Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kuka itkettää ja ketä?

Nyt eletään jänniä aikoja. Ehkä vähän pelottaviakin. Tuntemuksia on monenlaisia, esimerkiksi taivaallinen vastapaistetun sämpylän tuoksu sai mut itkemään. Ensin olen tosi iloinen ja energinen, ja yhtäkkiä saattaa alkaa väsyttää ihan mielettömästi. Varsinkin jos puuhastelee kovasti päivän aikana, ja sitten istahtaa paikoilleen niin alkaa heti silmäluomet lupsua. PSST. Muistakaa, että voitte seurata mua myös Instagramissa: @mheininen

Jalat tulee vielä kiristymään! Toivottavasti vähän.

Sain tänään mun valmiit bikinit kotiin vietäväksi. Ne on upeammat kuin uskalsin toivoa. Siis aivan mielettömät, ja istuu kuin valettu. Vedin Mayor'silla posetreenit ne päällä, ja alkaa olla ihan body fitness- kilpailija olo! Enää puuttuu kireät jalat, täydellinen väri ja kisalook. T-kävely on rentoa, hymy tulee kuin itsestään, ja on muutenkin tosi varma olo omasta esiintymisestä ja ulosannista tällä haavaa. Fiilistelin junassa silmät kiinni t-kävelyä ja kisatilannetta (siis sitä minkälaiseksi sen kuvittelen) kuunnelleen musiikkia, ja olin niin uppoutunut mielikuvaharjoitteluun että varmaan saatoin elehtiä kasvoillani. Kanssamatkustajat ehkä ihmettelivät... Kävin posetreenien jälkeen ystävälläni Minnalla kahvilla ja siitä käppäiltiin Pasilaan asemalle josta hyppäsin lähijunaan kotia kohti.

Onhan teidän pieni sneekpeak saatava...

Treeneistä ei sen kummempaa raportoitavaa ole, kevennetyin pumppitreenein edetään kisaviikolle asti. Hyvän pumpin olenkin saanut aikaiseksi joka treenissä, ja tuntuu tosi hyvältä tehdä sellaista mulle "satujumppaa". Jännitys kisojen suhteen kasvaa ja kasvaa, mutta toisaalta tänään kun vedin ekaa kertaa bikinit valmiina päälle ja kääntyilin ne päällä ihmisten pällisteltävänä, niin täytyy sanoa että uskon kyllä vakaasti omaan suoritukseeni. Olen saanut niin paljon kannustusta ja kehuja, että ei tässä voi olla kuin tyytyväinen ja onnellinen!

Poseja oon treenannut säännöllisesti, tämä ei ole yksi anatomisista kylläkään :D

Aamuyöstä neljän aikaan poika järjesti kivan yllätyksen ja oksensi sänkyyn. Heräsin siihen kun valot on päällä ja mies puuhastelee jalkopäässä vessapaperirullan kanssa. Olin just vaihtanut lakanatkin illalla. Onneksi se söi ne pois tai sitten se oli lähes pelkkää 'puklausta', koska petarissa ei tainnut olla kuin ihan snadi märkä läntti eikä siellä oksennus haissutkaan. Tosin koiran oksennus ei mun mielestä koskaan ole haissut yhtä vahvasti kuin ihmisen. Oli ihan vika tikki ja nyt on koiran sängyssä nukkuminen vähän aikaa pannassa. Eihän se sille mitään voinut, ja mä olin vähän turhan kiukkuinen kun tajusin mitä on tapahtunut... Onneksi edes toisella meistä ne äidinvaistot pelaa! Mulla niistä ei oo tietoakaan.

Onpa ihanaa viettää pääsiäistä vapaiden merkeissä. Ihan mahtava fiilis kun tietää ettei tarvitse lähteä töihin, ja vaikka niin mielelläni miehen kanssa aikaa viettäisinkin, niin kyllä on myös todella rentouttavaa olla ihan vain yksikseen ilta kotona. Miehellä on neljän yön työputki menossa siis. Kävin eilen Aliisan kanssa kahvittelemassa aamupäivästä, ja vedin ihan ykköset ylle pitkänperjantain kunniaksi kun kerrankin oli energiaa! Korkkasin myös mun uudet korolliset nahkasaappaat. Sen jälkeen kävin salilla tekemässä kokovartalolihashuollon. Ei tekis huonoa tehdä vähän useamminkin... Torstaina tein ihan mahtavan löydön, ihan parhaan aamukahvimukin josta aion juoda kahvini tästä lähtien jokapäivä! Oon kuolannut kaverillani noita 'vintage' astioita jo varmaan pari vuotta. Nyt sain viimein itsellenikin kupposen :)

Panostin!
Söpöin muki ikinä

Nykyistä aamupalaa, onko tuo nyt marjoja puurolla vai toisinpäin? :D

Mari 'minustakin tulee vielä aikuinen'
Kiitos jälleen ihanista ja kannustavista kommenteistanne!! :) Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!! Ja tulkaa kannustamaan Kultsalle jos suinkin kykenette, kaksi viikkoa ja sitten säteillään! :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tilapäinen aivojen vajaatoiminta

Eilen olin ekaa kertaa koko dietin aikana oikeesti kujalla! Siis ihan kuutamolla. Olin syönyt kunnon hiilaria (tähän lasken siis riisit, kaurat yms.) edellisen kerran aamukymmeneltä, koska ateroiden järjestystä piti muuttaa niin että treenin jälkeen tulee riisiruoka. Kävin vasta illalla treenaamassa, joten tuli n. 9 tuntia proteiini ja kasvis linjalla pelkästään, niin oli kyllä tämä likka vähän pata jumissa... Makoilin illalla sohvalla naama neliönä enkä tehny mitään kun odotin vaan ruoka-aikaa. Ennen treeniä heikotti vähän, mutta tähän tottuu ihan parissa päivässä. Tänään tuntuu jo paljon paremmalta, heti aamupalan jälkeen. Aamuaerobisella jalat painoi tonnin, eikä syke meinannut nousta tarpeeksi niin jouduin sykkiä ihan hulluna. Hölkkäsin siis toppavaatteissani paljon normaalia kovempaa ja tuntui ettei jaksa millään. Mutta soijaa pukkas!

Eka väsypäivä

Vähän erilaista annosta

Tänään kävin aamupäivällä oppimiskeskus Fellmanniassa vähän tutkailemassa opinnäytetyömatskua. No tietysti kaikki kunnollinen alan kirjallisuus löytyy meidän koulun kirjastosta, joten tyydyin selailemaan internetin ihmeellistä maailmaa. Löysinkin paljon hyvää juttua ja alottelin suunnitelmaseminaarin kirjallista osuutta Google Drivessa, johon me parin kanssa voidaan molemmat reaaliaikaisesti kirjottaa, ja ne tallentuu automaattisesti bittiavaruuteen niin ei tarvii raahata muistitikkuja ja lähetellä matskuja eessuntaas. Kylä tämä tästä hikkupiljaa! Rankka kesä tiedossa mut kunhan nyt valmistuis jouluksi...

Reipas opiskelija!

Plaah...

Menin tänään ihan paniikkiin aamulla kun tuli puhetta kisaväreistä, ja tajusin ettei kaks purkkia Jan Tanaa ehkä riittäkään mulle. Mulla on niin vaalea iho, että kolme kerrosta väriä on auttamatta liian vähän. Äkkiä hätäpuhelu Biancanevelle että löytyykö väriä vielä, no onneksi muutapa puteli jäljellä ja eikun tilaamaan! Huh, sainpa senkin hoidettua. Nyt ainaki on millä läträtä!

Sanoiko joku hiki? Nyt oli muuten semmonen saimaa jalkareenissä ettei oo varmaan kahteen kuukauteen ollut. Ihan ku kesäkuumalla konsanaan. Ei oo edes niissä yberkovissa jalkareeneissä tullu pitkään aikaan noin hiki mitä tänään oli kevyemmässä pumppireenissä. No, en valita, parasta on kun treenatessa hiki virtaa! Kävin vielä treenin jälkeen kevyessä jalkahieronnassa.

Mä harjottelen vielä tätä


Treenien ohessa kuvaamista
Kyllä hymyilytti

Ja voi katsokaa mitä ihanuuksia löysin! Tuo Lion patukka on yks mun alltime lemppareista, ja sitä ei meinaa löytyä enää nykyiseltään kun joistakin halpahalleista niin oli pakko ostaa. Myös Kinder Bueno on yksi niistä, ja noita samankaltaisia suklaamunaversioita ei saa kuin pääsiäisenä, ja tietysti vain harvoista kaupoista niin otinpa niitäkin. Ainakin noita maistelen kisan jälkeen. Joku varmaan nyt päivittelee että onpas siinä fitnessurheilija kun herkkuja himoitsee, mut ihminen vain minäkin oon! Itsekuria löytyy kyllä tarvittaessa, eikä tee edes tiukkaa, mut senhän te jo tiesittekin ;) Ja 24 viikon dietin jälkeen olen herkkuhetkeni täysin ansainnut. Viimeisten parin päivän aikana on vasta ihan oikeasti ekaa kertaa alkanut todella tehdä mieli kaikkia herkkuja. Se johtuu varmasti siitä, että nyt tämän projektin päätökseen on enää niin vähän aikaa, että tietää sen kohta olevan todellisuutta. Aiemmin sinne oli vielä niin pitkä matka, ettei koko asiaa tullut oikeastaan paljoa ajateltua. Nyt on kaksi viikkoa ja pari päivää kisoihin, joten täyttä höyryä eteenpäin! Kunto saa vielä kiristyä alakropasta.

Niilon kanssa aurinkoa moikkaamassa
OMNOMNOM

Olen jo tässä suunnitellut myös arkeen paluuta, ja mitä kaikkea kaipaankaan. Jauhelihaa ym erilaisia lihoja, kalaa, jasmiiniriisiä, bataattia, ehkä välillä pastaa... Kovasti haluaisin myös äidin tekemää kotiruokaa (riistakäristys, perunamuusi...). Aion kisan jälkeisenä maanantaina palata takaisin normi ruokakuvioihin, ja varmasti aika pian kovien treenien pariin. Ehkä nukun kaksi päivää, saas nähdä :D Katsotaan, miten kisassa käy, ja jatkuuko matka kohti syksyn SM-kisoja vaiko ei. Palauttelujakso dietistä on kuitenkin pidettävä. Nyt iltapuhteiden pariin!

Mukavaa keskiviikkoiltaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!!!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lanka palaa jo!

Kolmen viikon päästä tähän aikaan mä oon kotona, ja makaan sohvalla pytty kainalossa. Se olis ainakin tavoite! Mun sarjassa on kuusi kilpailijaa, ja vaikka mä tiedänkin että kovia on vastassa, niin mun on pakko lähteä voittamaan. Muuten en saa itsestäni irti parasta mahdollista suoritusta. Hopee ei oo häpee, mutta kyllä mä nyt sanon sen ääneen, tavoitteena ykköspalli. Kisa-asiat alkaa olla jotakuinkin järjestyksessä. Kisaväriä kokeiltiin Miran kanssa perjantaina, ja hyvältä näytti. Tänään oli vuorossa kisalookin testailuja Marjan kanssa, ja oiken hyvältä näyttää silläkin saralla. Oon niin fiiliksissä.

Koevedosta
Kindermuna

Huomisesta alkaen edetään vähän vähemmillä kaloreilla. Niinkuin mainitsin jo aiemmin, niin ei haittaa yhtään tässä vaiheessa. Jos 21 viikkoa dietistä meni helposti, niin eiköhän kolme viikkoa nyt mee samaan konkurssiin vaikka tosiaan päällään seisten.

Kovempaakin kovemmat treenit on nyt treenattu tämän dietin osalta, ja tästä eteenpäin haetaan hyvää pumppia hieman kevennetyin kuormin. Torstaina aivan huippuhyvä jalkareeni, lauantaina huippuhyvä olkapää-ojentaja treeni, ja dietin viimeinen kova treenikierto oli tänään hyvä päättää loisteliaaseen takareisitreeniin. Pieni urheilija on tyytyväinen! Meinasi itku tulla kun tajusin että ollaan jo niin lähellä tavoitetta, että kovat treenit on saatu nyt päätökseen tältä erää. JES!!

Viimesiä viedään!
.

Vähän lauantaipumppia

Fiilis on muutenkin ollut todella hyvä tänään. Ihana työkaverini Hanna lupasi tehdä mun ensi viikon lauantain työvuoron, joten ennen kisaa mulla on jäljellä enää yksi yötyövuoro. Ihan mahtavaa, kiitos Hanna. Oon niin tulessa kaikesta kisaan liittyvästä nyt ja ehkä vähän väsynytkin niin en saa aikaiseksi mitään järkevää tekstiä. Taidan siis jättää tämän tähän, ja mennä hääräilemään huomisten ruokien kanssa.

Pystyy hymyillä!

Niilon kanssa temmeltämässä vaihteeksi
Kisavarpaat

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja reipasta uutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

What's up Good mood?!

Ihan ekaksi uusille lukijoille (huh mikä määrä!!) TERETULEMAST VÖLJYY! 

Oliskohan masistelut nyt hoidettu? Nimittäin tänään ei oo ollut masennuksesta tietoakaan! Eikä oikeastaan eilenkään ollut. Tänään on ollut tosi hyvä fiilis taas, ja niin tykki selkäreeni!! Ei varmasti ole kuukauteen ollut näin hyvää selkäjumppaa, vaikka hyviä ovat olleetkin. Teki mieli vaan kiljua kun kulki niin hyvin. Vedin niin asenteella, keskityin jokaiseen toistoon kunnolla ja kaikki sarjat hallitusti loppuun asti. Kiitos sinulle (tiedät kyllä kuka) joka sait mulle just ennen treeniä tän moodin päälle! Kuvat ihan kökössä järjestyksessä...

Matkalla supistukseen
Venytys

Mavea
Ja suppuun!

Mavea

Tänään kävin aamulla Vaskelaisen Tiinan kanssa gymillä hiomassa jälleen asentoja ja t-kävelyä, vaikka Tiinan mielestä niissä ei ole mitään hiottavaa. Kuviot edelleen kondiksessa, ja alkaa olla kohta selkäytimessäkin, niinkuin tässä vaiheessa kuuluukin. Tiina on UPEA! Muistan joskus näyttäneeni jollekin bodylehdestä Tiinan kuvia, kun joku kysyi että minkälaista kroppaa mä tavoittelen :) Se taisi olla joskus mun bodyuran alkutaipaleella 2010.

Aamun kuntoa

Lähdössä t-kävelylle

Eilen olin koko päivän Helsingissä. Kahvittelin ensin ihanan ystäväni Minnan kanssa Cafe Esplanadissa ja voi Minna kun mut sinne veit! Siellä oli tarjolla mun naaman kokoisia aivan taivaallisen näköisiä viinereitä, pullia, kakkuja... Mun on päästävä sinne joku kerta kun hetki on otollinen. Ja ne salaatit, ja sämpylät.... Sitten muistin kädessäni olevan 6-pack kylmälaukun ja sen sisällä odottavan maittavan kana-riisi-kasvis annoksen, laitoin silmät kiinni ja mietin itseni pytty kädessä Kultsan lavalla, ja hymyssä suin ajattelin että pullan aika tulee vielä! Treenasin ennen valmentajan tapaamista rintaa ja olkapäitä. Musta tuntui että fokus ei ollut ihan kohdallaan, mut kyllä on supersarja menny perille kun ei meinaa olkapäitä saada taakse, sen verran tuntuu rintalihaksissa. Käytettiin meidän tapaaminen siihen että mentiin alakerran Ciao Cafeeseen kahville, ja juteltiin tulevista viikoista ja kisasta. Ensi maanantaina tiputetaan kaloreita, ja saan hyvästellä maitotuotteet. Kolme viikkoa seisoo vaikka päällään, ja nyt ei kiinosta mikään muu kuin se että olen kunnossa lavalla. Mikäs tässä on ollessa, kun pullat on kokonaisuudessaan oikein mukavasti uunissa!

Nappasin isolta kirkolta mukaani, ettei unohtuisi

Huomenna onkin pitkästä aikaa koulua. Ei varsinaista opetusta, mutta mennään kaverin kanssa pällistelemään oppareiden suunnitelma- ja julkaisuseminaareja. Värjäsinpä tässä kuontalonkin ja imuroin tänään, ja pyyhin pölyjä! Kyllä Mari vaan pysyy tyytyväisenä kun on puuhastelua.

Ihanaa illanjatkoa ja AIVAN MIELETTÖMÄN ISOT KIITOKSET KAIKILLE TEILLE JOTKA JAKSATTE MUA TSEMPATA JA TUKEA, OLETTE KORVAAMATTOMIA!!! KIITOS LUKIJOILLE, YSTÄVILLE, PERHEELLENI, AVOPUOLISOLLENI <3

maanantai 18. maaliskuuta 2013

24

Löysihän se kisamasennus tiensä tähänkin tyttöön. Olen ollut nyt pari viikkoa vähän alakuloinen, stressaantunut ja ahdistunut. Kaikki kisoihin liittyvä suorastaan puistattaa. En jaksaisi jutella kenenkään kanssa dietistä tai kisasta, haluaisin vaan kulkea huppu päässä salilla enkä katsoa ketään silmiin (eli älkää pelästykö jos näytän vihaiselta/surulliselta/tms). Kaikki pienetkin asiat tuntuvat nyt raskailta. Mielialat vaihtelevat aika paljon, ensin olen tosi iloinen, ja hetken päästä itkettäisi kamalasti. Askel alkaa selvästi painaa.

Mun dietti on ollut tähän asti lähes lomamatka. Kunto on edennyt ilman sen suurempia vaikeuksia, enkä olisi ikinä uskonut mitä sen kaiken rasvan alta paljastuu.  Olen tämän hetkiseen kuntoon kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen, eikä tässä masistelussa ole kyse siitä että aikoisin luovuttaa. Sana luovuttaminen on mulle hepreaa, eikä kuulu ollenkaan mun toimintapoihin. Jos jotain aloitan, se viedään loppuun asti oli se kivaa tai ei. Puhuin valmentajani kanssa näistä tuntemuksista, ja homma oli juuri niinkuin olin asennoitunutkin. Nämä tuntemukset ovat täysin luonnollisia tässä vaiheessa, ja se vasta outoa olisikin jos yrittäisin todistella itselleni muuta. Vaikka kuinka paljon harmittaa hetkellisesti, niin ajattelen aina asian niin, että tämä on ehdottomasti ehkä tärkein ja opettavaisin osa tätä matkaa. Ja tärkeää on myös se, että oppii käsittelemään niitä negatiivisia tuntemuksia.

Lauantain olkapääpumppia
Lauantain ojentaja'pumppia'

Lauantaina mulla oli synttärit ja oli kyllä paskin syntymäpäivä ikinä. 24 vuotta mittarissa. Olin siis yön töissä, ja muuten sain yksin kotona synttäreitäni viettää. Synttärikakku, seura ja hyvä ruoka olisi maistunut. Valmentajalta sain viestin että synttärikakut hänen pikkiin kisan jälkeen, ihana valkku! Perjantaina olin myös yön töissä, ja heti kahdentoista jälkeen ihana Annika huuteli radion kautta mulle hyvää syntymäpäivää. Työvuoron jälkeen työkaverini Essi ilahdutti mua ruusumyyjältä ostamallaan ruusulla, johon oli vielä askarrellut onnittelukortin.

Kiitos Essi <3

Hih! :)

Eilen treenasin takareisiä. Apuliikkeissä sain todella hyvän tuntuman, mutta prässissä piti antaa kahden sarjan jälkeen painoissa myöten. Noo sekin kuuluu asiaan, enkä turhautunut siitä vaan tein vähän vähemmällä kaksi viimeistä sarjaa. Takareisissä tuntuu nyt domssia, eli turhaa olisi edes stressata treenipainoista, kunhan perille menee! Illalla käytiin katsomassa leffassa 21 tapaa pilata avioliitto, ja oli muuten hauska elokuva. Mielestäni erittäin realistinen (toki tietyllä yliviennillä maustettu), ja sieltä varmaan jokainen tunnistaa itsessään tiettyjä piirteitä.

Aina ei kulje
...

Eilisten kuntokuvien ja aamupainon perusteella tänään on lupa tankata. Taitaa olla vika tankkaus ennen viimeistelyviikkoa. Eipä tuo haittaa, vähän pitää kiristääkin, ja tämän loppuajan nyt seisoo vaikka päällään. Ja koska olen viimeiseen asti tietyllä tapaa pessimisti, niin olen asennoitunut siihen että näistä tulee elämäni pisimmät neljä viikkoa. Veikkaan, että tuntuu yhtä pitkältä kuin koko dietti tähän asti, heh. Tavallaan olen aika kauhuissani siitä, että kisaan on enää niin vähän aikaa. Itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen löytyy aivan valtavasti, mutta tietysti ekaan kisaan valmistautuessa mielessä pyörii myös ajatus että mitä jos mä mokaan. Tai väri menee ihan kiville. Ja se onki semmonen homma mikä aiheuttaa mulle joka päivä sydämentykytyksiä. Kaikki jauhaa siitä kuinka se "Tulee menee vituiksi! Niin pahasti!!" Kiitti vaan kannustuksesta :D Kaveri oli kipeenä kun meidän piti sitä kokeilla, eli täytyy tässä kolmen viikon aikana nyt joku päivä maalata kokeeksi koivet.

Auringosta nauttimassa
Tää oli paras synttärilahja tänä aamuna

Nyt tulee ihan liikaa asiaa. Eli lopetellaanpa tältä erää ja laitetaan loppukevennys lauantaiselta aamulenkiltä (video ihan alhaalla). Meidän suurinta hupia on heittää Niilolle keppi jonnekin jyrkkään rinteeseen missä on hulluna lunta. Se on niin hauskaa kun se yrittää uida sieltä ylös. Onneks me molemmat miehen kanssa tiedetään kumpi sen sieltä hangesta hakee jos se ei, pääsekään ylös. Poika ei oo moksiskaan vaan saattaa itse hypätä sinne heti uudestaan.

"Päästä jo?"
Lumikimpaleen kimpussa

Tähystellään puluja
Se oli iso kimpale, oikeesti...

video

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Pieni pää päättelee

Se olis kohta taas yksi viikko paketissa! Ja kisat aina vaan lähempänä. Jännitys kasvaa päivä päivältä. Biksujen alaosastakin sain kuvaa eilen ja ne on niin hienot etten kestä!!! Huh, mitäs tässä muuta, treeniä, aerobisia, vähän koulua ja suuria päätöksiä.

Pojan kanssa lenkille

Mä siis päätin eilen, että jättäydyn pois kevään kuusi viikkoa kestävästä työharjoittelusta joka olisi alkanut heti kisojen jälkeisenä maanantaina. Mä olen menossa kesätöihin Lahden kaupungin apuvälinelainaamoon, jossa teen fysioterapeuttien kesälomien sijaisuudet, yhteensä 12 viikkoa. Juttelin eilen asiasta harjoitteluasioista vastaavan opettajan kanssa, ja voin suorittaa harjoitteluni kesätyön mudoossa, sekä saada vielä puuttuvat pisteet vapaavalintaisiin. Koen tämän talven (dietin vuoksi) olleen henkisesti raskasta, vaikka lähiopetusta ei liikaa ole ollutkaan, ja kaipaan hiukan hengähdystä. Asia kuitenkin onneksi järjestyy näin hienosti, ja lupasivat vielä harjoittelupaikassani ottaa minut vastaan ensi syksynä, jolloin suoritan siis viimeisen harjoitteluni. Kaikki hommat on siis ihan reilassa näinkin ja no harm done at all.

Ilmottauduttiin myös eilen parini kanssa opinnäytetyöprosessiin, ja bookattiin samaan syssyyn suunnitelma- ja julkaisuseminaariajatkin. Olo on omalla tavallaan jo nyt huojentunut, kun on joku konkreettinen aikataulu millä tehdä hommia. Harjoittelusta pois jättäytyminen antaa mulle myös aikaa panostaa opinnäytetyöhön ennen kesätöiden alkua. Ja palautua kisaprojektista. Ja nauttia keväästä. Ja ennen kaikkea rentoutuakin hieman. Stressitasot putosi puolella.

Perus leiriytyminen liian pieneen venyttelytilaan...

PUMP!

Tänään vedin ihan sairaan hyvän jalkareenin. Treenikuvia en oo saanut nyt viikkoon. En kehtaa keltään tuntemattomalta pyytää kuvausapua ja miehen kanssa ei oo menneet treenipäivät ja ajat yksiin. Oon siis yrittänyt räpsiä kuvia omasta pärstästäni että olis etes jotain tyrkätä tänne tekstin sekaan. Oon vielä aika amatööri ja huono kuvailemaan kaikkea mahdollista, mutta täytyy opetella sillä minutkin löytää nyt Instagramista, @mheininen!!


Valmiina jalkareeniin!

Äsken tulin hieronnasta... Selkää, pakaran yläosaa ja olkapäitä. Vähän soiteltiin myös infraspinatusta ja muita lavanalueen pikkulihaksia. Ai, ai ja AII!! Tuntu että kädet lähtee irti. Olkapäät myös, huhhuh. Nyt on olo aika pöhnäinen taas ja nokkakin meni tukkoon. Taidan keittää vähän Clipperin yrttijuomaa, vetää potlojot tohon sohvalle ja ottaa täyden satsin lepiä. Poika kainalossa.

Hieronnan jälkeinen "euforia"
Laiskaa torstai-iltaa! Olen leponi ansainnut :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Homma alkaa olla pihvi

Onpas kiva vapaa viikonloppu takana! Perjantaina viettelin vapaapäivää. Nukuin aika pitkään ja kävin aamuaerolla. Siivoilin myös yövierasta varten, ja kävin Miran kanssa extempore kahvilla. Pakkasin myös kamoja valmiiksi lauantain Helsingin reissua varten, ja valmistin ruoat. Rentouttava vapaapäivä siis. Menin myös ajoissa nukkumaan, ja illan sain olla itsekseni kotona kun mies lähti tuttuun tapaan yöksi töihin.

Lauantai vierähtikin siis Helsingissä bikinisovituksen, poseeraus- ja jalkatreenin merkeissä. Biksut on aivan upeat. Siis ihan mielettömät. En meinannut uskaltaa laittaa niitä päälle kun ne on niin hienot. Enkä oo aikasemmin nähnyt kisabikinejä niin läheltä koristeltuna, niin olin ihan äimänä. Alaosaa ei ollu vielä koristeltu, koska ei tiedetty tarviiko housua ottaa vähän sisään. Takasaumasta kavennetaan pikkasen ja myös haaroista otetaan vähän sisään niin istuu kivasti, pakaratkin vielä vähän kutistuu. Meen pääsisäisenä sovittamaan niitä vielä uudestaan, josta onkin enää kaksi viikkoa lavalle.

Ihana aurinkoinen kevätpäivä!

Niilo ottaa lepiä

Sovituksen jälkeen hyppäsin metroon ja ajelin keskustaan. Kävin Kampin The Body Shopissa ostamassa suihkugeeliä, ja hyppäsin takaisin metroon kohti Ruoholahtea ja Mayor'sia. Aikaa mulla oli reilusti niin kipasin hakemassa ärrältä kahvin ja lösähdin Meijerin aulan sohvalle sitä hörppimään. Söin vielä ruoan ennen treenejä siinä, ja sitten poseeraamaan. Esitin asennot ja t-kävelyn sellaisena, kuin ne on valmentajan kanssa parhaaksi katsottu. Kaikki on kunnossa kisaa varten. T-kävely on rentoa, ja sujuu erittäin hyvin ja luontevasti. Esiintyminen alkaa olla hallussa. Asennot napsahtaa hienosti kohdalleen, nyt vaan jalat kireeksi ja mä oon valmis!! Hullua. Vaikka tää ei kovin kamalalta oo tuntunutkaan, niin täytyy sanoa että kyllä matka on ollut pitkä. Musta tuntuu että näkyy kilometrin päähän kun mun suupieli alkaa hymyillessä vähän nykiä jännityksestä, mutta mulle vakuuteltiin että ei sitä kukaan huomaa. Sen näkee sitten lavalla :D

Posetreenien jälkeen löysin pukuhuoneesta ihanan Jessican. Juteltiin hetki ja sitten lähdettiin vääntämään jalkoja. Tehtiin omat treenit, ja sen jälkeen junalla kohti Lahtea. Oltiin meillä siinä puoli kahdeksan aikaan, syötiin, ja lähdettiin ulkoiluttamaan Niiloa. Loppuilta istuskeltiinkin, juteltiin vain ja mietittiin seuraavan päivän aikataulua. Luvassa oli aamuaerobinen meidän salilla, sen jälkeen aamupalaa ja sitten punttitreenille. Sunnuntaina iltapäivällä lähdin sitten viemään Jessicaa autolla Helsinkiin junalle, ja ajelin keskustasta Herttoniemeen Sporttikujalle Saraa moikkaamaan. Treenattiin vähän kävelyä ja asentoja nyrkkeilysalissa. Oli ihanaa nähdä tyttöjä ja viettää vapaa viikonloppu hiukan erilailla kuin vain kotona! Jessican tapasin livenä ekaa kertaa viikonloppuna, ja nyt mietin vaan että missä hän on ollut koko elämäni?! Mahtava tyyppi ja niin samankaltainen arvo- ja ajatusmaailma. Mikäli se minusta on kiinni, niin meistä tulee loppuelämäksi hyvät ystävät. Voisin kirjottaa viikonlopusta ummet ja lammet, siitä kuinka ihania uusia tyyppejä oon saanut mun elämään, mutta riittäköön tällä kertaa se, että olen todella iloinen ja onnellinen.

Jessican kanssa matkalla Helsinkiin

(Sportti)Kujalla
Pyh

Posettelua
Nainen ratissa...

Vaikka dietti menee hyvin ja muuten elämässä on ihania asioita, niin oon kyllä opiskelun saralla tosi ahdistunut. Mua ahdistaa ja stressaa koulu ihan hirveästi. Kaikki olis ihan ok, jos olisi yksilötehtäviä, joiden lopputulos on vain ja ainoastaan siitä kiinni kuinka paljon jaksaa itse panostaa. Nyt meillä on koko ajan pelkkiä ryhmätöitä ja paritehtäviä. Mua ei kiinosta yksikään kouluhomma tällä hetkellä p**kan vertaa, ja se jos mikä on perseestä että pitäs kauheesti tehdä ja suunnitella, koska kaikkien pitää niihin ryhmäjuttuihin osallistua. Mun mielestä jokaisen koulumenestys pitäis olla omasta itsestä kiinni, eikä jatkuvasta ryhmässä toimimisesta. Eihän me mitään ryhmätodistustakaan tuolta koulusta saada, niin eikö tässä nyt olisi jokin muukin metodi kuin pelkät ryhmätyöt ja projektit? Vaihtoehtoisesti, voitais myös ihan oikeasti käydä siellä koulussa, eikä vaan tehdä pelkkiä artikkelitehtäviä etänä, jotka ei oikeasti palvele yhtään ketään. Helpotti heti kun sai vähän avautua. Onneksi opiskelut on sentään aikataulussa.

Josko tästä suunnattomasta v**utuksesta tokenee pikkuhiljaa. Nyt keskityn kunnolla vaan olennaiseen eli kisoihin. Kaikesta huolimatta ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja kokonaisuudessaan mulla on oikeesti kaikki tosi hienosti! :)