Sivut

torstai 31. tammikuuta 2013

Marilla on asiaa!

Oon jo jonkun aikaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa siitä, mitä kilpaurheilu (erityisesti tää touhu) vaatii. En varmaankaan olisi saanut aikaiseksi mitään järkevää tekstiä, ja nyt mun ei itseasiassa tarvitsekaan, koska Jessica teki sen blogissaan 'puolestani'. Ajatukset täsmäävät lähes sanasta sanaan, poislukien kilpailun jälkeinen osuus, enhän ole vielä itse kilpaillut kertaakaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Uusia lukijoitakin on ilmestynyt matkaan, ihanaa, tervetuloa!! :)

Kirjoittelin tuossa taannoin motivaatiosta. Jatkan aiheesta nyt vähän lisää, ehkä enemmänkin kilpailuun tähtäävän urheilijan näkökulmasta.

"Motivaatio jaetaan sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Jaottelu on tärkeätä motiivien selvittämiseksi. Tekeekö ihminen töitä palkan eteen (ulkoinen motivaatio) vai kokeeko hän työniloa (sisäinen motivaatio)? Ne esiintyvät yhtäaikaisesti ja ovat toisiaan täydentäviä. Sisäisesti motivoituneen toiminnan tyydytys tulee itse tekemisestä, ei niinkään tekemisen seurauksista, kuten esimerkiksi ulkoisista palkkioista. Ulkoiset motivaatiotekijät tulevat ihmisen ulkopuolelta, ja ne välittää joku toinen henkilö, organisaatio tai sen edustaja. Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat palkka, kannustus, palaute, ulko-puolinen tuki ja osallistumismahdollisuudet.

Sisäiset tekijät liittyvät läheisesti ihmisen itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeisiin. Sisäiset tekijät tulevat ihmisen sisältä ja ovat pitkävaikutteisempia kuin ulkoiset tekijät, ja ne ilmenevät tunteiden muodossa. Silloin kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on halu oppia uutta, kehittyä tehtävässään ja tehdä merkittävää työtä. Näistä syistä sisäiset palkkiot ovat yleensä tehokkaampia kuin ulkoiset palkkiot. Ulkoiset palkkiot ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja tarvetta niiden saamiseksi esiintyy usein. Sisäisesti palkitsevat työt tuottavat tyydytystä pitkään ja työntekijät nauttivat niiden tekemisestä. Työ, joka ei tyydytä sisäisesti, vaatii ulkoisia palkkioita, jotta saataisiin aikaan haluttu toiminta."

Mitä ajan tässä nyt takaa, on erityisesti sisäisen motivaation tärkeys kilpailuun tähtäävällä urheilijalla. Ulkoinen motivaatio voi olla esimerkiksi jonkun huippuunsa treenatun naisen kuva jääkaapin ovessa. Joka päivä ajatellaan, "vielä minäkin olen tuollainen!". Sisäinen motivaatio taas on sitä, että saa kaikesta tähän touhuun liittyvästä (terveellinen, harjoittelua tukeva ruokavalio, äärimmäisen kovat salitreenit, dietillä ruokien punnitseminen, aerobiset, esiintyminen, kilpaileminen, jne.) tyydytystä ja mielihyvää; siis nauttii, on onnellinen ja iloinen. Ulkoinen motivaatio (haave unelmien vartalosta, kilpailuissa menestyminen, kuvat) tukee vahvasti sisäistä motivaatiota. Mutta jos jääkaapin oveen tai puhelimen taustakuvaksi asetetut kuvat, jonkun muun ihmisen odotukset (esimerkiksi puolison) tai muille ihmisille näyttämisen halu (kun muut tekee niin minäkin) ovat ainoita keinoja jaksaa tätä hommaa päivästä toiseen, niin silloin sisäinen motivaatio ei ole tarpeeksi vahva. Silloin itse tekeminen ei ole mielekästä, ja silloin asiaa tehdään ehkä hieman vääristä syistä. Itse en ainakaan jaksaisi.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta aiheeseen kisadietti ja niihin asioihin mistä voi mankua tai olla mankumatta. Väsyttää, on nälkä, ei jaksa aamuaerobista, samat ruoat koko ajan, tekee mieli karkkia, kaikki muut syö kaikkea hyvää... You name it. Jos kaikki on niin huonosti, eikä dietillä olosta osaa nauttia ollenkaan, niin miksi tehdä jotain mikä tuntuu niin inhottavalta? Tein ennen diettiä hieman itsetutkiskelua. Kävin läpi sekä sisäistäni, että ulkoistani motivaatiota. Ulkoinen motivaatio on ehdottomasti tärkeä, ja se ei ole minulle enempää eikä vähempää kuin lajissa menestyminen. Sisäinen motivaatio taas on se kaiken kantava voima. Se on niin vahva, etten edes voisi valittaa dietistä! Tulen niin onnelliseksi siitä, kun näen sen, mitä olen kovalla työllä saanut reilussa vuodessa aikaan. Ja tiedän, että joka päivä olen lähempänä tavoitettani, joka on siis ulkoista motivaatiota. Treenaaminen on parasta mitä tiedä (ja myös kehnot, voimattomat treenit ja/tai epäonnistumisen tunteet kuuluvat olennaisena osana siihen, huippua haetaan aina pohjan kautta), ja se on minulle henkireikä. Sisäänrakennettu ominaisuus, joka kuuluu päivään kuin vessassa käynti. Vaikka löytyy niitä hetkiä kun ei huvittaisi, niin pakkaan kamat ja lähden salille, enkä sen kummemmin jää sitä vatvomaan. Olen siis oppinut erottamaan laiskuuden ja väsymyksen.

Ollakko vaiko eikö ollakko...

Tällä hetkellä ruokavalio ei voisi terveellisemmäksi muuttua, sillä siinä ei ole mitään ylimääräistä. Nautin joka suupalasta, ja olen valinnut itselleni mieluisat ruoka-aineet, joita jaksan puputtaa vaikka maailman tappiin asti. Minua ei haittaa se, että muut syövät herkkuja, tai aivan taivaalliselle tuoksuvaa ruokaa. Yleensä tungen vain nenäni melkein kiinni toisen sämpylään ja nautin silmät kiinni siitä ihanasta tuoksusta. Jälleen, sisäinen motivaationi on niin vahva, etten edes mieti maistavani sitä sämpylää, tai valita siitä, etten voi sitä maistaa. Suklaakaan ei tästä maailmasta syömällä lopu, ja tulee kyllä se aika, kun minäkin saan suuni makeaksi.

Tämä varmaan riittää tätä laatua. Se mitä ajoin tällä "paasaamisella" takaa, on se, että mietiskele, onko motivaatiosi sisäistä vai ulkoista. Vai ovatko ne toisiaan tukevia, käsikädessä kulkevia. Onko toinen vahvempi kuin toinen? Jaksatko hyvin myös ilman jatkuvaa ulkoista motivaatiota? Nautitko oikeasti siitä mitä teet? Uskon, että jokaisella on tällaisissa asioissa itsetutkiskelun paikka. Vaikka tähän asti dietti on mennyt kuin itsestään, niin silti on hyvä muistaa, että tämä vaatii täydellistä omistautumista. Mutta koska tulen onnelliseksi kaikesta mikä tähän liittyy, niin se tuntuu ikäänkuin "helpolta". Tehkää niitä asioita, mistä nautitte. Halusin tällä tekstillä vain herättää hieman pohtivia ajatuksia, en syyllistää ketään :)

Tämän viikon treenit on mennyt HYVIN, sillä maanantaina tankkasin. Ristus mitä reenejä! Kyllä jumppa kulkee kun on glykogeenivarastot täynnä. Tiistaina rintaa ja olkapäitä, eilen selkää ja hauista ja tänään jalat. Nyt en löpise treeneistä sen enempää, kun on muutenkin niin pitkä postaus. Kuvia kylläkin piisaa.

Ristikkäistaljaa
Viparit eteen

.
Vielä!

ÄÄÄhhh
Nyt ei pysty

Viparia sivulle
.
Sissyyy
Perrrr....

.
....reisiin sattuuu

Tähän loppuun sanon vaan; ihmiset, olette ihania kun jaksatte kannustaa mua ja lukea ja kommentoida blogia. SUPERIII!!! Nöyrin kiitos ja kumarrus. Voimakasta loppuviikkoa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tiimi toimii ja saadaan palautetta

Ihan ensimmäiseksi; KIITOS LUKIJAT IHANISTA JA KANNUSTAVISTA KOMMENTEISTANNE!!! Luukku auki oon täällä niitä lukenut ja yrittänyt sopertaa hämmennyksessäni jotakin kohteliasta vastaukseksi. Kyllä jaksaa painaa :)

Suhteellisen rankka viikonloppu takana ja täytyy sanoa että nyt vähän väsyttää. Lahdessa oli eilen Stars of the stadium kansainvälinen lumilautailukilpailu, ja sehän tiesi sitä että massa liikkuu. Lisäksi, olin sekä perjantaina että lauantaina Armaassa vastaavan roolissa. Perjantai oli melko rauhallinen ilta, mutta kyllä vastaavana olo tuo siihen aina oman mausteensa tilityksineen ym. Vaikka eilen viralliset jatkobileet olikin Tivolissa, niin kyllä Armaaseenkin riitti väkeä melkein 900 kävijää. Armaassa on päänaulakon lisäksi pikkunaulakko, jota mä kutsun tuttavallisemmin Sikaosastoksi. Kun isompi naulakko alkoi olla niin tupaten täynnä ettei mahtunut liikkumaan, piti pistää rahoja kippoon ja työkaveri sikaosastoon. Mä pyöritin sitten yksin sitä isompaa naulakkoa ja kaveri pientä. Eihän siinä muistanut edes juoda. Koko ajan sai hakea tai laittaa takkia, maksimissaan joitakin 10 sekunnin taukoja siinä oli. Ristus mitä reissuja!

Armas saatiin tyhjäksi ajoissa ja olin ehtinyt tilittääkin siinä sivussa kun korvaamaton työkaverini tuli siksi aikaa auttamaan. Tivolissa kuitenkin sekoiltiin vielä neljän jälkeen ja ravintola saatiin tyhjäksi vasta 04.10, jonka jälkeen autoin Essiä tilittämään ja kävin kopioimassa iltaraportit. Kotona olin 04.50. Onneksi noita tapahtumia ei ole liian usein, ja taidanpa ihan suosiolla pyytää Salpausselän kisaviikonlopun vapaaksi, koska dietti alkaa olla silloin jo loppusuoralla. Lepo tekee vain hyvää. Täytyy vielä hehkuttaa että on kyllä ihan loistavat työporukka meillä. Hienoa että tiimi toimii ja saadaan palautetta. Pus tytöt!!!

Lauantaina kävin jumppaamassa olkapäitä ja ojentajia. Tepastelin myös muutamat t-kävelyt salin puolella mun uusissa poseeraushousuissa, jotka ostin perjantaina. Vietin perjantaina siis laatuaikaa äidin ja isoveljen kanssa; käytiin kahvilla ja Karismassa vähän shoppailemassa. Olkapäihin sain tosi hyvän tuntuman ja keskityin vielä erityisesti ajattelemaan vasenta olkapäätä, koska musta näyttää että se on pienempi. Voi olla että oikeakätisenä jotenkin se kovempi supistus kohdistuu oikeaan käteen, niin päätin ettei vasuria ole syytä jättää huomiotta. Nyt tuli reenattua sekin. Olkapäät on kyllä nyt se minkä kohdalla on pitänyt vähän antaa raudassa myöten, muuten oon mennyt samoilla painoilla.

Poreerausbyysat
...

Tänään oli voittamaton olo takareisitreenissä. Katkonaisilla yöunilla näköjään ne parhaat reenit tulee. Jalat oli vielä kipeät torstain takakyykkäilystä, mutta se ei menoa haitannut. Ennätykset paukkui ja rauta oli kevyttä. Siinäpä se tiivistettynä.

Kyykkyskävelyä
Mites noi säikeet olkapäässä

.
.

Boxille nousua
.

Huomenna tiedossa jälleen tankkauspäivä. Kävin ostamassa vähän vadelmia ja mustikoita normi marjamixin lisäksi kun ohjeet tuli että marjoja saa vetää ihan villinä. On tää dietti mukavaa aikaa kun saa välillä ihan luvan kanssa vaan syödä ja löhötä. Äkkiseltään sana dietti kuulostaa siltä että vedetään tuhatta ja sataa crosstrainerilla eikä syödä kuin salaatinlehtiä. Mut mä vaan syön ja makaan :D Toisaalta, laji onkin fitness eikä laihdutus.

Ihanaa sunnuntai-iltaa, ja tsemppiä uuteen viikkoon!

torstai 24. tammikuuta 2013

Heijastelua

Jotta tämä blogini ei nyt aivan muuttuisi vaaleanpunaiseksi hyvinvointiblogiksi niin kirjoitetaas välillä vähän pahoinvointiasiaa. Joten uudet lukijat (ja vanhatkin), älkää kauhistuko! Tykkään tarkastella välillä maailmaa hieman sarkastisesta näkokulmasta ja vetää negatiiviset ilmaisut ihan kunnolla yli. Silleen että naurattaa.

Ainoa hiekanjyvänen mun pakaroiden välissä tällä hetkellä on opiskelu. Mun opiskelumotivaation voi tiivistää kahteen sanaan: EI PYSTY. Ei millään. Vaikka kuinka yritän ja olisi mielenkiintoinen kurssi (harvemmin on), niin en vaan saa kaivettua mun tehokasta opiskelijaa sisältäni. Elän nyt fitnesskuplassani, ja olenkin priorisoinut asiat tärkeysjärjestykseen: kisarojekti numero UNO, kaikki muut tulee sen jälkeen. Hoidan toki kaikki kouluhommat mitkä pitääkin, en todellakaan halua jättää kursseja rästiin. 

Reipas koululainen

Tänään aamulla bussissa sanoin koulukaverille että mulla aina välillä tulee sellasia hetkiä kun tuntuu että hei koulu on kivaa, mut se kestää maksimissaan vartin ja sitten se menikin ohi... Yksi syy tähän suureen motivaationpuutteeseen on haista paska- kurssit ja -tehtävät ja moniammatillisuus. MONIAMMATILLISUUS. Tsiisus. Asia josta on yritetty meidän koulussa tehdä ihan tosissaan taidetta. Mietitään siellä neljä tuntia yhdessä sosionomien kanssa että minkälainen on perhe? Siinä voi olla lapsia tai sitte voi olla että ei oo lapsia. AIJAA! Ei mulla ainakaa ammattikorkeakouluopiskelijana ollu vielä hajuu että minkälainen perhe on. Tähän ko. kurssiin liittyi myös hauska yksilötehtävä. Päiväkirja. No senhän mä osaan! Pidänhän tässäkin eräänlaista päiväkirjaa. Mutta että reflektiopäiväkirja. Mitä ihmettä toi heijastelu oikeen meinaa? Päiväkirjaa piti siis kirjoittaa siitä miten toimimme ryhmässä, mitä opin jne. Oliskohan nyt vielä voinu keksimällä keksiä jonkun tehtävänä tohon kurssiin... Ajan, joka käytettiin näihin erityisen tärkeisiin asioihin, olisi voinut käyttää vaikka anatomian kertaukseen. Ei olis ollut kellekään pahitteeksi. Kiitos ja anteeksi.

Luonnonvalo tuli niin kivasti että pakko oli kuvata. Reidet, kuoriutukaa!

Sitten päivän epistolaan. Jalkareeni. Tänään tein sellasen musta tuntuu- treenin, eli poikkesin ohjelmasta. En ookaan varmaan puoleentoistavuoteen tehnyt takakyykkyä. Päätinkin aloittaa sillä. Tekniikan kanssa sai vähän hakea aluksi, oon tottunut tekemään etukyykkyä niin olin auttamatta liian pystyssä aluksi. Kyllä se lähti kulkemaan, ja huomenna on varmaan paikat aika kipeenä. Sissyt perään. Tein tokana liikkeenä pitkästä aikaa jalkaprässiä kapealla asennolla. Oli niin rankka reeni kyllä taas että. Ja hyvä. Voi tulla melkoset domssit kun tuli pikkusen uudenlaista rasitusta. Kuvaaja tuli vähän myöhemmin salille niin kyykkäilyt oli jo suoritettu.

Ilme kai kertoo että höpöä teki
Treenaminen on iloinen asia!

Tiistaina oli vielä kevennetty rintatreeni, ja eilen pääsin takaisin kovan treenin makuun. Siinä leuanvetoa tehdessäni mietin että meneeköhän tää nyt perille. Tokavikaa selkäliikettä tehdessäni oli latsit jo ihan loppu joten pähkäilin siinä että 1+2 = 4, joten onhan se mennyt. Hauiksia tein vaihteeksi taljassa ja siinä saa kyllä ihan mielettömän tuntuman. Opin vasta varmaan viime kesänä tekemään jalkojennostot penkillä ihan puhtaasti vatsalihaksilla. Silloin tajusin et se on ihan oikeesti rankka liike! Ei niitä oikeesti jaksa tehdä päättymätöntä sarjaa jos osaa tehdä sen oikein. Nyt on kyllä vatsat kipeet taas.

Pulloveria taljassa
Eli oliskohan oikea nimi alaspainallus

Hauiskääntöä vaihteeksi taljassa
.
Selkä on kehittynyt mulla suhteessa varmaan kaikkein eniten tässä ajassa. Jos vertaa esimerkiksi olkapäihin. Fysiikan erityisiä kehittämiskohteita on turha märehtiä tässä vaiheessa, kun kisoihin on 11 viikkoa aikaa. Silti tiedostan ne, ja aionkin sitten kisojen jälkeen takoa niihin lihaa oikein urakalla. Otan ihan asiakseni tehtailla itselleni leveän selän ja kunnon muhkeat olkapäät. Jalkoja unohtamatta, mutta niihin ei välttämättä tähän hätään nyt aivan kauheasti filettä tarvii, että pysyy fysiikka balanssissa. Tottahan toki niissäkin on aina kehitettävää. Ja vaikka opiskelu ei maistu, niin kaikki muu maistuu ja hemmetin hyvälle maistuukin!

Ei tällä saluunan ovea viä tukita, mutta lähtökuopissahan tässä vasta ollaan. 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvin menee mutta menköön! :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Puolimatkassa

Uuh mikä määrä lukijoita!! Huikeeta, TERVETULOA KAIKILLE, ja kiitos :)

Niin ollaan tultu siihen pisteeseen, että diettiä on puolet takana. Huimat 12 viikkoa on taputeltu, ja paino on pudonnut 6,5kg. Vielä toinen mokoma edessä, mutta ei se mitään, kovalla motivaatiolla mennään ja itseasiassa se vain kasvaa koko ajan! Oon voinut huippu hyvin koko ajan, eikä tahti ole hiipunut. Kaloreita on tiputettu yhden kerran 12 viikon aikana, ja se tapahtui vasta 10 diettiviikon jälkeen. Oon nyt syönyt samat setit joka päivä 12 viikkoa, eikä niitä tarvii vieläkään vaihtaa. Oon tosi tyytyväinen mun sapuskoihin ja ne maistuu hyvältä. Ruoan valmistus on helppoa ja rutinoitunutta, enkä jaksaisi nähdä sitä vaivaa että kikkailisin. En jaksa ruveta keksimään "herkkureseptejä" tms, mä pärjään hyvin näin. Tuntuu, että jos rupeaisin kikkailemaan, niin se saattaisi jopa mulle henkilökohtaisesti vaikeuttaa asioita. Tykkään pitää tän homman yksinkertaisena.

Taitaa olla 12.11.2012
20.1.2013

Pakara nousee näemmä aika kivasti. Ja reiden sivu alkaa näyttää mun silmään tosi mehevält. Jei! Tänään on ansaittu tankkauspäivä. Ja hän nauttii isolla N:llä! Viime tankkauksessa paino ei noussut edes kiloa, joten otettiin tähän tankkaukseen vielä yksi pirun iso kaurapuuro lisää, eli yhdeksän ateriaa tulee yhteensä. Viime tankkauspäivästä jäi tosi hyvä fiilis, ei ollenkaan turvonnut olo tai pöhöinen seuraavana päivänä. Tankkaus on siis muuten samanlainen kuin viimeksi, mutta yhdellä lisäpuurolla. Riisi ja kauralinjalla mennään, eli kaurapuuroa, jasmiiniriisiä, riisikakkuja ja riisipuuroa. Vähän protskua ja hedelmiä. Olen taivaassa tämän päivän.

Vähän polttoainetta koneeseen

Aloitin tosiaan kevennyksen viime keskiviikon jälkeen. Perjantain paukkupakkanen ei estänyt meikäläistä lähtemästä aamuaerobiselle. Mittari näytti -24 astetta, mutta tämä flikka veti toppavermeet niskaan, fleecebuffi naamalle, huput päähän, koiralle rotsi niskaan ja ei muuta ku tuulta halkomaan. Tein samanlaisen lenkin kuin muinakin aeroaamuina, ja hiki tuli! Lisäksi hengitin koko ajan buffin läpi, niin ei tarvinut kylmää ilmaa hengittää. Se oli siis vain pukeutumiskysymys. Lauantaina kävin jumppailemassa selkää ja testaamassa versa grippsejä. Toimii! Ihan hemmetin hyvät on. Vielä vähän uuden karheet eli jäykät mutta kyllä ne siitä vetreytyy! Eilen takareisiä. Nopee jumppa ja pötkötteleen infrapunasaunaan. Siellä kävin mielikuvaharjoitteluna kisatilannetta läpi. T-kävelykuviot, hymyn, vertailut, esiintymisen, kaiken. Uskon, että mielikuvaharjoittelusta on paljon hyötyä. Sen avulla voi uppoutua tilanteeseen, ja miettiä kaikkia niitä pieniä asioita joita tulisi muistaa. Olen tosi kova jännittämään, ja tällä keinolla pyrin valmistautumaan tulevaan. Toinen on t-kävelyn ja asentojen harjoittelu salilla niin että muut ihmiset näkevät. Se auttaa liikaa jännitystä laukeamaan, kun tietää vieraiden ihmisten katselevan.

Selkäpumppailua
Versa gripps in action

.

Kävin tänään hierottamassa etureisiä, selkää ja olkapäitä. Aijai, mitä vähemmän rasvaa, sitä kipeempää tekee. Vaikka läskikin on kyllä kipeetä ku sitä hieroo. Eli hieronta ei ole mukavaa koskaan. Kohta saan kahviseuraa joten meen laittaa pannun tulille. Ja kohta on myös ruoka-aika taas, on tää potipilterin elämä ihan laiffii! Ja ihmisen parasta aikaa. Reipasta viikkoa kaikille!!

torstai 17. tammikuuta 2013

Helsinki päivää ja kevennystä

Tänään alkoi kevennys. Neljä kovaa treenikiertoa takana, joten nyt on aika keventää viikoksi. Kevennän taas määrästä, laadusta ei tingitä. Treeniaika lyhenee puolella, ja aivan viimeiset toistot jätetään tekemättä. Kävin tänään Gymillä tekemässä kevennetyn jalkareenin, ja sen päälle harjoittelin puolituntia t-kävelyä ja asentoja. T-kävelykuviot alkaa olla nyt ihan selkeät, nyt enää sulavuus asentojen vaihtoon ja voittajahymy kehiin. Sitäkin kyllä harjoittelin, ja aika hauskalta varmaan näyttää ulkopuolisesta kun mä näkymättömälle yleisölle siellä sädehdin, mutta mitäpä tuosta. Tuleepahan lavalla sitten ihan automaationa eikä unohdu hetkeksikään!

Oon ollut tänään tosi ahkera vaikka itse sanonkin. Aamulla lenkki koiran kanssa, kävin ruokakaupassa, pesin koneellisen pyykkiä, valmistin ja pussitin ruoat, kävin treenaamassa, kävin toisessa kaupassa hakemassa pakastemarjoja, tein paremmalle puoliskolle makaronilaatikon ja laitoin toisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Nyt iltasella voisin vielä venytellä kunnolla. Huomiseksi aamuksi onkin luvattu melkoisen rapsakka pakkanen, mutta sehän ei mun aamuaerobista estä. Pukeutumiskysymys, ei muuta kuin toppahousut jalkaan, toppatakki päälle, Niilolle rotsi niskaan ja eikun pihalle. Aika helpoissa keleissä tässä on saanut aeroja tehdä, joten mikäs sen mukavampaa kuin välillä kunnon pakkanen! Ja parasta on aikaset lenkit eli klo 05.00, kun ketään muita ei ole liikenteessä. Huomenna en kylläkään herää ihan noin aikaisin kun ei ole pakko (etäopiskelupäivä), meen yöksi töihin niin yritän nukkua mahdollisimman myöhään. Yöunetkin ovat tulleet takaisin, eli en ole heräillyt pariin yöhön ollenkaan, ja aamulla on väsyttänyt eli sikeästi olen nukkunut.

Kasvisten sulattelua
Siellä paistuu kyckling

Puntarin kautta pussiin
Valmista tuli!

Eilen kävin Mayor'silla treenaamassa olkapäitä ja ojentajia. Tehtiin arnold pressiä, sekä molemmat kädet samaan aikaan että vuorotahtiin. Hallittu liike ja kunnon puristus yläasennossa. Tämän jälkeen pystypunnerrusta laitteessa, ja vielä vipareita sivulle pyramidina. Oliskohan siinä tullut yhteensä 11 sarjaa vipunostoja. Kyllä on olkapäät kipeät. Ojentajille kolme liikettä perään. Sitten poseeraushousut ja korkkarit jalkaan ja t-kävelyt ja anatomiset. Kunto on just eikä melkein aikataulussa, yläkroppa ehkä vähän edelläkin. Ei mitään moitittavaa, ja asennotkin alkaa nyt tulla tosi hyvin käännoksistä. T-kävelystä tuli hyvää palautetta, ja sitä olenki treenannut. Luvassa on taas ansaitusti tankkauspäivä, ja vielä yhdellä lisäpuurolla, mahtavuutta! Sen pidän maanantaina, koska silloin on vapaata koulusta ja lepopäivä treeneistä. JA, mut toivotettiin ilokseni tervetulleeksi mukaan Team Mayor'siin. Mahtavaa kuulua niin hienon salin tiimiin, ja saada edustaa heitä kisoissa.

Treenin jälkeen vein tavarat rautatieasemalle säilytykseen ja jäin odottelemaan ihanaa Saraa saapuvaksi keskustaan. Käytiin kahvittelemassa Kampin Memphisissä ja sen jälkeen vähän kierreltiin kaupoilla. Ja koska ruoka-aika ei katso paikkaa, niin etsittiin penkki mihin voitiin istahtaa ja mä kaivoin kassista eväslootan ja matka-aseen ja aloin syömään. Hyvältä maistui ja sitten matka jatkui. Oli ihan huippua nähdä taas Saraa ja jutella, meillä on niin samanlaisia ajatuksia tästä touhusta (Sara myös matkalla bf-lavoille ensi vuonna, ja hyvä tulee tuolla asenteella!). Kiitos Sara tsempistä ja kehuista, ihana olet! Oli tosi mahtava päivä, ja sellasista saa niin paljon energiaa. Muistutin jälleen myös valmentajaani siitä, miten onnellinen olen valmennussuhteestamme. Saan häneltä niin paljon, ja vaikka pohjimmiltaan kaikki lähtee itsestä, niin hyvä ja kannustava valmentaja tekee kaikesta helpompaa. Kiitos.

Memphisissä
Hih

Marin ruokatauko
Saran ruokatauko, ilman majoneesia :)

Minutkin välillä kuvattuna muuallakin kuin salilla/treenivaatteissa. Nyt venyttelemään!

maanantai 14. tammikuuta 2013

It's official

Nyt se on sitten ihan virallista. Nimi komeilee vuoden 2013 kilpailijalisenssiluettelossa ja olen ilmoittautunut elämäni ensimmäiseen body fitness-kilpailuun. Kilpailuissa tulen edustamaan Team Mayor'sia, koska treenaan valmentajani kanssa siellä, eikä omalla kuntosalillani ole IFBB Finlandin virallista tiimiä. Siistiä. Nyt alkaa olla oikeesti fiilis kohdallaan. Viikon päästä on jo diettiäkin puolet takana, eli 12 viikkoa! Ylihuomenna pääsee taas Helsinkiin Mayor'sille treenaamaan valmentajan kanssa. Parasta.

Tänään hain postista joululahjani, jonka toimitus viivästyi hieman tullaushommien takia. VERSA GRIPPSIT. Ne matkasivat tänne valtamerten takaa US and A:sta, joten ne piti tullata ja siksi odottelin niitä niin kauan. Grippsien käyttö toivon mukaan vähän helpottaa treenejä siinä suhteessa, että ei tartte niiden vetoremmien kanssa tusata. Siinä kuluu aikaa aina kun niitä sitoo, ja yleensä toinen jää huonosti tai onkin liian tiukalla eikä niitä saa käännettyä samaan kohtaan tms mukavaa... Ja parempi olis olla tanan hyvät, koska tullimaksujen kanssa noille kullannupuille kertyi aikamoinen hintalappu. Raportoin heti kunhan pääsen niiden kanssa tositoimiin.

Siinä ne ny o
Ja näin ne laitetaan tangon ympärille

Oon kärsinyt nyt vähän katkonaisista yöunista. Olo ei kuitenkaan oo väsynyt, eikä vaivaa silmäpussit tai tummat silmänaluset. Heräilen öisin suunnilleen parin tunnin välein, mutta nukahdan heti uudestaan. Aamulla muistan vaan että olen katsonut kelloa tiettyinä aikoina ja sitten simahtanut. Eli ei kai tuo heräileminen niin vakavaa ole. Varmaan johtuu dietistä. Nukun nykyisin korvatulpat päässä, koska mulla on kaksi Surround systemiä samassa sängyssä nukkumassa... Niidenkin läpi se meteli kyllä mut välillä herättää, joten taitaa se herääminen olla aika herkässä muutenkin. Ennen en olisi herännyt ilman tulppia edes ydinräjähdykseen meidän sisäpihalla.

Lauantaina oli olkapää-ojentaja treeni. Nyt täytyy nöyrtyä, ja hyväksyä se etten enää jaksa tehdä ihan samoilla painoilla kuin tähän asti. Täytyi siis ottaa vähän pienemmät kässärit tumppuihin ja veivata niillä. Ja pitää mielessä se, että kunto menee kuitenkin joka päivä eteenpäin. Joka päivä olen lähempänä tavoitetta, vaikka treenipainot vähän laskisivatkin. Tein myös pitkästä aikaa vipareita sivulle laitteessa, ja hain super hyvää tuntumaa. Erittäinkin onnistunut treeni, enkä aio nyt lannistua siitä että joissain liikkeissä pitää vähän raudassa antaa myöten.

Ei oo reeniä ilman peiliposeerausta

Eilen oli vuorossa takareidet. Oon jopa saanut dietin aikana nostaa sarjapainoja, ja niillä pusersin edelleen. Hyvin jaksoi. Oon nyt ihan superisti kaikissa treeneissä keskittynyt lihaksen supistamiseen ja mind-muscle-connectionin luomiseen. Treeni menee just eikä melkein perille kun oikeasti keskittyy siihen mitä tekee, eikä siihen miltä se tekeminen näyttää. Taisin torstaina jalkatreenissä todeta ukolle että "ei oo kyllä kaunista tää mun treenaaminen, mutta lopputulos on". Ja sehän se on tärkein.

Tää menee niin (taka)reisille
Antaa venyä

Samaten tässä
Räjähtävästi ylös

Boxille nousua
Pakara suppuun 

Marsa venyttelee...

Käytiin sunnuntaina "aamu"lenkillä eli n. klo 14 iltapäivällä (meille aamu yövuoron jälkeen) Lanupuistossa, ja todistettiin hauska juttu. Jollekin ei ollut oikein toi mainosten jakaminen maistunut, niin oli päättänyt kuitenkin kärrätä niitä vähän mäkeä ylös ja jättää pinoon sinne metsään. Niilo oli ihan pähkinöinä taas vapaana ja metsuroi siellä pusikoissa minkä ehti...

Lisätienestin tarpeessa, anyone?
Sairaan iso luu...

Tosta vähän
Mä hoidan nää pajut

Äitin pikku metsuri

Eilen iltalenkillä pohdiskelin sitä kuinka positiivinen oon ollut dietin alusta asti. Oon itsekin oikeasti yllättynyt siitä, että tää ei ole tehnyt yhtään tiukkaa. Suklaat ei polttele kaapissa (ja uskokaa, niitä on kertynyt melkoinen kasa; Mari ja joulusuklaat -50%...), kertaakaan en ole edes harkinnut lipsuvani vaikka edessäni on ollut millaisia herkkuja, olen tehnyt aina ruoat valmiiksi, juonut vettä litroittain, vetänyt treenit täysillä jne. Enkä ole kiukutellut. Avokkikin kehui että on kyllä todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten oon tähän asti vetänyt. Siis henkisellä puolella. Kysyin että mitä sä odotit, vastaus oli selkeä: en katastrof. Mutta jo vain, ferrari-Mari on historiaa, ja tilalle on saapunut omaan tekemiseensä uskova, itseluottamusta omaava ja 200% panostava urheilija. Mulla on sittenkin sairaan kova pito kypärässä. Yks ihana ystäväkin sanoi eilen salilla että mä uskon suhun tosi paljon, sulla on niin kova ja hyvä pää tähän hommaan. Kiitos Nana <3 Ja kiitos myös kaikille lukijoille tsempeistä, ihanista kannustavista kommenteista, ja kaikille ystäville jotka olette mua tukeneet ja kannustaneet! Matka on kesken, ja täysillä jatketaan edelleen!

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!! Talvikin kauneimmillaan, puut ja kinokset valkeina! Nauttikaa.