminnasta ja laiskottelusta. Mokomakin. Edit edit; olen saanut uusia lukijoita! KIITOS ja Tervetuloa messiin! :)

Paholainen, jonka ei koskaan pitänyt tulla sänkyyn...
Ei se ilman lupaa onneksi usein tule,
 ja lähtee pois kun käskee alas.
Innoissaan kepistä vaihteeksi


Viimeksi oli vähän suru puserossa, mut nyt on taas asiat hyvin muumilaaksossa (ja muumit laaksossa). Treenit ei siltikään oo lähteny nousuun, enkä ihmettele. Vähän venähti kevennyksen aloitus, hups... Aloitin sen eilen, ja seuraava kova reeni on ensi viikon tiistaina. Nyt kunnon palauttelua kevyempien reenien merkeissä ja venyttelyä ja koiran kanssa ulkoilua. Mun yläselkä muunmuassa on ihan tönkkö, joten sen liikkuvuuteen pitäisi nyt erityisesti panostaa. Jos rintaranka jämähtää, se on suoraan pois reenistä ja asennoista. Hierojan sanoin: "Nyt rupeet ämmä venyttelemään!" Nuori kaveri ja jo ihan tuttavallisesti jutellaan, niin uskaltaa kyllä mulle laukoa tuommosta kun tietää etten hätkähdä. 

Lauantaina oli vapaapäivä, joka muuttuikin työyöksi kun uusi pomo kilautti kaverille ja teki työvuorotarjouksen josta en tietenkään tohtinut kieltäytyä. Luvassa oli hommaa ravintola Armaan narikassa klo 22-04. Yö meni kivasti ja hommaa oli riittävästi. Tykkäsin. Helppoa ku heinänteko ja olin nopea ku salama. Jaksoin hymyillä jokaikiselle asiakkaalle, ja uudet työkaverit lupasivat että hymy tulee kyllä hyytymään. Hommat alkaa todenteolla syyskuun alussa. 

Kävin myös reenailemassa viikonloppuna, lauantaina oli takareidet ja sunnuntaina rintaa, olkapäitä ja salilta vielä kipittämään portaita. Juoksin porrasjuoksun jälkeen yhden vedon tasaisella. En oo todellakaan tiennyt että pystyn juosta niin kovaa!! Kyllä huomaa että kun on treenannut ja jaloissa on voimaa, niin melekoseen vauhtiin sitä pääsee kun keskittyy ja juoksee päkiöillä niinkuin pikajuoksussa kuuluu. Huhhuh mikä vauhti, melkein hirvitti. Takareisille tuli pari uutta liikettä ohjelmaan, askelkyykkykävely ja penkillenousu yhdellä jalalla. 

Kyykkyskävelyä

Takareisiii
Samma här

Penkit on pehmeitä jalan alla niin tehtiin tämmönen
rakennelma 
Tässä pitää minimoida takajalan apu ja
ponnistaa korokkeella olevalla
Menipäs kuvat nyt vähän tyhmästi mutta olkoon. Oon myös harjoitellut ahkerasti asentoja. Jokaisen reenin päälle oon tehnyt asennot ainakin kaksi kertaa läpi rauhassa. Tämä lisäksi oon harjoitellut kotona kisakengillä köpöttelyä. En ihan vielä oo kehdannut ottaa niitä salille mukaan ja käyskennellä ne jalassa venyttelyhuoneessa... Sekin päivä koittaa vielä. Perjantaina menenkin yhden toisen body fitness-tulokkaan kanssa treenailemaan kävelyä ja asentoja ihan korkojen kera. Hänellä koittaa kisat jo syyskuussa, mulla on onneksi aikaa vielä! Pääsee hyvin tässä alkuun kun käy silloin tällöin peilisalissa harjoittelemassa. 

Eilen kävin tekemässä kevennetyn selkäjumpan. Kyllä huomasi että voimaa ei olis ollut kovaan reeniin.

Mavettelua, melkein sama vetää polvilta
ku maasta asti, oon niin lyhyt
Jutun juju on yläselän ja latsien supistus,
siksi leveä ote

Kulmasoutua istuen
Vatsarutistus laitteessa

Nilkat rentoina ja polvia kohti kyynärpäitä,
ei tuu huijattua lonkankoukistajilla

Tänään kävin aamupäivällä tekemässä kevennetyn etureisi-pohje treenin. Värjäsin myös tukan, jonka juurikasvu oli jo aika kammottava... Onneksi se on nyt poissa ja värjäsin kaiken varmuuden välttämiseksi vähän otsaa ja niskaakin. Meni varmasti jokapaikkaan. Parhautta päiviin tuo anopin lahjoittamat mustikat. Suuri kiitos niistä, nyt on pakkanen pullollaan! Tosin ne ei meidän käytössä kauaa kestä. 


Aamupuuroa mustikoilla nam!
Tulipas melkoinen kuvapläjäys taas, mutta oon saanut joskus sellasen käsityksen että jengi tykkää blogeista joissa on kuvia. So be it. Muistakaa reenata kovaa, syödä hyvin, ja levätä. Pyhä kolminaisuus.