Sivut

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulun suklaaövereihin valmistautuessa

Ohopsis, viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista hassua! Koulu on nyt tutkintojuhlaa vaille taputeltu. Huomenna mun pitäisi siis olla ihan oikeasti ja laillisesti fysioterapeutti. Nyt oon vietellyt vähän lomaa, mitä nyt muutaman narikkavuoron oon käynyt tekemässä.


Jonkun olkapääreenin jäljiltä

Kovasti koitetaan kasvaa

Meidän koulussa on perinteenä että kolmosluokkalaiset järjestää valmistuville potkiaiset. Paardit, joihin kaikki ft-opiskelijat on kutsuttu. Ruokatarjoilua, jokaisen vuosikurssin tekemät musiikkivideot järjestäjätahon valitsemille biiseille, palkintogaala ja tietysti hauskanpitoa. Tämä oli sen verran erikoislaatuinen tilaisuus, että päätin katkaista pitkän, noin 2,5 vuotta kestäneen selvinpäinoloputken. No niinhän siinä kävi että huppu heilui ja kunnolla heiluikin. Vaan missä oli dagen efter?! Mulla olis kaiken järjen mukaan pitänyt olla melkoinen krapula, mutta ei tietoakaan huonosta olosta! Aamulla vähän päätä särki mikä nyt on täysin normaalia, mutta buranalla helpotti ja siinäpä se. Puuro maistui täysin normaalisti aamulla ja kaikki muutkin päivän eväät. Nukuin aika vähän, koska lähdin puoliltapäivin bussilla Jyväskylään paijattavaksi. Lahjattomat reenaa, what can I say :D

Potkiaisten palkintosaalis
Kevyt transformation salilta illan juhliin

Työt apuvälinehuoltajan sijaisena loppui siis marraskuun lopussa. Olin innoissani sekä töiden loppumisesta että viikonlopusta, koska tiedossa oli hyvän ystäväni synttärijuhlat joita olin odottanut pitkään. Torstaina oli vielä vihoviimeinen koulupäivä ja opinnäytetyön vertaisarvioijana toimiminen. Stressi selkeästi purkautui tämän myötä, sillä perjantai-ilta menikin laatoituksen merkeissä. Oksensin kaksi kertaa ja kuumekin nousi melkein 39 asteeseen. Vietin n. 20h putkeen sängyssä, koska kestin pystyssä suunnilleen 2min. Laattamestarina olo kesti onneksi vain tuon yhden illan, mutta synttärit ja perjantain narikkavuoro meni sivusuun, sillä lepäsin koko viikonlopun kotosalla.

Treenattua on tullut hyvin, ja tällä viikolla viettelenkin kevennystä, sillä kovia treeniviikkoja pienin katkoin on tullut jo viisi putkeen. Huomaa, että kroppa alkaa olla levon tarpeessa. Oon käynyt hieronnassa kaksi kertaa kuukauden sisään, ja se helpottaa kummasti. Hierotutin pitkästä aikaa käsiä ja jalkoja ja pakaroita. Voimatasojen nousu on hidastunut mikä oli odotettavissa, ja myös sokeutuminen omalle kunnolle ja kehitykselle on alkanut hiipiä takaraivoon. Nyt kun keväällä kisaavat ovat dietillä, on syksyn tavoitteet alkaneet nousta treeneissä mieleen yhä useammin. Muutamia todella kehnoja treenejä on tullut tehtyä, joissa keskittyminen on ollut täysin ala-arvoista. Ei ollenkaan mun tapaista, enkä osaa oikein määritellä mistä se johtui.


Mun hyvä tuuri näyttäisi jatkuvan, sillä kävi niin onnellisesti, että tää uunituore fysioterapeutti pääsee suoraan koulunpenkiltä oikeisiin töihin. Sain vuoden pestin Lahden kaupungilta kotihoidon fysioterapeuttina alkaen 2.1.2014. Oon niin onnellinen, että tekisi mieli mennä tonne kadulle huutamaan. Vaan en taida tohtia. Mutta JEEEEE!!!!! Törkeen siistiä, talous on turvattu, kisasuunnitelmista ei tarvitse luopua, saan heittää viikonlopun yötöille hyvästit, ja pääsee tekemään sitä mitä varten on opiskellut viimeiset 3,5 vuotta.

Poika seuraa silmä kovana Greyn anatomiaa.
Eiköhän tää riitä tällä erää, nyt en lupaa että kirjoitan pian uudestaan, niin ehkä onnistunkin siinä! Käänteispsykologia toimii mun kohdalla, joten vannomatta paras!

Mukavaa joulunodotusta kaikille, tänä jouluna mä syön jouluruokia ja suklaata viime joulunkin edestä, koska nyt ei olla dietillä wihii!!! :)