Sivut

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kovat treenit korkattu

Mielipidekirjoitus herätti selkeästi ajatuksia! Hienoa. Olin varautunut kunnon shitstormiin, mutta erittäin asiallista kommentointia, kiitos siitä. Kevennetyt treenit takana, kovat treenit edessä! Aina sitä on yhtä innoissaan kun kevennys loppuu, ja se vaan kertoo siitä että se on tehnyt tehtävänsä; virtaa on, siis kroppa on saanut tarvitsemansa levon. Kierto alkoi luonnollisesti selkäsaunalla, niinkuin maanantaihin kuuluu. Olin valmistautunut sellaseen perus sisäänajoreeniin, eli se on vähän siinä ja tässä että kulkeeko. Leuanvetohan ei luonnollisesti kulkenut kummosesti, mutta tais se mennä enemmän leveelle selkälihakselle ku (etu)reisille. Loput liikkeet sujukin sitte aika hienosti, ja rautaa saa ens viikolla tyrkkää taas isommin.

Zeropointit testissä!

Kuvien aikaväli n. 2kk, pikkuhiiljaa!!

Muscles are made in the kitchen? 
Lauantain kuntoa. Nyt vähän turvottaa :D


Pahoittelen tässä vaiheessa postauksen laatua ja asianpitoisuuden vähäisyyttä, koska ilmeisesti mun aivokapasiteetti elää jonkinlaisissa sykleissä... Tyhjensin mun kahteen viimeviikkoiseen postaukseen koko sen hetkisen tajunnallisen suorituskykyni, joten nyt saatte (joudutte) nauttia siitä mitä jäi jäljelle. Zeropointit pääsee kunnon tulikokeeseen vasta tämän viikon jalkareenissä keskiviikkona.

Kun mulla nyt ei oo kauheesti treenikuvia viime viikon salihöntsäilyistä, niin on Maria edestä ja takaa. Kesävaatteissa ja ilman. Ja sitten vähän noista erilaisista 'lisäravinteista', mitä käytän päivittäin. Käytän perus kreatiinien, glutamiinien ja palkkareiden lisäksi erinäisiä 'superfoodeja', siis viherjauheita päivittäin. Aamuisin huitasen huiviin nenästä kiinnipitäen sellasen lehmänsonnan makuisen coctailin, joka sisältää vehnänoras-, ohranoras-, chlorella- ja msm-jauhetta. Mä en oo kauheesti perehtynyt siihen mitä ihmettä nää jauhot oikeen mun elimistössä hommailee, lähinnä mulle tulee niistä vaan hyvä mieli. Niiden 'terveysvaikutuksista' vois varmaan joku hortonomi kirjottaa ummet ja lammet, mut todennäkösesti niistäkään ei oo mitään tieteellistä näyttöä joten jätän sen puolen niille jotka sen osaa. No miks ihmeessä mä sitte juon niitä, jos niistä ei tuu ku hyvä mieli? Se mihin mä uskon, on se että näillä voi erinomaisesti paikata vihreiden kasvisten määrää. Näistä saa pienellä annoksella älyttömän määrän kaikenlaisia kivennäisaineita ja vitamiineja. Joku ehkä joskus miettinytkin miks 'bodarit' haalii ruokiinsa parsaa, tankoparsaa tummia salaatteja jne. Näiden lisäksi käytän päivittäin kookosöljyä, ja ceylonin kanelia aamupuurossa. Iso kiitos yhteistyöstä Fitness Firstille!!

Lehmänkakkaa
MSM

Kiitos Fitness First!!!
.

.
Spirulina-tabletteja

Ihan cocoNUTS

Viikonloppu meni tosi mukavasti, lauantaina olin kahden likan yhteissynttäreillä. Sunnuntaina sitten kävin puolenpäivän aikaan helteessä juoksemassa rappusia. Ei terve mitä hommaa se on! En oo vuoteen juossu, jalat täris vaa ihan hulluna kun sain sen päätökseen, mut kyllä oli niin siisti fiilis :D Kävelin ensin pienen lämmitelylenkin ja sitte aloin pinkoa. Jos joku lahtelainen tietää ne Karpalon pikkuhyppyrimäkien rappuset, niin siellä mää. 20 minuuttia putkeen, jokaiselle ylös, kävellen alas, jokatoiselle ylös, kävellen alas. Syke ei ollu varmaan kertaakaan alle 140. Puhdistavaa, sanoisinko. Hapotti, mut niin pitikin. Kysyy vähän paskanolonsietokykyä, et saa ittesä vedettyy piippuun, mut on sitä endorfiinin määrää sen jälkeen! Sitte vielä loppukävelyt ja päivän väri kasvoilla tais olla punanen. Meen uudestaankin. Nyt on kyllä pohkeet ihan pökkelönä. Täytyski tästä lähtä rullamaan!

Hulluu viikkoo kaikille!! Muistakaa joskus repästä, ja mennä juoksee vaikka niitä rappusiakin! 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mielipidekirjoitus

Toivottavasti otsikko antaa osviittaa tulevasta. Tämä on puhtaasti mielipidekirjoitus aiheesta kilpaileminen fitnesslajeissa. Mulla on tapana kirjoittaa mielipiteet aika kärjistetysti, joten löysääthän nutturaa jo tässä vaiheessa, ja otat ne palkokasvit siihen käden ulottuville, kun ne varmaan sinne nenään kuitenkin jossain vaiheessa joutaa. Toisaalta, mistäs sitä kinasteltaisi, jos ei mielipiteistä?! Faktoistako? Joo kyllä Afrikka on maa! Turpaan tulis, mutta niin taitaa tulla mielipiteistäkin...

Tuntuu, että kaikki on ottanut nyt asiakseen kilpailla jossakin fitnesslajissa. JA HETI! Mitää reenata tartte, dietti päälle ja lavalle vaan! Kolmessa kuukaudessa kuntoon, siihen luotetaan. Fitnessurheilusta on tullut ikäänkuin "jämälaji" joka sopii kaikille, kelle mikään muu urheilulaji ei ole sopinut. Lavalle sännätään kavereiden yllytyksestä "hei sun kannattaa ehdottomasti kisaa!!", lyödään vetoa että pystytäänkö siihen, halutaan päivä fitnessprinsessana ja kimaltavat bikinit, you name it.

Fitnesslajeissa kilpaileminen on kilpaurheilua siinä missä keihäänheittokin. Oikeasti kovaa urheilua. Kuinka moni lähtisi keihäänheiton SM-kisoihin kavereiden yllyttämänä? Itse saattaisin jättää väliin, vaikka hieman yllytyshullu olenkin. Miksi lähteä johonkin kilpailemaan, jos ei sitä itse oikeasti ja syvästi halua? Myös tämä laji vaatii kilpailijaluonteen, etenkin jos haluaa pärjätä. Miksi nähdä paljon vaivaa, aikaa ja rahaakin ensin rakentaakseen itselleen fysiikan (okei toiset skippaa tämän vaiheen), viettää dietillä puoli vuotta (samalla koko ajan valittaen että vittu mitä paskaa, nälkä, väsyttää, kolottaa), ja sitten käydä keikistelemässä pikkupikkubikineissä lavalla, ja olemuksesta huokuu 'anteeks että oon olemassa'? Itse en vaivautuisi.

Mitä fitnessurheilu sitten oikein vaatii? Armotonta duunia, hyvää fyysistä kuntoa, tervettä ja vahvaa psyykettä, kärsivällisyyttä, omistautumista, tiettyä rentoutta ja lujaa tahtoa. Haluan korostaa erityisesti psyykkeen merkitystä tässä lajissa. Kypärässä täytyy oikeasti olla pitoa. Jos pää ei ole kunnossa, ei ole kroppakaan. Mieli ja keho pelaa yhteen tavalla, jota ihminen ei voi ikinä ymmärtää. Psyyke vaikuttaa kaikkeen mitä elimistössä tapahtuu. Dietille lähdettäessä ja jo sitä miettiessä ei ole syytä unohtaa myöskään fyysisen pohjakunnon merkitystä. Jos et ole eläissäsi harrastanut pitkäaikaisesti mitään fyysisesti (hengitys- ja verenkiertoelimistöä, luustoa ja lihaksistoa) kuormittavaa urheilua (sori, mut ratsastus ei oo tätä), voi seuraukset elimistön äärirajoille vievällä, esim. 24 viikkoa kestävällä urheilusuorituksella olla melko katastrofaaliset. Muutaman kuukauden painojen heilutteli salilla ei vielä takaa riittävää pohjakuntoa rankalle dietille.

Psyyke pitää olla kunnossa ennen diettiä, dietin aikana ja sen jälkeen. Lähdetkö dietille ja kisaamaan siksi, että ihannoit fitnesskilpailujen kuvissa näkyvää viulunkielenkireää lihaksikasta vartaloa? Jos, niin älä lähde. Se olotila ei ole terveellinen. Toimiakseen optimaalisesti elimistö tarvitsee korkeamman rasvaprosentin. Kisakunto on vain kisaa varten. Sen jälkeen on tarkoitus palautua. Pääkoppa pitää olla kunnossa, jotta voi ymmärtää, ettei ihmisen ole tarkoitus näyttää nälkäkurjelta. Jo ennen diettiä on elintärkeää hyväksyä ja tiedostaa se, että peilikuva tulee muuttumaan kisapäivän jälkeen. Jos ahdistuu jo ensimmäisistä nestekiloista, niin siinä on todennäköisesti jonkun sortin syömishäiriö in the making. Järki käteen! Itse ainakin koin näyttäväni lähes kuivan kesän oravalta, ja valmentajakin sanoi dietin lopussa että sulla on ihan pienen pojan peppu. Emmä halua pienen pojan peppua! Haluan naisen pepun. Terveet rasvat ympärille niin on paljon herkumpi olo.

Haluan nostaa jalustalle pari Minnin kirjoittamaa tekstiä, Harrastelija ja pirun ylpeä siitä sekä Pakko olla fitness ja kisata? Näissä teksteissä kiteytyy mielestäni se, kuinka voi treenata ja syödä tavoitteellisesti ilman kilpailua. Mihin on kadonnut aito treenaamisen ilo? Eikö treenata voi vain itseään varten, siksi että urheilu on kivaa? Vaikka en kilpailisi enää ikinä, niin treenaaminen ei lopu koskaan. Teen tätä puhtaasti urheilun vuoksi, siksi, että rakastan treenaamista. Armottomia rääkkejä, hikoilua, hengästymistä siihen pisteeseen että tuntuu kuin sydän tulisi rinnasta ulos. Olenkin kuullut erityisesti jalkareeneissä näyttäväni sarjan jälkeen siltä kuin haluaisin kuolla. Siltä se välillä tuntuukin :D Treenaamisesta on tullut eräänlaista "huumetta". No miksi minä sitten haluan kilpailla, jos teen tätä urheilun vuoksi? Miksi minun täytyy saada olla lavalla pikkupikkubikineissä? Koska omaan kilpailijaluonteen. Olen harrastanut kilpaurheilua koko pienen ikäni, joten kilpaileminen tulee minulta ikäänkuin itsestään. Parastahan vielä on se, että nautin oikeasti kaikesta siitä mitä tähän liittyy. Nautin dietistä, aamuaerobisista, lavalla olemisesta. Mutta voi veljet nautin myös tästä kun saa syödä kunnolla, treenata kovaa ja herkutella kun mieli tekee. Jos urheilija ei voi pullaa syödä, niin panta on liian tiukalla.

Media on pullollaan tarinoita siitä kuinka fitness aiheuttaa sitä ja tätä, kilpirauhasen vajaatoimintaa, syömishäiriöitä, varmaan kohta syöpää ja itsemurhatilastotkin lähtee nousuun. Hullu saa ja pitääkin olla, mutta tyhmä ei saa olla! Eikö tosiaan hälytyskellot soi, jos treenataan kaksi kertaa päivässä ja syödään alle 1000kcal/vrk? Edes treenaamattoman ihmisen aineenvaihdunta ei pysy käynnissä tuollaisilla kaloreilla. Ja juuri aineenvaihdunta on, se mikä ei saa pysähtyä. Jos ainoa keino kiristyä on vetää pää kolmantena jalkana aerobista ja syödä noin vähän, niin sitten on jo kropassa ongelmaa. Tuon ei pitäisi olla normaalia. Se ei ole fitness itsessään joka niitä ongelmia aiheuttaa. Turha syyttää lajia. Ihan samalla tavalla "normaalin laihduttajan" kroppa menee sekaisin jos puoli vuotta noudattaa pussikeittodiettiä. Ei siihen paljon fitnestä tarvita. Eikä tarvita korkeakoulututkintoa tajuamaan että jos tavalliselle tallaajalle suositellaan n.1500kcal päivässä, niin urheilija voi varmasti kiristyä noillakin kaloreilla. Itse ainakin kiristyin, suuremmillakin kaloreilla. Jos aineenvaihdunta on lähtöjään kunnossa, ei pitäisi olla kovinkaan suuria ongelmia. Joten valoja päälle taas, omien aivojen käyttö on sallittua, ja erittäin suotavaa. Ettei tuu sitten sitä mielipahaa.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää ketään, tai osoitella sormella. Haluan vain herättää ajatuksia siitä, onko fitness kilpaurheiluna juuri sinua varten? Ajatuksia siitä, mitä kaikkea se oikeasti vaatii. Onko järkeä kilpailla, jos ei 'kilpaile'? Tämä on siis vain minun hieman kärjistetty mielipiteeni aiheesta, joten älkää antako mennä liikaa tunteisiin. Olen jo pitkään harkinnut kirjoittavani jotakin tämän kaltaista, ja oli pakko katkaista napanuora, koska fitness on nyt kaikkien huulilla.

Kiitos ja anteeksi. Mukavaa loppuviikkoa, älkääkä ikinä lopettako treenaamista! Se on parasta!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hurahdus!

Noniin noniin, hurahdinhan se minäkin... Nimittäin Zeropoint kompressiosäärystimiin. Kun muut ni minäkin! Vähän ku fitness. Kirottua! Fitness siis, ei nää säärystimet. Mulla ei vielä oo näistä mitään raportin tynkää, eilen testasin iltakävelyllä ja mukavaltahan nää tuntuu. Keskiviikkona kokeilen jalkareenin aikana, tosin kevennys alkoi tänään, että ei näiden mahdollisesta hyödystä vielä ehkä kunnon kuvaa saa. Kahtellaan!



No mitäs treeneissä, kovaa yritettiin mennä, osassa mentiinkin. Neljäs kova treenikierto siis takana, ja enkat paukkui muutamassa treenissä. Perjantain selkä-olkapää ja lauantain käsitreeni jäi päällimmäisenä mieleen, ne meni ihan tuubiin! Perjantaina olin ihan tulessa, ei oo vähään aikaan ollut niin hyvää tuntumaa lihaksessa. Olin niin intopiukassa että pyysin jotain Maukka perusjätkää salilta hoitamaan mun pudotuksen alataljassa. Vähän vituikshan se vahingossa meni, mut ingen hämming Maukka, sain mä tehtyy kuolemaan asti. Kiitti! Lauantain käsitreeni... Kaks sanaa: ÄLYTÖNTÄ! Käytiin Sundinin (nimi muutettu) kanssa jumpalla. Tein pitkästä aikaa smithissä kapeaa penkkiä, ja voi tsiisus jo siinä vaiheessa. Vikassa sarjassa pari avustettua. Ranskalaisessa myös avustettua, olin niin hapolla noiden jälkeen et ei enää pystyny vikassa hk-sarjassa puristamaan käsipainoja, roikotin vaa sillee ettei ne lipee sormista. Ei oo koskaan ollu sellasta pumppia käsissä, miälenvikasta. Hyvä reeni parempi mieli! Ei sillä, et olis huono mieli ollutkaan.

Vasen otettu n. kk kisan jälkeen, oikea perjantaina. Olisko se olkapää vähän ottanu...?

Lauantain käsireenin jälkimainingit

Eilen käytiin Helsingissä vähän kuluttaa visaa. Mietittiin, et ei oteta eväitä, ei me siellä niin kauaa kuitenkaan olla et riittää ku käydään kerran syömässä. Ja ei sit seisovaan pöytään ainakaan, ku se lähtee kuitenki ihan lapasesta, näin sovittiin... Tarinan lopun te varmaan arvaattekin, vannomatta paras nimittäin! Löydettiin itsemme I Love Food-nimisen ravintolan seisovasta pöydästä, isn't that ironic. Oli riisiä, kebebia, lihapullia... NAMS! Meneekö jo kohta uskottavuus urheilijana? :D Hahah, eiva, välillä on vaan hyvä tankata. Jaksaa sitten taas ahertaa. Mut kyl se vaan niin on, että ainaki meikäläisellä jolla aivot ei ymmärrä sellaista tuntemusta kuin kylläinen, niin buffetissa lähtee aina mopo keulii...

No mut tehtiin me muutaki ku syötiin! Vaikka ite sanonkin, niin oon naiseks aika helppo shoppailija. Mä meen kauppaan sisään, kävelen sen ympäri, jos jotain mielenkiintosta osuu silmään, niin saatan tarkastella sitä lähemmin. Mä en jaksa penkoa alelaareja, enkä rekkejä. Jos penkomalla jotain löytää mitä ei edes etsi niin käyttämättä jää, sen oon todennut. Yleensä oon kolunnut putiikin ku putiikin viidessä minuutissa, ja sitte poois. Treenivaatteet on ne mihin mä tällä hetkellä saan rahaa palamaan. Voi mun turhamaisuus! Mut toisaalta, niitä tulee ainakin käytettyä se on varmaa. Ostin parit trikoot, ja alesta yhden puuvillaisen topin salille, ja yhden kesätopin. Ostin myös uudet conssit, korkeavartiset vaihteeks. Vanhat alkaa jo irvistellä aika pahasti. Niin ja ne säärystimet. En muuta, eli en nyt mitään ihan turhaa krääsää. Kaikki menee käyttöön.

TSADDIIN!
Uuvet conssit

Niin ja oon ostanu myös uudet kuulokkeet! Kyl on muhkee soundi. Eikä sen kummemmin häiritse reeniä, vaikka aluks vähän pelkäsin. Kyllähän noi laput vähän tosta korvien edustalta hikoo mut pyyhkii sit aina reenin jälkee ni hyvä on. Aattelin vaihtelun vuoksi kokeilla sankakuulokkeita, kun niin pitkään ollu napit ja ne alko veteleen jo vähän viimesiä. Oon myös ladannu paljon uutta treenimusaa ja oon siitäki niin pähkinöinä!

Viime viikko meni kokonaisuudessaan muutenkin tosi mukavasti, oli ihania ilmoja iltasin vaikka vähän viileää, niin oon käynyt itsekseni kävelemässä pikkulenkkejä ja kuunnellut musiikkia. Semmosta rentoa meininkiä välillä.

Nyt iltapuuhiin vielä ja nukkumaan, huomenna olis hierontaa, ja torstaina on tuomiopäivä kun valmentaja kertoo oman näkemyksensä siitä onko tässä saatu mitään aikaan! :) 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hyvin kuuluu!

FIIUU kuulu vaan ja heinäkuu puolessa välissä. Mihin valo katoaa? Itkeekö eläimet? Miks aika menee nopeesti silloin kun ei haluaisi? Elämän suuria kysymyksiä. Selkä jumissa (hei hei lihashuolto!), aamutukkoisuutta (nukuttu selkeesti ikkuna auki), viimenen kova reenikierto alkamassa ennen kevennystä. Tuntuu että vastahan mä kevensin, ja taas pitäis. En haluais, mut täytyy muistaa, että tyhmä ei pidä olla.

Hei ja uusia lukijoita, tervetuloo! :))

...

Viime viikon reenit ei menny ihan niin voimakkaasti ku olis voinu, ja aika vaihtelevalla menestyksellä. Lauantain käsireeni oli vähän laiska, ja forkut meni ihan pumppiin heti ekassa supersetissä niin eipä meinannut enää käsipainot pysyä käsissä. Perjantaina sen sijaan oli oikein onnistunut selkä-olkapää reeni, keskiviikkona jalkareeni ei kulkenu ihan niin hyvin. En saa jostain syystä ladattua etukyykky videota tänne... Koko ajan herjaa jostain virheesta. Yritamma myöhemmin uudelleen!
 
Jjeep

Ylätaljaa
.

Eri kulmasta
Kiitokset Kaisalle!


Viikonloppuna käytiin pariin otteeseen pelaamassa beachia Kisarissa. Lauantaina illalla otettiin parit höntsämatsit ja sunnuntain käytiin myös. Lauantaina tuli myös saunottua pitkästä aikaa, kyllä se vaan siellä kentällä rypemisen jälkeen teki hyvää! Aikamoista sohlaamista se meikäläisenkin peli on mut hittooko välii, hauskaa ja on ja välillä aina onnistuukin! Mukavaa ajanvietettä ja kyllä me hyvällä porukalla saatiin ihan hyvää peliäkin aikaiseksi. 

Tänään leuat ja mave vähän tökki, selkä oli aika jumissa jo valmiiksi. T-kulmasoutua tehdessä mietin että eissaat*** eihän tää lähe ny yhtää, enkö jaksa edes samoilla painoilla ku viime viikolla?! Sitte otin 2,5kg kiekon pois ja tempasin seuraavan sarjan, laskin uudestaan ja tajusin et ekassa oli jo 5kg enemmän ku viime viikolla :D Olin ihan kasetti jumissa latonu niitä kiekkoja siihen, joten kulkihan se siis kuitenkin! Iloksi kääntyi sekin homma. Ylätaljaa ja alataljaa isommilla raudoilla ku koskaan, joten ens viikolla voi hyvillä mielin keventää.

Lauantainen illuusio muhkeasta tarakasta! Kyllä instagram osaa!

Eilen suoritettiin "kevyt" hiilaritankkaus, varmaan osaltaan vaikutti että tänään kulki. Äiti kyseli että "syöttekö tänään ihan oikeeta ruokaa jos laitan?" Tuli syötyä lammasta, possua, uusia perunoita, kanttarellikastiketta ja yks pala ruisleipää, jälkkäris vohveleita, vaniljajätskiä ja mansikoita! Nams! Oli niin nälkä, etten ehtinyt edes ottaa kuvaa... Muistan, kun jotku sano mulle dietillä että "tuut niin lihomaan ainaki 20kg! Ei sille voi mitään!" Muistan uhonneeni, ettei mulle käy niin. Kai mä ainakin jossain asiassa olen sanani mittainen nainen. Nimittäin painoa on tullut n. 8kg, josta osa lihasmassana. Kiitos vaan neuvoista kuitenkin! :P

Kondis

Muistakaahan, et mua voi seurata myös instagramissa: @mheininen :) 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tämä on Marsan viikkokatsaus

Melekonen ennätysten viikko takana etten sanoisi! Hulluja reenejä. Etukyykky kulkee ku unelma, selkäjumppa myös. Ei voi ku hymyillä, niin hyvin on menny treenit.

Jalat ne vaan jaksaa!
Kestääkö pehva?

Oon myös tehnyt todistetusti lihashuoltoa!

Töissä on edelleen kivaa. Oon saanut tehdä itsenäisesti kaksi kotikäyntiä, toinen oli ihan vain nousutuen irroitus, ja toinen oli apuvälinearviokotikäynti. Selvisin molemmista, kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut! Mähän olen siis tavallaan "vale"fysioterapeutti, koska en ole valmistunut vielä. :D Huomiseksi sain taas sovittua itselleni kotikäynnin ihan tuohon kävelymatkan päähän, jälleen apuvälinearvio. Kyllä kotikäynnit vaan on tämän työn suola. Ne tuo sellasta mukavaa vaihtelua ja sisältöä näihin apuvälinehommiin. On myös hieno huomata, kuinka paljon sitä oppii koko ajan; osaa joka kerta katsoa asioita vähän eri näkökulmasta, ja etsiä ongelmiin ratkaisuja. Ja siisteintähän on se, kun saa vähän vastuuta.

Mites se herkuttelu? Ööh... 

No mut hymy löytyy viä!

Tatuointitaitelija M. Hamnström vauhdissa

Aika perusarkeahan tää elämä nyt on. Töihin, salille, kotiin, nukkumaan. Mutta arkihan se on ihanaa! Tai ainaki mun mielestä. Viikonloputkin on mukavia, kaikkiruokainen nääs. Mistä tulikin mieleeni että en oo vissiin pariin viikkoon syönyt jauhelihaa, bataattia ja raejuustoa, tänään söin ja voi veljet se oli taas hyvää!!

Viikonloppu meni aika rauhallisesti. Lauantaina nukuin pitkään, kävin salilla, Marjan kanssa limpparilla, ja Summer Up-festareiden jatkobileissä työkavereiden kanssa. KreBattiin Jasminin kanssa niin että oli vaatteet ihan hiestä märkänä! Oli tosi hauskaa pitkästä aikaa käydä ulkona ja nähdä ihmisiä, tosin autollahan mä olin liikenteessä as usual. Monet ihmettelee sitä miten mä jaksan olla baarissa selvinpäin, ja vielä pilkkuun asti. Ja tanssilattialla, herranjumala eihän sinne kukaan mee selvinpäin?! Hahah, mä meen, ja jos on hyvä meno niin voin olla siellä vaikka koko illan. Mulle tossa kuviossa ei oo mitään ongelmaa, oon niin syntymähumalassa etten mä tartte sitä viinaa mihinkään. Itse en taas tajua sitä, et lähdetään baariin selvänä, ja valitetaan kun on ihan perseestä. No ketä pakotti mukaan?! Ei sinne kannata lähteä vettä juomaan, jos vaan vituttaa koko ajan. Sit pitää jäädä kotiin tai vetää niin et huppu heiluu.

Eilen vietettiin Jasminin kanssa ihanaa löhöpäivää! Heräilin joskus ennen puoltapäivää, ja on kyllä parasta kun saa kaikessa rauhassa syödä aamupalaa lehteä lueskellen ja kahvia juoden. Hain Jasminin meille ja samalla käytiin Karismassa hakemassa mulle uudet lenkkarit. Syötiin, pelattiin vähän sulkapalloa ja istuskeltiin meidän takapihalla auringossa. Illemmalla käytiin vielä satamassa pyörähtämässä. Kävin myös koeajamassa mun uudet lenkkarit, käytiin äidin kanssa kävelemässä tunnin lenkki. Ja on muuten ihan loistavat! Istuu jalkaan ku valettu eikä paina tai hierrä mistään kohtaa. Oli kyllä rento sunnuntai.

LAHE <3

Nää on hyvät!

Tänään ei reeni kulkenu ihan niin tykisti, mutta kyllä se kohteeseen meni. Aina ei voi kulkea, ei edes joka kerta. Nyt on ollut niin nousujohteista, et välillä pitää hymyn vähän hyytyä että voi taas tehdä ennätyksiä. Huonoa jumppaa ei olekaan senhän mä oon päättänyt jo ajat sitten, on vaan vähän heikompia voimatasoltaan. Se on ihan normaalia. Eli ei lannistuta kaverit, pää pois perseestä jos ei kulje, hammasta yhteen ja rautaa ylös!

On se tarakka ehkä vähä ottanu kokoo :D
Toistaiseksi voimassa oleva kesäkondis.

Mitenkäs ruudun toisella puolella voidaan? Kovia jumppia ja naamaa naantalinauringolle! :))

maanantai 1. heinäkuuta 2013

JAHAU!

Eka kova treenikierto takana kevennyksen jälkeen ja ai että tuntuu hyvältä! Olin niin innoissani viime maanantaina kun pääsi taas reenaamaan kovaa, ja sama jatkui koko viikon. Treeni kulkee hyvin ja ruoka maistuu. Päätin, että nyt pari kolme viikkoa mennään puhtaalla ruokavaliolla, koska juhannusviikon mässäilyt meni sen verran isolla kädellä yli. Nestettä oli kropassa juhannuksen jälkeen aika paljon, mutta ne lähti äkkiä pois. Pyrin nyt pitämään painon aikalailla tasaisena, aamupaino kisoista on n. +7kg. Taisin joskus mainita, että +10kg on maksimi mitä haluan ottaa kisan jälkeen takaisin. Kunto on tällä hetkellä siisti, ja aion sen sellaisena pitää. Tavoitehan oli ja on näyttää urheilijalta koko ajan!

Näillä mennään!
Ja näillä.

.

Monesti jutellessani ihmisten kanssa jotka eivät minua sen kummemmin tunne, he toteavat että "sulla on varmaan aika tiukka ruokavalio". Ruokavaliohan on juuri niin tiukka kuin sen itse haluan olevan. Kukaan ei pakota, ei odota, ei käske, ei vahdi. En ole kenellekään tilivelvollinen syömisistäni. Saan itse päättää mitä syön, ja milloin syön. Olen asettanut itselleni tavoitteita lajin suhteen, ja kova treeni yhdistettynä oikeanlaiseen ravintoon vie minua parhaiten kohti tavoitteitani. Olen saanut ruokavaliorungon aloittaessani valmennuksessa kesällä 2011, ja noudatan samaa kaavaa edelleen. Vaihtelen parin viikon välein proteiinin lähteitä (heraproteiini, paistijauheliha, raejuusto, kana, tonnikala, kalkkuna), hiilarinlähteitä hieman harvemmin (kaura, bataatti, jasmiiniriisi, pitkäjyväinen riisi, mysli), maitorahka kuuluu jokaiseen päivään. Rasvoja saan myös useammasta eri lähteestä (kookosöljy, soijalesitiini, kananmunat, kalaöljykapselit, oliiviöljy, pähkinät ja silloin tällöin avokado). Lohta tulee syötyä harvoin, asia pitää korjata piakkoin.

Menee suoraan kohteeseen! Eiku...

Kyse ei ole siitä, että noudattaisin 'orjallisesti' tiettyä kaavaa. Mainitsen kuitenkin vielä, että kisadietti on asia erikseen, enkä puhu siitä nyt. Silloin ei lipsuta, ei suuntaan eikä toiseen. Ohjeet tulevat valmentajalta, ja niitä noudatetaan gramman tarkkuudella (mikäli mielii että prosessi onnistuu). Tämän hetkinen ruokavalio on lähinnä "kehoitus". Ohje, jota joko voin noudattaa, tai olla noudattamatta. Olen päättänyt panostaa tekemisiini, koska olisi mielestäni tyhmää kuluttaa paljon aikaa salilla ja treenata kovaa, ja heittää sen tuoma hyöty hukkaan syömällä jatkuvasti päin sanonko mitä. Keho tietää mistä tulee hyvä olo, ja olen onnellinen, kun saan toteuttaa itseäni tällä tavalla. Treenata kovaa, ja syödä hyvin. Olen jokapäivä yhtä innoissani aamupuurosta, välipalarahkasta, ja oikeastaan kaikesta mitä syön. Puuro loppuu joka aamu "kesken", ja joka ilta odotan, että olisi ja aamu ja saisi puuroa. Lapsenahan en suostunut sellaiseen moskaan koskemaankaan! Äiti naljailee, että johan se alkoi kaurapuuro sullekin maistua!

Tää on niiiin <3 Ketä valehteli mulle lapsena ettei puuro oo hyvää?!!

Herkuttelusta puheenollen... Toissaviikolla mun edessä nöyrtyi mm. suklaalevy, puoli kiloa irtokarkkeja, grilliherkkuja, lettuja, litra jäätelöä, karjalanpiirakoita... Perse kesti, mutta tuli syötyä niin paljon, että oikein pahaa teki! Fyysisesti. Karsee turvotus ja maha kipeä. Nyt on possuttelu toistaiseksi katkolla.

buhuu

Hyppy pyppy koikkaloikka! <3

Töissä ne viikot vaan menee nopeasti! Huh, perjantai tulee aina niin että heilahtaa, ja sitten onkin taas jo maanantai. Tänäänkin on jo heinäkuun eka päivä, mitä ihmettä?! Kävin tänään vierailemassa Nastolassa Lumossa, treenattiin selkää. Räkkivetoenkka, haamuraja 100kg selätetty! Olis menny enemmänki, mut ei ruvettu urheileen. Ens viikolla sit! Muutenki ihan nappi reeni! JEE! Ja huomen oon niin kipee, tunnen sen jo nyt...

MAHTII VIIKKOO PUNTTIPIRKOT JA SALIMARKUT!