Sivut

tiistai 19. marraskuuta 2013

Täsä mä olen!

Nyt en rehellisesti tiedä mistä aloittaisin, joten asiaa tulee satunnaisessa ja sekavassa järjestyksessä. Kuvatkin on sieltä sun täältä eikä mitenkään kronologisessa järjestyksessä. Mutta elossa ollaan ja suoraan sanottuna aika Let's Go-meininkiä on ollut viimeset viikot ja tulee olemaan tonne marraskuun loppuun asti. Viimeisimmässä semihätäsessä postauksessa tiivistin kaikki tärkeimmät mitä elämässä nyt tapahtuu. Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut mulle kantava voimavara ja tärkeä juttu jo ihan sillä perusteella, että oon saanut tästä niin paljon mahtavaa palautetta, niin on silti ollut pakko karsia jostain. On ollut pakko asettaa asiat rehelliseen tärkeysjärjestykseen, ja blogi on valitettavasti jäänyt tämän myötä nyt vähemmälle huomiolle, vaikka kovasti olisinkin halunnut kaiken elämässä tapahtuneen kanssanne jakaa. Selittelyt sikseen, ja asian ytimeen.




Viime viikko oli ehkä rankin pitkään pitkään aikaan. Aloitin kaksi viikkoa sitten sairasloman sijaisena apuvälinehuoltajan tehtävissä samassa tutussa paikassa jossa olin kesätöissä. Monitoimimuija nääs, kesällä olin fysioterapeutti ja nyt apuvälinehuoltaja. Tärkeimmät työkalut tällä hetkellä akkuporakone ja mattoveitsi. Haiskahtaa työtapaturmalta :D Marraskuun narikkavuoroja pyytäessä en tiennyt tästä sijaisuudesta vielä mitään, joten nappasin itselleni melkein täydet vuorot. Viime viikolla sitten painettiin meneen ja oikein kunnolla!! Olin fiksuna likkana ajoissa liikkeellä; jätin viime keväänä hylätyn tentin uusimisen viimeiselle mahdolliselle tenttipäivälle ennen valmistumista, ja se oli viime viikon tiistai. Samassa tenttitilaisuudessa piti antaa opinnäytetyön kypsyysnäyte, nämä siis illalla työpäivän jälkeen, ja sitten vielä salille. Opinnäytetyön julkaisuseminaari oli torstaina, ja sen powerpoint esitystä sitten väänsin tiistai iltana yömyöhään, koska keskiviikkona olin sekä päivän että yön töissä, ja kävin vielä jalkareeni vetämässä työvuorojen välissä. Torstaina samoilla silmillä kouluun koko päiväksi. Perjantaina taas päiväksi ja yöksi töihin, treenit siinä välissä. Lauantaina yö töissä. 7 työvuoroa joista kolme yövuoroa, yks koulupäivä, tentti, kypsyysnäyte, viidet treenit, opparin julkaisuseminaari, ainiin hain mä vielä torstai-iltana koirankin eli sen kanssa kolme lenkkiä päivässä. Ei paljo kerkee istuskella. En käy edes facebookissa tahi instagramissa päivittäin puhelimella, joten aika kiirettä pitää :D Ei paljo bloggaaminen hotsittanu! Eikä oikeestaan mikään muukaan.

Oon leiponu taas... 
Kotona asumisen parhaita puolia

Peukkuu!!
Kaikki pitää yhes tehä <3

Viime viikko oli myös ensimmäinen täysi treeniviikko sairastelun jälkeen, mikä on yks syy siihen etten tinkinyt treeneistä vaikka olisin ehtinyt nukkua enemmän jos olisin. Kompensoin lievää univajetta sitten syömällä vähän enemmän. Tuollaistahan ei kauaa voi jatkaa, mutta onneksi tuommoisia hullunmylly viikkoja oli (toivottavasti) vain tuo yksi. Kaksi viikkoa oli siis kovista reeneistä taukoa. Ensin pidin flunssan takia viikon totaalilepoa, ja seuraavalla viikolla aloittelin varovasti tekemällä kolme "huuhtelu" reeniä, kevyttä jumppaa koko kropalle. Viikonloppuna alkoi olo olla jo sitä luokkaa että päätin aloittaa taas kunnon jumpat. Totaalilepoviikon jälkeen peilistä näkyi aika tyhjä ja paineeton pirkko, valitinki vitsillä jo että kaikki lihat lähti, kolmen vuoden työ meni hukkaan viikossa :D Mutta ei ne lähteneetkään! Ei ollu riemulla rajaa kun pääs taas jumppaileen ja sai vähän lihaspainetta. "Aika pinnallista ajattelua" sanos moni, asiat vois olla huonomminkin! Niin vois, aika pieniä on mun murheet kun viikon kuumeettoman pikku yskän ja nuhan jälkeen oon ihan hajalla, mut kyllä se mulle tuntu ikuisuudelta kun oon vuoden päivät saanu terveenä treenata. Lukuunottamatta pikku ponnistuspäänsärkyä keväällä, mut flunssassa en oo ollut vuoteen. Kai sitä supermieskin voi kerran vuodessa sairastaa? Nyt taas terveenä raudan parissa, ja kyl se niin on että me ollaan erottamattomat! Marsa ja malmi ne yhteen soppii.

Ekan kevyen treenin jälkeen :)
No mikä pulla! :D

Viimesintä kuntoa lauantailta

Kestää vielä päivänvaloa!

Mulla on nyt myös oma koti. Muutin lokakuun lopussa pois äiskän helmoista, jonne muutin siis tilapäismajoitukseen lusikoiden mentyä jakoon. Saatiin vihdosta viimein myös pojan yhteishuoltajuus toden teolla pyörimään, koska mun onnekseni asunnossa saa pitää koiraa. Niin ihanaa käydä nukkumaan iltaisin, kun poju tuhisee vieressä. Onhan se rankkaa välillä yksin sitä kolme kertaa päivässä lenkittää, mut en mä sitä vaihtais mihinkään. Saa sitä sitten taas välillä olla itsekseen kun ei oo poika kotona. Eilen oli pirulainen tehnyt pesän mun sänkyyn kun töistä tulin kotiin. Ja kaikki pitää yhes tehä. En omista keittiön pöytää tms missä mahtuis lehteä aamusin lukemaan, niin luen sitten lattialla puuroa syöden. Jätkän on pakko tulla hääräilee siihen lehden päälle ja sitku komentaa pois ni se tunkee sylii istumaan. Mut on se lutunen, äiskän vaffa poika.

No mitäs muuta. Koulusta tosiaankin olis tarkotus tässä valmistua jouluksi, viimeisen tentin arvosanaa odottelen vielä... Opinnäytetyö on hyväksytty, ja plagioinnin tarkastusta vaille valmis. Kurssit suoritettu, parit opintopisteet vielä puuttuu rekisteristä niinkuin melkein kaikilta muiltakin kun opintotoimistossa on kuulemma kiirettä... Niin se vaan meni kolme ja puoli vuotta, ihan hujauksessa. Ja kaikille teille, joista tuntuu että tekis mieli jättää koulu kesken; musta tuntui siltä joka ikinen päivä viimeiset kolme ja puoli vuotta :D Olihan se ajoittain aikamoista haista paska touhua, enkä voi nyt ihan rehellisesti sanoa että antais enemmän ku ottaa! Ammatin antaa, mut muusta en tiedä :D Ja toivottavasti elinikäisiä ystäviä, mä ainakin sain. Terkut kaikille ihanille luokkakavereille!! Mut jos koulunkäynti olis ihanaa ja mukavaa ja helppoo jne niin kaikki olis fyssareita ja insinöörejä.

Kui pähee teepannu??!! 
Sykerö vinossa töissä

Meno on yleensä tätä luokkaa
Vaikee tosta touhottajasta ottaa kuvia :D

Täällä jatketaan lihaksen kasvatusta hyvällä sykkeellä, eilen reenin päälle pussillinen karjalanpiirakoita, niin eiköhän se selkäkin levene! On tässä tullu mutusteltua parit irtokarkkisäkillisetkin, paketillinen riisikakkuja nutellan kera, ja kaikkea muuta naminamia. Eläköön fitness ja silleen :D Perus ruokavaliorunkoa kuitenkin edelleen kunnioittaen.

Mites teillä menee oi arvoisat lukijani? Toivottavasti voinette antaa synninpäästön tästä pitkästä ja raastavasta bloggaustauosta. Rapeeta viikkoa kaikille!
Palmunlehvillä tietänne liehitellen, Marsis 

21 kommenttia:

  1. Siis just tänään mietin, että mitähän se marsa meinaa kun ei postausta näy eikä kuulu! :D Telepatiaa?!

    Ps. Noi cupcaket <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marsa meinaa vaikka mitä! :D Hahah selkeesti meillä on joku yhteys koska sä tiesit näköjään et se ikean hylly oli ku tilattu siihen mun asuntoon :) Ps. Ne on hyviä ne! ;) Kiitos muuten vielä!!

      Poista
    2. Hei hyvä että se sopi sinne sun asuntoon! :) Ollos hyvä vaan

      Poista
  2. Vielä kerraten, olet Mari huippu!!!! :)))

    VastaaPoista
  3. Jee, kiva kuulla siusta! Tsemii kiireeseen ja muutoksiin :) Ja kirjottele ku kerkiät, mut useemminki voisit hehe ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee ihana Minni!! :) Kiitos, ja yritän nyt kirjotella useemmin taas kunhan tää elämä tästä tasaantuu!!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hmm, saattaisinhan sen julkaistakin?! ;) Tietyt asiat on hyvä pitää itsellään ;) Mut netistähän mä sen löysin joten eihän se mikään valtion salaisuus ole :D

      Poista
  5. Hui, mitä menoa, mutta onneksi oot takasin täällä blogissakin. :) Sun rustailuita on mukava lukea, nousee aina kauhea motivaatio. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks! Olikin jo ikävä teitä lukijoitakin :) Ja kirjoittamista. Kiitos paljon Elina, ja ihanaa että voin motivoida sinuakin!! Tsemppiä!

      Poista
  6. Onpa ahkeraa touhua! Oot inspiroiva tapaus.

    VastaaPoista
  7. Näköhavainto teistä tänään pikkuVeskulla. Ohi menitte vauhdilla. Pojulla valtava kalikka kannettavanaan. Kaksi yhtä reipasta ja hyväkuntoista. Toista olimme me. Minä vedin perässä omaa koiraani ja siinä oli aikaa ihan reilusti vilkuilla ympärilleen.


    Terkuin Fysakoksen käsi/selkä asiakas, joka sai sinulta hyväääää käsittelyä.
    guess who

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tiedänkin kuka siellä kirjoittaa! :) Olisin kyllä tunnistanut, jos olisin hoksannut! Pojalla on aina hirveä hööki päällä. Vihdoin pääsin omaan kotiin, ja sain myös Niilon sinne aika jokatoiseksi viikoksi :) Oli ilo "käsitellä" sinua, toivottavasti törmätään lenkillä. Ps. Kuinkas ranne jaksaa?

      Poista
  8. Ai tunnistit kommentoivan ramman tätösen....Käsi jaksaa ihan hyvin ja miksei jaksaisi, kun on saanut niin hyvää ja ammattitaitoista käsittelyä ja saa edelleenkin.
    Onnea Uudelle kodille ja nauti nyt karvaisesta kainalokaverista kun siihen sait mahdollisuuden, tarkoitan sitä 4-jalkaista. hih...
    Ai niin ja työpaikkakin sinulla on, ihan Etlarissa siitä kerrottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti tunnistin!! :) Hyvä että käsi voi paremmin!

      Poista
  9. ei vitsi siis pakko kommentoida ku oon jo nii kauan meinannu :D oon seuraillu sun blogia jo kauan ja oot kyl ihan häikäisevän upee ja kova mimmi!! saan susta ihan hirveesti motivaatioo omiin treenailuihin ja oot kyl ihan mun idoli! :D haha. mut joo kaikkee hyvää sinne, jatka samaan malliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi; lyhyesti ja ytimekkäästi, KIITOS HURJASTI IHANISTA SANOISTASI! :) Tsemppiä treeneihin!!! :) Mahtavaa, että voin motivoida sinua.

      Poista

HYMYILE! Koska olet upea :)