Sivut

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulun suklaaövereihin valmistautuessa

Ohopsis, viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista hassua! Koulu on nyt tutkintojuhlaa vaille taputeltu. Huomenna mun pitäisi siis olla ihan oikeasti ja laillisesti fysioterapeutti. Nyt oon vietellyt vähän lomaa, mitä nyt muutaman narikkavuoron oon käynyt tekemässä.


Jonkun olkapääreenin jäljiltä

Kovasti koitetaan kasvaa

Meidän koulussa on perinteenä että kolmosluokkalaiset järjestää valmistuville potkiaiset. Paardit, joihin kaikki ft-opiskelijat on kutsuttu. Ruokatarjoilua, jokaisen vuosikurssin tekemät musiikkivideot järjestäjätahon valitsemille biiseille, palkintogaala ja tietysti hauskanpitoa. Tämä oli sen verran erikoislaatuinen tilaisuus, että päätin katkaista pitkän, noin 2,5 vuotta kestäneen selvinpäinoloputken. No niinhän siinä kävi että huppu heilui ja kunnolla heiluikin. Vaan missä oli dagen efter?! Mulla olis kaiken järjen mukaan pitänyt olla melkoinen krapula, mutta ei tietoakaan huonosta olosta! Aamulla vähän päätä särki mikä nyt on täysin normaalia, mutta buranalla helpotti ja siinäpä se. Puuro maistui täysin normaalisti aamulla ja kaikki muutkin päivän eväät. Nukuin aika vähän, koska lähdin puoliltapäivin bussilla Jyväskylään paijattavaksi. Lahjattomat reenaa, what can I say :D

Potkiaisten palkintosaalis
Kevyt transformation salilta illan juhliin

Työt apuvälinehuoltajan sijaisena loppui siis marraskuun lopussa. Olin innoissani sekä töiden loppumisesta että viikonlopusta, koska tiedossa oli hyvän ystäväni synttärijuhlat joita olin odottanut pitkään. Torstaina oli vielä vihoviimeinen koulupäivä ja opinnäytetyön vertaisarvioijana toimiminen. Stressi selkeästi purkautui tämän myötä, sillä perjantai-ilta menikin laatoituksen merkeissä. Oksensin kaksi kertaa ja kuumekin nousi melkein 39 asteeseen. Vietin n. 20h putkeen sängyssä, koska kestin pystyssä suunnilleen 2min. Laattamestarina olo kesti onneksi vain tuon yhden illan, mutta synttärit ja perjantain narikkavuoro meni sivusuun, sillä lepäsin koko viikonlopun kotosalla.

Treenattua on tullut hyvin, ja tällä viikolla viettelenkin kevennystä, sillä kovia treeniviikkoja pienin katkoin on tullut jo viisi putkeen. Huomaa, että kroppa alkaa olla levon tarpeessa. Oon käynyt hieronnassa kaksi kertaa kuukauden sisään, ja se helpottaa kummasti. Hierotutin pitkästä aikaa käsiä ja jalkoja ja pakaroita. Voimatasojen nousu on hidastunut mikä oli odotettavissa, ja myös sokeutuminen omalle kunnolle ja kehitykselle on alkanut hiipiä takaraivoon. Nyt kun keväällä kisaavat ovat dietillä, on syksyn tavoitteet alkaneet nousta treeneissä mieleen yhä useammin. Muutamia todella kehnoja treenejä on tullut tehtyä, joissa keskittyminen on ollut täysin ala-arvoista. Ei ollenkaan mun tapaista, enkä osaa oikein määritellä mistä se johtui.


Mun hyvä tuuri näyttäisi jatkuvan, sillä kävi niin onnellisesti, että tää uunituore fysioterapeutti pääsee suoraan koulunpenkiltä oikeisiin töihin. Sain vuoden pestin Lahden kaupungilta kotihoidon fysioterapeuttina alkaen 2.1.2014. Oon niin onnellinen, että tekisi mieli mennä tonne kadulle huutamaan. Vaan en taida tohtia. Mutta JEEEEE!!!!! Törkeen siistiä, talous on turvattu, kisasuunnitelmista ei tarvitse luopua, saan heittää viikonlopun yötöille hyvästit, ja pääsee tekemään sitä mitä varten on opiskellut viimeiset 3,5 vuotta.

Poika seuraa silmä kovana Greyn anatomiaa.
Eiköhän tää riitä tällä erää, nyt en lupaa että kirjoitan pian uudestaan, niin ehkä onnistunkin siinä! Käänteispsykologia toimii mun kohdalla, joten vannomatta paras!

Mukavaa joulunodotusta kaikille, tänä jouluna mä syön jouluruokia ja suklaata viime joulunkin edestä, koska nyt ei olla dietillä wihii!!! :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Täsä mä olen!

Nyt en rehellisesti tiedä mistä aloittaisin, joten asiaa tulee satunnaisessa ja sekavassa järjestyksessä. Kuvatkin on sieltä sun täältä eikä mitenkään kronologisessa järjestyksessä. Mutta elossa ollaan ja suoraan sanottuna aika Let's Go-meininkiä on ollut viimeset viikot ja tulee olemaan tonne marraskuun loppuun asti. Viimeisimmässä semihätäsessä postauksessa tiivistin kaikki tärkeimmät mitä elämässä nyt tapahtuu. Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut mulle kantava voimavara ja tärkeä juttu jo ihan sillä perusteella, että oon saanut tästä niin paljon mahtavaa palautetta, niin on silti ollut pakko karsia jostain. On ollut pakko asettaa asiat rehelliseen tärkeysjärjestykseen, ja blogi on valitettavasti jäänyt tämän myötä nyt vähemmälle huomiolle, vaikka kovasti olisinkin halunnut kaiken elämässä tapahtuneen kanssanne jakaa. Selittelyt sikseen, ja asian ytimeen.




Viime viikko oli ehkä rankin pitkään pitkään aikaan. Aloitin kaksi viikkoa sitten sairasloman sijaisena apuvälinehuoltajan tehtävissä samassa tutussa paikassa jossa olin kesätöissä. Monitoimimuija nääs, kesällä olin fysioterapeutti ja nyt apuvälinehuoltaja. Tärkeimmät työkalut tällä hetkellä akkuporakone ja mattoveitsi. Haiskahtaa työtapaturmalta :D Marraskuun narikkavuoroja pyytäessä en tiennyt tästä sijaisuudesta vielä mitään, joten nappasin itselleni melkein täydet vuorot. Viime viikolla sitten painettiin meneen ja oikein kunnolla!! Olin fiksuna likkana ajoissa liikkeellä; jätin viime keväänä hylätyn tentin uusimisen viimeiselle mahdolliselle tenttipäivälle ennen valmistumista, ja se oli viime viikon tiistai. Samassa tenttitilaisuudessa piti antaa opinnäytetyön kypsyysnäyte, nämä siis illalla työpäivän jälkeen, ja sitten vielä salille. Opinnäytetyön julkaisuseminaari oli torstaina, ja sen powerpoint esitystä sitten väänsin tiistai iltana yömyöhään, koska keskiviikkona olin sekä päivän että yön töissä, ja kävin vielä jalkareeni vetämässä työvuorojen välissä. Torstaina samoilla silmillä kouluun koko päiväksi. Perjantaina taas päiväksi ja yöksi töihin, treenit siinä välissä. Lauantaina yö töissä. 7 työvuoroa joista kolme yövuoroa, yks koulupäivä, tentti, kypsyysnäyte, viidet treenit, opparin julkaisuseminaari, ainiin hain mä vielä torstai-iltana koirankin eli sen kanssa kolme lenkkiä päivässä. Ei paljo kerkee istuskella. En käy edes facebookissa tahi instagramissa päivittäin puhelimella, joten aika kiirettä pitää :D Ei paljo bloggaaminen hotsittanu! Eikä oikeestaan mikään muukaan.

Oon leiponu taas... 
Kotona asumisen parhaita puolia

Peukkuu!!
Kaikki pitää yhes tehä <3

Viime viikko oli myös ensimmäinen täysi treeniviikko sairastelun jälkeen, mikä on yks syy siihen etten tinkinyt treeneistä vaikka olisin ehtinyt nukkua enemmän jos olisin. Kompensoin lievää univajetta sitten syömällä vähän enemmän. Tuollaistahan ei kauaa voi jatkaa, mutta onneksi tuommoisia hullunmylly viikkoja oli (toivottavasti) vain tuo yksi. Kaksi viikkoa oli siis kovista reeneistä taukoa. Ensin pidin flunssan takia viikon totaalilepoa, ja seuraavalla viikolla aloittelin varovasti tekemällä kolme "huuhtelu" reeniä, kevyttä jumppaa koko kropalle. Viikonloppuna alkoi olo olla jo sitä luokkaa että päätin aloittaa taas kunnon jumpat. Totaalilepoviikon jälkeen peilistä näkyi aika tyhjä ja paineeton pirkko, valitinki vitsillä jo että kaikki lihat lähti, kolmen vuoden työ meni hukkaan viikossa :D Mutta ei ne lähteneetkään! Ei ollu riemulla rajaa kun pääs taas jumppaileen ja sai vähän lihaspainetta. "Aika pinnallista ajattelua" sanos moni, asiat vois olla huonomminkin! Niin vois, aika pieniä on mun murheet kun viikon kuumeettoman pikku yskän ja nuhan jälkeen oon ihan hajalla, mut kyllä se mulle tuntu ikuisuudelta kun oon vuoden päivät saanu terveenä treenata. Lukuunottamatta pikku ponnistuspäänsärkyä keväällä, mut flunssassa en oo ollut vuoteen. Kai sitä supermieskin voi kerran vuodessa sairastaa? Nyt taas terveenä raudan parissa, ja kyl se niin on että me ollaan erottamattomat! Marsa ja malmi ne yhteen soppii.

Ekan kevyen treenin jälkeen :)
No mikä pulla! :D

Viimesintä kuntoa lauantailta

Kestää vielä päivänvaloa!

Mulla on nyt myös oma koti. Muutin lokakuun lopussa pois äiskän helmoista, jonne muutin siis tilapäismajoitukseen lusikoiden mentyä jakoon. Saatiin vihdosta viimein myös pojan yhteishuoltajuus toden teolla pyörimään, koska mun onnekseni asunnossa saa pitää koiraa. Niin ihanaa käydä nukkumaan iltaisin, kun poju tuhisee vieressä. Onhan se rankkaa välillä yksin sitä kolme kertaa päivässä lenkittää, mut en mä sitä vaihtais mihinkään. Saa sitä sitten taas välillä olla itsekseen kun ei oo poika kotona. Eilen oli pirulainen tehnyt pesän mun sänkyyn kun töistä tulin kotiin. Ja kaikki pitää yhes tehä. En omista keittiön pöytää tms missä mahtuis lehteä aamusin lukemaan, niin luen sitten lattialla puuroa syöden. Jätkän on pakko tulla hääräilee siihen lehden päälle ja sitku komentaa pois ni se tunkee sylii istumaan. Mut on se lutunen, äiskän vaffa poika.

No mitäs muuta. Koulusta tosiaankin olis tarkotus tässä valmistua jouluksi, viimeisen tentin arvosanaa odottelen vielä... Opinnäytetyö on hyväksytty, ja plagioinnin tarkastusta vaille valmis. Kurssit suoritettu, parit opintopisteet vielä puuttuu rekisteristä niinkuin melkein kaikilta muiltakin kun opintotoimistossa on kuulemma kiirettä... Niin se vaan meni kolme ja puoli vuotta, ihan hujauksessa. Ja kaikille teille, joista tuntuu että tekis mieli jättää koulu kesken; musta tuntui siltä joka ikinen päivä viimeiset kolme ja puoli vuotta :D Olihan se ajoittain aikamoista haista paska touhua, enkä voi nyt ihan rehellisesti sanoa että antais enemmän ku ottaa! Ammatin antaa, mut muusta en tiedä :D Ja toivottavasti elinikäisiä ystäviä, mä ainakin sain. Terkut kaikille ihanille luokkakavereille!! Mut jos koulunkäynti olis ihanaa ja mukavaa ja helppoo jne niin kaikki olis fyssareita ja insinöörejä.

Kui pähee teepannu??!! 
Sykerö vinossa töissä

Meno on yleensä tätä luokkaa
Vaikee tosta touhottajasta ottaa kuvia :D

Täällä jatketaan lihaksen kasvatusta hyvällä sykkeellä, eilen reenin päälle pussillinen karjalanpiirakoita, niin eiköhän se selkäkin levene! On tässä tullu mutusteltua parit irtokarkkisäkillisetkin, paketillinen riisikakkuja nutellan kera, ja kaikkea muuta naminamia. Eläköön fitness ja silleen :D Perus ruokavaliorunkoa kuitenkin edelleen kunnioittaen.

Mites teillä menee oi arvoisat lukijani? Toivottavasti voinette antaa synninpäästön tästä pitkästä ja raastavasta bloggaustauosta. Rapeeta viikkoa kaikille!
Palmunlehvillä tietänne liehitellen, Marsis 

torstai 31. lokakuuta 2013

ÄÄÄÄÄ!

Sairastuin. Yskä, kurkku kipee, ääni maassa, viikko (jo) reenitaukoa. PRKL. Tuntuu ikuisuudelta. Ehkä supermieskin voi kerran vuodessa sairastaa? Ei kuitenkaan kuumetta, joten ei mitään vakavaa.

Muutin. Sain siis asunnon! Kaikki tapahtui alle viikossa. Viime viikon keskiviikkona näin ilmotuksen etlarissa. Soitin, torstaina kävin katsomassa, lauantaina sain tiedon saaneeni asunnon 13 hakijan joukosta (!!??!!). Maanantaina muutin. Huh. 

Palautettiin opinnäytetyö. Tänään palautettiin parin kanssa oppari. 70 sivua + muistitikulla 5 itse kuvattua ja editoitua videota. MORJEES!! Valmistun ehkä sittenkin jouluna. 

Maanantaina alkaa työt. Ainakin kaksi viikkoa sairasloman sijaisuus. Ei ihan fyssarin hommaa varsinaisesti, mutta kelpaa todellakin!! 

Poika on tullut kotiin. Vihdoin saadaan yhteishuoltajuus todenteolla pyörimään. Tätä on odotettu puoli vuotta. 

Laittaisin kuvia, mutta tällä koneella ei pysty :( Yritän editoida myöhemmin puhelimella josko onnistuisi. 

Palataan astialle kotvasen kuluttua jahka oon tervehtynyt. 




tiistai 15. lokakuuta 2013

Oli reeni mikä hyvänsä niin reisillehän se menee!

Päivää kansalle! Viime postauksen jälkeen ei mitään mullistavaa ole tapahtunut, samaa arkea tässä on elelty. Viikot on menny työharjoittelussa ja reenatessa, Toissa viikolla tosin kevennetty viikko suunnitelmien mukaan ja kolme päivää putkeen totaalilepoa. Teki niin hyvää!!

Gymppaa gymppaa 

Eteenpäin sano mummo lumessa! Toukokuu vs. Syyskuu

Toissa viikolla olin kyllä tavallista väsyneempi. Mulle on tosi harvinaista se, että tunnen itseni oikeasti väsyneeksi, niin että kuuppa on monta päivää putkeen ihan jumissa ja mikään ei kiinosta. En siis ole kovin herkästi kunnon väsymykseen taipuvainen ihminen. Tää yhtäkkinen väsymys johtui todennäköisesti siitä, että harkassa on ollut aika rankkaa, kun ei oo tottunut noin ruumilliseen työhön. Koripalloilijapoikien hierominen käy ihan urheilusta, naureskelinkin jätkille että ne pilaa mun treenit kun mun energiat menee niiden hieromiseen. Fyysisesti keskiraskas työ yksinään ei väsytä, vaan se että kulutushan siinä kasvaa. Tätä energiavajetta paikkailin sitten mutustamalla suklaata mahan täydeltä parina päivänä ja viikonloppuna tankattiin vähän patonkia ja jätskiä. Viikonloppu meni parisuhdemerkeissä Jyväskylässä, lepäiltiin ja käytiin vähän shoppailemassa. Löysin pitkästä aikaa itselleni muutakin kuin treenivaatetta!

Jyväskylässä oli lehmiä!!

Vähän keräilyerä ateriaa treenin jälkeen :D

Namnam!

Fancy that! Long sleeves and shit.

Jaa en oikeen osaa asetella noita kuvia :D Viime viikolla pääsin taas kovan treenin makuun. Olin jo sunnuntai-iltana ihan pähkinöinä että JJEEEE huomenna pääsee tykittään! Yleensä kevennetyn viikon jälkeen alku on saattanut olla aika tahmeaa, on tuntunut ettei kulje yhtään, on turvonnut olo ja voimat tipotiessään. Toista oli viime viikolla. Alkuviikon treenit kulki niin hyvin, että ihmettelin itsekin että mistäs nyt tuulee. Vedin näköjään selän niin jumiin, että vähän päätäkin särki. Tein jalkareenissä pitkästä aikaa hack kyykkyä, ja ei olis pitänyt. Koski aikas paljon! :D Tässä homassa tulee kyllä tosi sokeaksi omalle kehitykselle. Musta tuntuu että jalat ottaa koko ajan kaulaa, ja yläpelti junnaa paikallaan. Johtunee enimmäkseen siitä, että yläkroppa näyttää omaan silmään pieneltä, koska jaloissa on rasvaa paljon enemmän. Mulla menee tossa lantion kohdalla näköjään raja mistä alaspäin alkaa se rasvan kertyminen. Tosi terveeltä kuulostaa tällänen ainainen lihasmassan ja rasvan kertymisen analysointi, mutta jos tavoitteena on vielä kisata niin pakkohan fysiikkaa on vähän arvioida. Olen kuitenkin tyytyväinen, eikä tässä mistään negatiivisesta tai häiriintyneestä ajattelusta ole kyse. Edelleen olen sitä mieltä, että mielummin vähän hitaampi kehitys ja hyvä mieli, kuin sikabulkki ja paha mieli. Jokainen tyylillään, mä teen mitä teen ja muut tekee mitä ne pystyy! :D Takapirua näin lauantaina, ja kuntotsekistä tuli hyvää palautetta! Oon saanut pisaralihakseen pattia eli jalat on menny siihen suuntaan ku haluttiin, olkapäät pyöristyneet ja symmetriset, takaolkiin tullut ulottuvuutta, kehityskohteena keskiselkä ja olkapäät edelleen.

Päivän pyhin hetki!

Reisille menee...

Jospa joskus myös selälle ja olkapäille?!

Viime viikonloppuna olin laittamassa takkia naulaan molempina öinä, enkä saanut nukuttua kunnolla. Se näkyi lauantain käsireenissä, ja eilisessä selkäreenissä. Perjantaina loppui työharjoittelu, ja eilen käytiin kuvaamassa opinnäytetyön videot. Oppari alkaa olla pikkuhiljaa valmis, enää puttuu viimeistelyä ja videoiden editointi. Ehkä vähän tekstiä pohdintaan ja sitä rataa. Pelottavaa, mutta kyllä tässä valmistumassa näköjään ollaan. Ihmiset kyselee, että mitäs sen jälkeen? No kortistoon tietty! Työtilanne on ilmeisen kehno jokapuolella Suomea, joten eihän kukaan mitään voi luvata. Ei ole itsestään selvää, että kaikilla olisi työpaikka tiedossa heti valmistumisen jälkeen. Meikäläisen komeempi puolisko on tämän viikon täällä viettämässä syyslomaansa, joten päästään paljon yhdessä reenaamaan ja löhöömään. Vähän tietty kouluhommiakin täytyy vääntää. Nyt kuitenkin koululla käymään ja sitten opparin rustaukseen!

Reippa!

Näytä ne sun tuplahaukat jee!

My precious <3
Himmeen hyvää viikkoa kaikille! :))

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kotiasiat on kunnossa ja urheilu tuntuu kiinostavalta

Nyt on lähtenyt bloggerin välttely vähän lapasesta, taas kaksi viikkoa postaustaukoa. Mut kun ei lähe, niin ei lähe. Oon tapellut opinnäytetyön kanssa ja ollut lähinnä turhautunut sen myötä, niin turha sitä on edelleenkään kirjottaa jos tuntuu ettei oo mitään järkevää ulosantia. Tosin, onko mulla koskaan? :D

Yippii!

Ei kipuu ei hyötyy :D

Treenit sujuu helvetin HYVIN, paino on noussut taas vähän, pattia ja voimaa on tullu. Pikkupojat Tivolin narikassa pelkää että mä heitän ne seinään (kun mulla on kuulemma niin isot lihakset), ja murskaan perus iltapäiväkerho-tyyppisenä ajanvietteenä kerrostaloja (ovimiehet kutsuu mua Wonder Womaniks töissä...). Perusarkea siis. Ainiin, ja oonhan mä harjoittelussakin ollut kaksi viikkoa. Oon yksityisellä harjoittelussa, ja oon tykännyt ihan hulluna. Todella erilainen maailma kuin kunnallinen puoli, ja vastoin ennakko-odotuksia todella positiivinen yllätys. Sitä koulussa ja muissa harkkapaikoissa kuulee aina kauheeta "legendaa" kaikista paikoista, niin ei tällänen keltanokka oikeen tiedä mitä odottaa. 

Isot lihakset? 
Hahhaha Ms. Plaincrash :D 

Näilläkö murskataan kerrostaloja? NADA :D

Syksy on nyt virallisesti täällä, ja mä kyllä tykkään. Ainoo mikä nakertaa on se että jos sataa, niin satais sitten kunnolla. Eniten voi juilia semmonen pikku pikku tuhnusade. Kunnolla sitte sitä vettä jos on tullakseen! Pyöräilen edelleen joka paikkaan oli keli mikä hyvänsä, ja se on mukavaa se!

Harjottelussa oon päässyt tekemään jo paljon itsenäisesti hommia. Oon vasta nyt päässyt ekaa kertaa oikeesti kunnolla käyttämään koulussa opittuja juttuja, eli soveltamaan teoriaa käytäntöön. Monet asiat unohtuu, kun teoriaa ei heti yhdistetä käytäntöön, ja tuntuu että monet kurssit jää hyvin irallisiksi kokonaisuuksiksi. Mut vähän ku kaivelee muistia, niin kyllä ne sieltä palautuu. Oon saanut hyvää palautetta manuaalisesta käsittelystä, ja saanut myös syventäviä oppeja mm. lihaskalvojen eli fascioiden käsittelyyn.

Nyt tosiaan tää postaustahti valmistumiseen asti saattaa olla aika harvaa, en ehkä ihan joka viikko päivitä, pahoittelen tätä. Asiat pitää kuitenkin nyt asettaa tärkeysjärjestykseen, ja koulusta valmistuminen on prioriteetti numero uno. Jos treenejä ei lasketa. Mut toisaalta, eihän se oo ees priorisoitava asia kun urheilu kuuluu päivään ihan normaalisti. 

Torstaina olin koko päivän koululla tsiigailemassa seminaareja että sais seminaaripassin merkinnät täyteen. Vielä puuttuu julkkareita. Kävin tekemässä inbodyn, ja sen mukaan mun rasvaprosentti olis tällä hetkellä 11,8??!! Wtf. Toivoisin sen olevan vähän korkeampi, mutta mulla kaikki menee perseeseen niin ei sitä ihan kauheesti rasvaa viittis keräillä. Ainakaa nopeesti. Mut kyl toi mua vähän vaivaa, koska onhan se ihan järkyttävän alhainen vaikka suuntaa antava onkin... Pelottavan alhainen. Lihasta keväästä olis tullu 3kg? Huhhuh. Mut on sitä taottukin, ja heittojahan nois arvoissa voi olla. Käsiin ja keskivartaloon eli selkään on tullu pihviä, mikä oli tavoitteenakin. Olen siis onnistunut! Ja mikä parasta, kaiken oon tehnyt ilman valmentajaa, ja yksin reenannu pääsääntöisesti. Kyllä sitä ihminen pystyy merkillisiin asioihin kun tahtoa ja himpun verran tietotaitoa löytyy. Kellään vinkkejä miten rasvan kertymisen sais kanavoitua vaikka tisseihin? Vetäsin illalla pari suklaapatukkaa kun olin niin huolissani.

No kyl tohon pehvaan viel vähä fläsää mahtuu.
Doubles


Toivottavasti jaksatte vielä seurailla mun matkaa täällä, vaikka oonkin ollut nyt laiska kirjottamaan. Ei meinaa jaksaa/ehtiä edes facebookissa käydä ja se on ihmeellistä se :D Mä yritän nyt tehdä vähän lyhyempiä postauksia, jostain syystä oon ottanu kauheeta painetta siitä että aina pitäs muka olla hirveesti tekstiä...

Tänään oli posepäivä
Marsaa eri kulmista

Ei kai se inbody kauheen väärässä ole... 

Kaikenkaikkiaan siis menee tosi kivasti kaikki, mut vähän tietty ressiä pukkaa. Paineen alla ne timantit syntyy eli viimesenä iltana oppari kasaan ennen palautusta :D Ja älkää nyt ihmiset peljästykö että mä en syö. Mä syön! n. 2700 kcal reenipäivinä, ja reilut 2000 lepopäivinä. Plus herkut ja muut piälle. Eli ihan miehekkäitä määriä mun kokoselle. Elopaino pyörii siellä 63-64kg hujakoilla, viime syksynä dietille lähdettäessä 64,3kg, ja kehonkoostumus kokolailla erilainen :D

Nyt jatkamaan hommeleita, palataan pian astialle! Ihanaa viikonloppua!!!


maanantai 9. syyskuuta 2013

MORO MOROOO!!!

MO! Olen turkasen myöhässä! Ma erittain pahoillani! Olin siis viime viikon Jyväskylässä, eikä oikeen irronnut juttua niin päätin että turha sitä on kirjottaa, jos tuntuu ettei lähe. Nyt sitten kerralla kahden viikon kuulumiset, tosin toissaviikosta ei nyt kauheesti oo mainitsemisen arvoisia asioita.

Toissaviikolla tosiaan oli viimeinen viikko kesätöiden parissa. Snif. Sommaren är kort. Joka kesä. Leipasin sitten työkavereille kiitokseksi mukavasta työympäristöstä cupcakekeja (voiks näin sanoa?) eli mun suuhun sopivammin kuppikakkuja. Suklaisia tietennii, kuinkas muutenkaan. Alanvaihto selkeesti edessä, nimittäin meikäläisestähän kuoriutui vallan salonkikelpoinen leipuri. Oli ihan älyhyviä, ja niin hienoja (vaikka itse sanonkin), ettei melkein raaskinut syödä. Eka kerta kun leivoin moisia herkkuja, ja onnistui kerralla erittäin hyvin vaikka mun leipomuksilla on tapana olla vähintäänkin erikoisia, ainakin koostumuksen osalta. Aion leipoa toistekin näitä. Meni suoraan perseeseen, kylkiin ja tunteisiin mut ei meillä lasketa!

Mertsin kanssa kehailua...
Sopiva teksti taustalla olevassa ovessa :D
Melkein valmista

Kyllä musta vielä leipuri saadaan!

Vika päivä. Harmitti, mut yks (kolme) kuppikakkua pelasti tilanteen!

Treeneistä jäi vähintäänkin vitutus jälleen, koska kyseessä oli kevennetty viikko. Etenen suunnitelmallisesti kohti tavoitetta, eli ensi syksyä, joten kevyet viikot pidän säännöllisesti joka viides viikko vaikka kulkisi kuinka kovaa. Pyrin maksimoimaan kehittymisen ja huolehtimaan palautumisesta, ja näin välttyä loukkaantumisilta. Enempi ei aina ole parempi.

PUMPS!

Pikkusen jännitysmomenttia elämään toi autonalle jääminen pyörällä toissaperjantaina kotimatkalla. Tuttuun tapaan pyöräilin aikamoista haipakkaa kävelytietä, ja tien vasemmalla puolella on kerrostaloja joiden parkkipaikalta tulevat autot joutuvat ylittämään jalkakäytävän päästäkseen autotielle. Sieltä sitten naishenkilö kurvasi autollaan suht kovaa meikäläistä kylkeen. Onneksi ehdin tajuta tilanteen juuri ennenkuin kolahti ja ehdin hiljentää vauhtia. Puskuri jalkoihin ja fillariin, kyynärvarrella ja lonkalla vähän vauhtia konepelliltä ja siitä katuun. Mulla on ilmeisen hyvät laskeutumistaidot, gasellin liikkeet ja onnea matkassa koska selvisin suuremmitta vammoitta törmäyksestä. Pyörä meni lunariin, ja tarkoitushan oli ottaa fillari mukaan Jyväskylään seuraavana päivänä. Onneksi äidillä sattuu olemaan samanlainen tsygä, joten vaihdettiin siitä mulle eturengas. Sen verran shokkiin menin koko tilanteesta että olin vielä lähdössä pyöräilemään siitä kotiin, kunnes tajusin että etuvanne on solmussa eikä sillä paljoo enää pyöräillä. Sain tapaturman toiselta osapuolelta kyydin kotiin. Huh, ei siitä sen enempää, kunnossa ollaan! Treenit jatkuu, kyllä nyt aina vähän voi auton alle jäädä. Nyt saa jo nauraa.

Viikko Jyväskylässä oli ihan mahtava. Kertakaikkiaan. Tuntui ihan lomalta, vaikka teinkin opparia päivisin sillä aikaa kun Sundin oli koulussa. Käytiin viikko yhdessä treenaamassa Satsilla ja pistettiin äijän soluasunnon huone asumiskuntoon. Kasattiin lipastoa, järkättiin kaapit ja siivottiin. Keittiöstä raivattiin kaappeihin tilaa jauhoämpäreille ja muille tykötarpeille. Kävin aamuisin kävelyllä tutkiskelemassa ympäristöä ja laittelin opiskelun ohessa ruokaa. Komeempi puolisko on nyt sitten Jyväskylässä suorittamassa oppivelvollisuuksia ja minä täällä yritän valmistua koulusta. Tasapuolisesti sitten reissataan Lti-Jkl väliä. Tapasinpa salilla yhden blogini lukijankin, kiva Hanna että tulit nykiin hikisestä käsivarresta, mahtavaa että jengi uskaltaa lähestyä vaikka oonkin saanut kuulla siitä että näytän treenatessa vähintäänkin äkäseltä. Mä vaan keskityn, en mä vihainen ole. Kovaa hommaa!

T-kulmasoutua
Tupsu vaan heiluu

Jahas! Tämmönenki löyty :D
Ankka. Näyttääkö äkäseltä? 

In progress
Paksunee ja levenee pikkuhiljaa :)

Aamukävelylle!
Mahtava reitti Jyväsjärven rannalla

Aamukondis +11kg

Tänään selkää kotisalilla eli Makella, sitä ennen kävin tapaamassa huomenna alkavan harjoitteluni ohjaavaa opettajaa. Huomenna aamulla siis intoa täynnä vikaan harjoitteluun. Kyllä tää tästä :)

PAPOY!!

Puppiduu
Mun pitäs palkkaa oikeesti kuvaaja salille.

Narikkahommatkin jatkuu perjantaina, tätä mä oon oottanu koko kesän! FUCK NOOO!!! :D

Raikasta ja mukavan vi**umaista syyskuun alkua joka pirkolle! :P Huumoria jokaiseen päivään niin selvii mistä vaan, eikö näin! A little sarcasm never killed anyone! JA VAROKAA NIITÄ AUTOJA!