Sivut

torstai 31. tammikuuta 2013

Marilla on asiaa!

Oon jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa siitä, mitä kilpaurheilu (erityisesti tää touhu) vaatii. En varmaankaan olisi saanut aikaiseksi mitään järkevää tekstiä, ja nyt mun ei itseasiassa tarvitsekaan, koska Jessica teki sen blogissaan 'puolestani'. Ajatukset täsmäävät lähes sanasta sanaan, poislukien kilpailun jälkeinen osuus, enhän ole vielä itse kilpaillut kertaakaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Uusia lukijoitakin on ilmestynyt matkaan, ihanaa, tervetuloa!! :)

Kirjoittelin tuossa taannoin motivaatiosta. Jatkan aiheesta nyt vähän lisää, ehkä enemmänkin kilpailuun tähtäävän urheilijan näkökulmasta.

"Motivaatio jaetaan sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Jaottelu on tärkeätä motiivien selvittämiseksi. Tekeekö ihminen töitä palkan eteen (ulkoinen motivaatio) vai kokeeko hän työniloa (sisäinen motivaatio)? Ne esiintyvät yhtäaikaisesti ja ovat toisiaan täydentäviä. Sisäisesti motivoituneen toiminnan tyydytys tulee itse tekemisestä, ei niinkään tekemisen seurauksista, kuten esimerkiksi ulkoisista palkkioista. Ulkoiset motivaatiotekijät tulevat ihmisen ulkopuolelta, ja ne välittää joku toinen henkilö, organisaatio tai sen edustaja. Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat palkka, kannustus, palaute, ulko-puolinen tuki ja osallistumismahdollisuudet.

Sisäiset tekijät liittyvät läheisesti ihmisen itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeisiin. Sisäiset tekijät tulevat ihmisen sisältä ja ovat pitkävaikutteisempia kuin ulkoiset tekijät, ja ne ilmenevät tunteiden muodossa. Silloin kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on halu oppia uutta, kehittyä tehtävässään ja tehdä merkittävää työtä. Näistä syistä sisäiset palkkiot ovat yleensä tehokkaampia kuin ulkoiset palkkiot. Ulkoiset palkkiot ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja tarvetta niiden saamiseksi esiintyy usein. Sisäisesti palkitsevat työt tuottavat tyydytystä pitkään ja työntekijät nauttivat niiden tekemisestä. Työ, joka ei tyydytä sisäisesti, vaatii ulkoisia palkkioita, jotta saataisiin aikaan haluttu toiminta."

Mitä ajan tässä nyt takaa, on erityisesti sisäisen motivaation tärkeys kilpailuun tähtäävällä urheilijalla. Ulkoinen motivaatio voi olla esimerkiksi jonkun huippuunsa treenatun naisen kuva jääkaapin ovessa. Joka päivä ajatellaan, "vielä minäkin olen tuollainen!". Sisäinen motivaatio taas on sitä, että saa kaikesta tähän touhuun liittyvästä (terveellinen, harjoittelua tukeva ruokavalio, äärimmäisen kovat salitreenit, dietillä ruokien punnitseminen, aerobiset, esiintyminen, kilpaileminen, jne.) tyydytystä ja mielihyvää; siis nauttii, on onnellinen ja iloinen. Ulkoinen motivaatio (haave unelmien vartalosta, kilpailuissa menestyminen, kuvat) tukee vahvasti sisäistä motivaatiota. Mutta jos jääkaapin oveen tai puhelimen taustakuvaksi asetetut kuvat, jonkun muun ihmisen odotukset (esimerkiksi puolison) tai muille ihmisille näyttämisen halu (kun muut tekee niin minäkin) ovat ainoita keinoja jaksaa tätä hommaa päivästä toiseen, niin silloin sisäinen motivaatio ei ole tarpeeksi vahva. Silloin itse tekeminen ei ole mielekästä, ja silloin asiaa tehdään ehkä hieman vääristä syistä. Itse en ainakaan jaksaisi.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta aiheeseen kisadietti ja niihin asioihin mistä voi mankua tai olla mankumatta. Väsyttää, on nälkä, ei jaksa aamuaerobista, samat ruoat koko ajan, tekee mieli karkkia, kaikki muut syö kaikkea hyvää... You name it. Jos kaikki on niin huonosti, eikä dietillä olosta osaa nauttia ollenkaan, niin miksi tehdä jotain mikä tuntuu niin inhottavalta? Tein ennen diettiä hieman itsetutkiskelua. Kävin läpi sekä sisäistäni, että ulkoistani motivaatiota. Ulkoinen motivaatio on ehdottomasti tärkeä, ja se ei ole minulle enempää eikä vähempää kuin lajissa menestyminen. Sisäinen motivaatio taas on se kaiken kantava voima. Se on niin vahva, etten edes voisi valittaa dietistä! Tulen niin onnelliseksi siitä, kun näen sen, mitä olen kovalla työllä saanut reilussa vuodessa aikaan. Ja tiedän, että joka päivä olen lähempänä tavoitettani, joka on siis ulkoista motivaatiota. Treenaaminen on parasta mitä tiedä (ja myös kehnot, voimattomat treenit ja/tai epäonnistumisen tunteet kuuluvat olennaisena osana siihen, huippua haetaan aina pohjan kautta), ja se on minulle henkireikä. Sisäänrakennettu ominaisuus, joka kuuluu päivään kuin vessassa käynti. Vaikka löytyy niitä hetkiä kun ei huvittaisi, niin pakkaan kamat ja lähden salille, enkä sen kummemmin jää sitä vatvomaan. Olen siis oppinut erottamaan laiskuuden ja väsymyksen.

Ollakko vaiko eikö ollakko...

Tällä hetkellä ruokavalio ei voisi terveellisemmäksi muuttua, sillä siinä ei ole mitään ylimääräistä. Nautin joka suupalasta, ja olen valinnut itselleni mieluisat ruoka-aineet, joita jaksan puputtaa vaikka maailman tappiin asti. Minua ei haittaa se, että muut syövät herkkuja, tai aivan taivaalliselle tuoksuvaa ruokaa. Yleensä tungen vain nenäni melkein kiinni toisen sämpylään ja nautin silmät kiinni siitä ihanasta tuoksusta. Jälleen, sisäinen motivaationi on niin vahva, etten edes mieti maistavani sitä sämpylää, tai valita siitä, etten voi sitä maistaa. Suklaakaan ei tästä maailmasta syömällä lopu, ja tulee kyllä se aika, kun minäkin saan suuni makeaksi.

Tämä varmaan riittää tätä laatua. Se mitä ajoin tällä "paasaamisella" takaa, on se, että mietiskele, onko motivaatiosi sisäistä vai ulkoista. Vai ovatko ne toisiaan tukevia, käsikädessä kulkevia. Onko toinen vahvempi kuin toinen? Jaksatko hyvin myös ilman jatkuvaa ulkoista motivaatiota? Nautitko oikeasti siitä mitä teet? Uskon, että jokaisella on tällaisissa asioissa itsetutkiskelun paikka. Vaikka tähän asti dietti on mennyt kuin itsestään, niin silti on hyvä muistaa, että tämä vaatii täydellistä omistautumista. Mutta koska tulen onnelliseksi kaikesta mikä tähän liittyy, niin se tuntuu ikäänkuin "helpolta". Tehkää niitä asioita, mistä nautitte. Halusin tällä tekstillä vain herättää hieman pohtivia ajatuksia, en syyllistää ketään :)

Tämän viikon treenit on mennyt HYVIN, sillä maanantaina tankkasin. Ristus mitä reenejä! Kyllä jumppa kulkee kun on glykogeenivarastot täynnä. Tiistaina rintaa ja olkapäitä, eilen selkää ja hauista ja tänään jalat. Nyt en löpise treeneistä sen enempää, kun on muutenkin niin pitkä postaus. Kuvia kylläkin piisaa.

Ristikkäistaljaa
Viparit eteen

.
Vielä!

ÄÄÄhhh
Nyt ei pysty

Viparia sivulle
.
Sissyyy
Perrrr....

.
....reisiin sattuuu

Tähän loppuun sanon vaan; ihmiset, olette ihania kun jaksatte kannustaa mua ja lukea ja kommentoida blogia. SUPERIII!!! Nöyrin kiitos ja kumarrus. Voimakasta loppuviikkoa.

10 kommenttia:

  1. Way to go marsa! Oon ylpeä susta :) ♥ -H-

    VastaaPoista
  2. Hieno teksti, missä on meille jokaiselle miettimisen aihetta! Tsemppiä treeneihin. :-)

    VastaaPoista
  3. Voi eii mä kirjoitin pitkästi kommenttia ja sitten se vaan hävis jonnekin :( no, tiivistän yhteen lauseeseen: en käsitä, miten voikin ajatukset mennä näin yhteen, sillä aattelin just kirjoittavani itse blogiini täysin samasta asiasta :) komppaan siis ihan 100% niin sua kuin Jessicaakin! Huippua tekstiä, nyt mun ei tarvi alkaa näppäillä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa huomata, että meitä on useampia! ;) <3

      Poista
  4. Kiitos, Mari, upea teksti <3 Herkässä mielentilassa juttelin eilen äitini kanssa puhelimessa taas aiheesta, miksi ihmeessä haluan tulla "tuollaiseksi pullistelijaksi". Sanoin, ettei se pullistelijan habitus ole minulle mikään itseisarvo, vaan se kokonaisvaltainen elämäntapa tuo nautintoa.

    Pidän ihmistä kokonaisuutena, johon kuuluu sekä henkinen että fyysinen puoli. Nykyaika ei haasta riittävästi fyysisessä puolessa. Suurin motivaatio minulla treenaamiseen ovatkin fyysiset haasteet, jotka kulkevat käsi kädessä myös henkisen puolen vahvistumisessa. Uskon, että ne, jotka lajin parissa viihtyvät, ajattelevat tähän tapaan.

    Sisäistä motivaatiota sinne, ulkoinen olemuksesi puhuu sisäisestä vahvuudestasi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Anu!! :) <3 Kyllä asia on juurikin noin. Kokonaisvaltaisuus kunniaan!

      Poista
  5. Mahtava teksti tuosta motivaatiosta! :) Erittäin hyvä ja sopii just tähän hetkeen kun nenä päähän. Jään pureskelemaan tätä viikonlopuksi. Sunnuntaina on tankkauspäivä \o/ Sitä ennen pitäs vielä yhdet treenit jaksaa huomena, eiköhän! :) Tuon ajatuksen voimalla :D Sit onkin varmasti hieno viikko edessä treenien kannalta! En oo pystynyt oleen noin vahva henkisesti kuin sä oot. Kyl mä oon ottanut muutaman suklaan, vaahtokarkin, suolasta vähän ja sillain. Mutta mä oonki vasta alottelija :) Uskon että tää loppuaika tätä virallista dieettiä (2vkoa) menee ihan putkeen jota osin auttaa varmana tuo tankkaus. Ja sit ois tarkotus kyl jatkaa edelleen siihen tyyliin että se arki ja juhla on eri asioita :) Tekstisi jää siis ehdottomasti pohdiskeltavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joan :) Kilpailuun tähtäävänä urheilijana tämä koko dietti on kilpailusuoritusta. Silloin ei auta lipsua, jollei halua antaa kilpasiskoille etumatkaa. Kisadietillä mentaliteetti pitää olla se, että mikään muu kuin ohjeissa lukevat ruoka-aineet ei ole vaihtoehto. Ja jos on sisäinen motivaatio kunnossa, niin sen pitäisi tulla ihan itsestään! :)

      Tsemppiä superdietin loppurutistukseen, ja sitä kautta koko loppuelämän kestävään ruokavalioon herkutteluhetkineen! Hiljaa hyvä tulee :)

      Poista

HYMYILE! Koska olet upea :)