Sivut

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

Motivaation nostatus (jos se on enää edes mahdollista) CHECK!! Käväsin eilen tossa ohimennen Helsingissä Team Mayor'sin järkkäämissä posetreeneissä. Sain tunnin verran yksilöohjausta yhdeltä alan huippuasiantuntijalta ja valmentajalta. Sain niin paljon positiivista palautetta ja kehuja, että silmät kostuu. Mahtavia vinkkejä asentoihin ja t-kävelyyn, kaikkeen. Ja nyt eikun hiomaan!!! Jäin siihen päälle tekemään vielä kunnon olkapää-ojentaja treenin, ja kyllä Mayor's vaan on hieno sali. Siellä on niin motivoiva ilmapiiri treenata, että offilla siellä lihas senkun kasvaa. Illalla kävin koulukavereiden kanssa vähän tanssimassa, oli vapaa ilta töistä. Meillä oli kyllä hauskaa, mutta nyt muistan taas miksen käy ulkona oikeen koskaan. Aivan mainio päivä takana kuitenkin!

Perjantaina väsytti koulussa
Vähän posea treenin jälkeen

Junamatka Lahteen oli kyllä elämäni tuskaisin ja pisin... Ensin jouduttiin vaihtamaan junan runkoa kun siinä oli niin paljon vikaa. No ei siinä mitään. Juna oli ihan tupaten täynnä, ja Pasilasta tuli vielä hulluna porukkaa, koska oli MP-messut, ja kaikki luonnollisesti menossa Lahteen asti. Istuin sitten treenin jälkihiessä huppari, villakaulahuivi ja untuvatakki päällä käytävän viereisellä penkillä, ja joku känniläinen mies seisoi siinä vieressä, mutta päätti sitten puoliksi istahtaa mun olkapäälle. Mä sitä välillä vähän tönin josko tajuaisi nousta. Keravalle asti jaksoin ja sitten päätin että tää ei kyllä nyt onnistu. Sanoin sille sitten että anteeks mutta voitko olla nojaamatta muhun? Nousi sitten onneksi eikä enää nojaillut. Yritin torkkua koko matkan, mutta ei siinä kuumuudessa pystynyt nukkumaan. Huhhuh, soijaa pukkas. Koko matkan oli vielä ihan kamala vessahätä, ja kun pääsin kotiovesta sisään yritin juosta vessaan ja samaan aikaan ottaa reppua pois selästä niin jäin sitten vielä ovenkahvaan siitä kiinni. Melkein tuli housuun, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Tänään takareisitreenissä tuntui että ei oikeen meinannut lähteä kone käyntiin. Vähän huonoa oloa pukkasi treenin loppupuolella, ja oli jotenkin voimaton olo. En kyllä siitä jaksanut sen enempää ressata ja vedin niillä höyryillä mitä löytyi. Nyt illalla aion löhötä sohvalla ja ottaa lasillisen coke zeroa leffan kyytipojaksi. Huomenna on etäpäivä koulusta, ja sen voisin käyttää siivoamiseen, sekä mennä gymille hiomaan mun timanttisia t-kävelykuvioita.

Rässii rässii

.
Sielä se hoippuu
Jaksaa jaksaa

Loppusuoralla
Kuvaajan mielestä on hyvä pers....

pektiivi tässä kohtaa
Aina näitä samoja...

...treenikuvia
Nyt ilta-askareiden pariin! Rentouttavaa sunnuntai-iltaa itse kullekin säädylle. 10 weeks out, uskomatonta!!!

8 kommenttia:

  1. Komiasti nousee hyppyri, jösses! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avopuoliso ottaa siitä aina telemarkit alas ;)

      Poista
  2. No kyllä on tiukkaa takalistoa! :D Jännä tuo sun ainanen boksille nousu, nouset siihen aina jalka kerrallaan tollain niinkun sivulle. Mulla on nyt ohjelmassa penkille nousu sillain eteenpäin, penkki siis on mun eessä :) Mikä ero näillä liikkeillä on?

    Täällä vietetään hiilarikrapulaa! Eilinen tankkauspäivä meni ihan suunnitelmien mukasesti ja olo on just niinku pitääkin: turpee ja kaamee :D Oli jäätävää syödä niitä ruokia kun kokoajan tunsi naamansakin turpoovan :D Mutta kyllä varmana on energiaa tälle viikolle ja varmaan vielä seuraavallekin noihin treeneihin! Tänään ajattelin kyllä treenin tehdä, mutta veikkaan että se menee tonne illan puolelle. Vielä on sen verta epävakaa olo :D Millos ne sun kisat on? Kiitos muuten niistä tsempeistä :) Kyl tää loppuaika hyvin menee ja SD:n jälkeen ajattelin jatkaa melkosen samaan tyyliin. Tää viikonloppu on jo osottanut että mulla on tosiaan maut ja tavat ruokapuolella muuttunut. Esim tuo eilinen tankkauspäivä oli melko samanlainen kuin mikä saatto vielä viime vuonna olla joku krapulapäivä :S En tosiaan ois syönyt noita ruokia nyt, ellei se ois ollut "ohjelmassa". Ylijääneitä ruokia ei ollut mitenkään vaikea laittaa pakkaseen ja kaapin perälle odottaan seuraavaa tankkauspäivää ja perusaamiais-smoothie maistui tosi hyvältä :) Nälkä ei tietenkään ollut kauhea mutta tunnin aamuaerobinen auttoi asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kun puhuit siitä dieetistä, että se on osa sitä kilpaurheilua niinkun treenitkin ja sitä kautta muodostuu asennoituminen. No näinhän se on nimenomaan! Mut kun ei ole kilpaurheilija vaan hakee sitä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kroppaansa, niin se on vähän erilaista tuo asenteen muokkautuminen, niinkun varmaan tiiätkin :D Tiedän et jos mulla ois jotkut kisat tulevaisuudessa, eräänlainen deadline, niin mulla ei ois minkäänlaisia ongelmia minkäänlaisen dieetin kanssa :) Mutta kun oon vaan ns. tavallinen tallaaja, jolla ei oo periaatteessa mikään kiire, niin sillon sitä ei oikein tuu välttis oltua just 110% mukana tässä touhussa 24/7 :) Oishan se hauska ottaa joku bikinifitness-kisa tavoitteeksi, josta muodostuis sellanen ihan-oikee tavoite, eikä tällänen häilyvä "ens kesänä on kiva sit mennä bikineissä" touhu :D Valmentajaan tai sellaseen ei oo varaa tällä hetkellä, mutta Jan Sundellin Hanki lihasta-polta rasvaa -kirjan aattelin tilata :) Fitfarmiltakaan tuskin otan mitään jatkoa ainakaan vielä, keväällä siellä alkaa kuulemma joku uusi "timmimpi kroppa" -valmennus, josta odottelen tietoa.

      Kovasti on kyllä motivaatiota! :) Mutta mulla on tuo tavotehomma ollut aina pikkasen hankala. 2011 päätin että ennenkö täytän 30v (=2015), tuun oleen elämäni parhaimmassa kunnossa. No se tavote täytty reilu vuodessa :D Mutta sitten tietty "nälkä kasvoi syödessä" ja sitä uskalsi laittaa uusia tavotteita, kun huomasi että sitä pystyy siihen mihin haluaa :) En tiiä miks turinoin sulle :D Ehkä toi sun omistautuminen on vaan aikas ihailtavaa ja on hienoa seurailla ihmisiä joilla on tollanen päämäärä :) Kyllähän se motivoi itseekin! Nyt kun oon katsellut omaa suoriutumistani ja tuloksiani tän superdieetin aikana niin kyllä se tavotekroppakin siellä mielessä on selkeentynyt. Tykkään aivan älyttömästi kun lihakset rupee erottuun paremmin, tykkään timmiydestä ja siitä että vaatteet näyttää hyvältä päällä, haluan kropan jota en oikeestaan mieti yhtään kun meen bikineissä julkisella rannalla :) Hauska vielä kun mullahan on munuaistauti joka diagnosoitiin pari vuotta sitten. Erittäin hitaasti/ei yhtään etenevä munuaiskerästulehdus. Tää rajottaa mun elämää tällä hetkellä vain siten, että mietin vain noiden lisäaineiden käytön järkevyyttä ja lisäks pidän itseni normaalipainosena ja tarkkailen verenpainetta. Sitä se tulee oleen kai koko mun iän. Niin nyt sitten törmäsin tutkimuksiin, jotka on osottanut, että mahdollisimman rasvaton keho on ollut hyödyksi tälle taudille. Aikasemmat motivaattorit laihtumiseen olivat juurikin normaalipainon yhteys alhaiseen verenpaineeseen, joka hidastaa tän taudin kehittymistä älyttömästi. Niin kyl tuo mahdollisimman rasvaton keho on taas muodostunut uudeksi motivaattoriksi :) Olkoon se nyt mun päämäärä sen rinnalla että tää kaikki tekeminen on mukavaa ja tästä nauttii :)

      Sori pitkästä pakolla kahteen kommenttiin jakautuneesta tekstistä mutta sä saat mussa jonkun runosuonen herään :D Oikein mukavaa viikkoo Mariliisalle!

      Poista
    2. Liikkeillä ei ole mitään eroa mun käsittääkseni, musta vaan on helpompi nousta siihen niin ettei mun tarvitse kamalasti nostaa tuota "lepäävää" jalkaa. Silloin ponnistus tulee lähinnä tehtyä vain työvuorossa olevalla jalalla (niinkuin kuuluukin), eikä potkaistua vauhtia toisella :)

      Kisat on huhtikuun 13pv, kevään iso kisa, Fitness Classic Helsingissä.

      Voimia sairauden kanssa, ja tsemppiä tuleviin haasteisiin! :)

      Poista
  3. Kieltämäti hyvä peppu,,nam nam ;)

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)