Sivut

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vois mennä v**usti huonomminkin. Selontekoa sm-karsinnoista.

Jyväskylän karsinnat räpiköity läpi, ja edessä kisakauden huipennus ja päätavoite, eli Nordic Fitness Expo ja ensimmäiset sm-kilpailut. Kisareissusta mulla ei ihan kamalasti ole kuvia, koska sattuneesta syystä mä koitin enemmän keskittyä olennaiseen ja rentoutumiseen, kuin instagramin ja facebookin päivittämiseen ja kuvien räpsimiseen. Olin aika väsynyt kun kisaviikolla ei uni meinannut oikeen maistua. Tietysti loppuviikosta oli jo niin herkillä ja latautunut että se univaje ei oikeen tuntunut missään.

Viimeistelyviikolla oli jo posket vähän lommolla

Lähdettiin mun ihan maailman parhaan huoltajan Marjan kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää perjantaina iltapäivällä, niin että kun kolmelta sai aikaisintaan kirjautua hotelliin niin mehän isketttiin vastaanottotiskille kello 15 reikäreikä. Menomatka oli jotain ihan hullua (niinkuin koko reissu), huudettiin suunnilleen ekan viiden kilsan aikana suunnilleen äänemme käheiks. Mä olin lakannut mun kynnet mielestäni tosi hienosti ja näytin niitä Marjalle niin muija huutaa että MIKS SÄ NOIN TEIT??!! Me laitetaan sulle tekokynnet!! Rauhottelin Raivoa että tiedetään, oli vaan tekemisen puutetta ja mulla on kyllä kynsilakanpoistoaine mukana. Meil on kyllä niin paras tiimi. Marja on nähnyt kaiken. Höyläs mun selkähaituvatkin.

Mun taidonnäyte :D
Paras huoltaja ikinä <3
Hotelliin kirjauduttua saatiin ottaa vähän aikaa lepiä ja mun parempi puoliskokin tuli hotellille hengailemaan. Myös Jessica käväisi ennen kilpailijoiden rekisteröintiin lähtöä, oli tosi kiva nähdä siinä ennen kisaa! Rekisteröinnin jälkeen olin just päässyt suihkuun niin valmentajani Johanna soittaa että haloo haloo nyt tuun pyörähtämään. No ei siinä muutaku alasti kuntotsekkaus hotellin kylppärissä, ja takasin suihkuun. Leviteltiin siinä illalla yks kerros väriä, ja sitten vähän hiottiin seuraavan päivän sotasuunnitelmia. Uni ei meinannut tulla ei sitten millään. Sain nukuttua yhtäjaksoisesti kaksi tuntia ja kahdesta eteenpäin sinne aamukuuteen torkuin jotain vartin pätkiä. Neljän aikaan oli pakko kaivaa kuulokkeet laukusta ja laittaa spotify puhelimesta päälle, jos sen avulla saisi unenpäästä kiinni. Elämäni pisin yö. Odotin vaan että se loppuu.

Kisa-aamun kuntoa

Kuudelta sitten "virkeänä" ylös, ei se väsymys tai huonosti nukuttu yö tossa kohtaa juurikaan tuntunut. Muistan kyllä ekoista kisoista sen, etten silloinkaan nukkunut kisoja edeltävänä yönä kuin ehkä neljä tuntia. Vähän käppäilyä hotellin käytävällä ja uutta värikerrosta laittamaan. Aamu menikin siinä huoneessa valmistautuessa, tankatessa ja puunatessa. Sitten oltiinkin valmiina lähtemään kisapaikalle.

Minä ja niin upea ja kaunis Noora
Takatiloista löysin Johannan ja pitkässä sarjassa toiseksi tulleen niin valtavan kauniin Nooran. Asettauduin siihen Nooran viereen pötkölleen, mutta eihän siinä kauaa nokka tuhissut kun kello oli jo kaksi ja yhtäkkiä pitikin olla jo pumppailut täydessä käynnissä, glazet levitetty ja biksut liimattuna kankkuihin. Järkyttävä kiire tuli, glazet puuttu toisesta jalasta, biksut heikosti liimattu ja vaseliinitkin unohtu hampaista. Saatto olla aika valloittava Wallace and Gromit tyylinen hymy lavalla kun ylähuuli kuivu kiinni hampaisiin. Koko ajan oli myös sellanen tunne että pikkarit räpsähtää vakoseen hetkenä minä hyvänsä. Kaikki kierrokset meni niin haipakkaa etten oikeestaan muista taas koko touhusta ihan hirveesti muuta kuin sen että mulla oli katsomon parhaat kannustusjoukot. Huusivat niin että mua välillä ihan nauratti siellä lavalla. Kiitos <3 Kaikkea härdelliä siellä lavan takana taas tapahtui, mutta niistä selvittiin, ja sm-lippu takataskussa oli hyvä tirauttaa viiden minuutin pettymyksen kyyneleet ennenkuin tajusin että 21 kilpailijan joukosta 4. sija ei oo huonosti. Eli sopeutumisvaiheesta selvitty ja voihan tohon kuntoon nyt olla ihan saatanan tyytyväinen vaikka ite sanonkin. Oon vaan usein liian ankara itselleni.


Olihan se väri vähän valju.

T-kävelyä
Vähän lisää

Näille pitäs tehä jotain :D
:)
Me 

Henni ja Matias <3
Se mitä jäi hampaankoloon oli liian vaalea väri ja se että luotin mun hillittyyn t-kävelyyn liikaa. Muilla mimmeillä oli vähän räväkämmät kävelyt joten vaikka se varmaa kuulemma olikin niin jäin vähän jalkoihin kun olin niin vaatimaton. Mä oon sitä mieltä että vaatimattomuus kaunistaa, mutta jos kerran kaivataan vähän flirttiä niin saamanne pitää. Mä kaivoin mun sassy pantsit kaapista ja oonkin tässä herätellyt mun sisäistä Shakiraa, joten viilaan sen kävelyn kondikseen. Mitään älytöntä pyllistelyä ja ketkutusta multa on turha odottaa, mutta enköhän mä vähän groovya siihen saa lisättyä. Samaten väri on testattu uusiksi, joten sekin homma pitäisi olla hoidossa expoa varten,

T-kävelyä hiomassa

Kisan jälkeen kävin suihkussa pesemässä väriä pois ja vaihdoin siviilikuteet päälle ja lähdettiin syömään. Vetäsin siinä hotellilla alle pari karjalanpiirakkaa ja voi ne oli kyllä parasta antia jälleen. Käytiin syömässä hampparit ja mä otin vielä päälle jätskin. Loppuilta menikin löhötessä ja herkkuja syödessä hotellihuoneessa. Ei tullut ähkyä, ei huonoa oloa, ja nukuin kuin pikkulapsi seuraavan yön. Sunnuntaina aamulla käytiin hotelliaamupalalla, ja puolenpäivän maissa lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sunnuntaina vielä löhöilyä ja vapaata syömistä, tehtiin Marjan kanssa jauhelihakastiketta ja spagettia. Maanantaina sitten palasin takaisin diettikuvioihin, eli normiruokien ja treenien pariin. Eikä tehny tiukkaa.

Väsyny muija 
Aaanamnamnam

Nyt kun kisoista on kaksi viikkoa aikaa ja sama ralli on jatkunut, alkaa taas paukut olla aika vähissä. Kunto on mennyt taas hienosti eteenpäin, ja tuntuu ettei mua oo kohta enää olemassakaan kun oon niin pieni :D Oon käynyt töissä taasen normaalisti, ja seuraava viikon lomapätkä on expon ympärillä. Sitten jälleen normaali paluu arkeen. Sunnuntaina eli huomenna on tankkauspäivä, että jaksaa vielä viikon porskuttaa kovaa, ja sitten onkin taas kisaviikko. Motivaatio on kova, vaikka välillä tuntuukin että loppuis nyt s**tana jo. Onneksi niitä hetkiä on suhteessa tosi tosi vähän, ja hyvillä mielin taistelen kohti sm-kisoja.

Kyl sul kauhee silmäpussi tulemast!
Expon jälkeen täytyy purkaa koko dietti ja tää kisakausi ehkä vähän tarkemmin, nyt valmistaudun valloittamaan kuntosalin jo toista kertaa tänä aamuna, kävinhän tekemässä jo aerobisen näin lauantain kunniaksi! Kiitos kaikille ihanista sanoistanne, ja siitä että ootte jaksaneet ja jaksatte edelleen kannustaa. Kaikki tuki on KORVAAMATONTA. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Tiko tiko!

Jännät on ajat, kun kisoihin on enää vajaa kolme viikkoa. Kunto alkaa löytyä pikkuhiljaa, vaikka alakropan osalta painetaan hommia ihan vimoseen asti. Etureidet ovat ilokseni vilautelleet jo ihan oikeeta edistymistä, ja viime viikon sunnuntaina tankkaus meni erittäin toivotulla tavalla eli ihan nappiin. Täällä ei mässäilty sokeriherkuilla, ei jäätelöä, pullaa, karkkia tms. Riisikakkuja, riisiä, ananasta, pilttiä, vähän fitnessmuroja ja puuroa. Namskis sano Marsa ja kyllä paino humahti! Ensin ylös, ja sitten alas, onneksi :D

Yläpelti alkaa olla pikkuhiljaa kuivatusta vaille valmis. Painossakin päästiin loppuviikosta uudelle kymmenluvulle, eli alle 60kg. Tää dietti on ollut tosi opettavainen matka jo tähänkin asti. Tapoja päästä kuntoon on yhtä monta kun kisaajia ja valmentajiakin, ja itselleni näköjään tällä kertaa näyttäisi toimivan oikein hyvin myös tämmönen enempi aeroa sisältävä rupeama. Tosin, se oli pakollistakin, koska rasvapirulainen oli asettunut oikeen taloksi mun alakroppaan, ja voi veljet se on ollut tiukassa. Häätötoimenpiteinä on toiminut ylämäkikävely juoksumatolla ja kuluttavat punttireenit, eli lähinnä ihan tapposupersarjoja lyhyillä palautuksilla.

Viikko sitten

Hauskaa huomata miten paljon henkistä kasvua tämä diettiaika allekirjoittaneelle on aiheuttanut. Suhtautuminen ruokaan ja erityisesti herkutteluun on muuttunut aika paljon. Jälleen. Jo eka dietti teki sen, että herkkuhimoa osasi kontrolloida paremmin. Nyt huomaan, että en ole järin katsellut suklaakakkujen kuvia, ja suupielet kuolassa miettinyt että mitä kaikkea sokerista sitä tunkisi yhtää aika suuhunsa heti kisan jälkeen. Lähinnä mun tekee vain mieli syödä enemmän oikeaa ruokaa. Siis määrällisesti enemmän, vaikken liiemmin ole näläntunteesta kärsinytkään. Tänään just mietin mitä haluun ekana kisan jälkeen tehdä; haluun vaan mennä selälleen makaamaan, laittaa silmät kiinni ja miettiä että v**tu mä tein sen! Ehkä siihen joku naminami täytetty sämpylä ja kylmä pepsimax kylkeen niin avot! Vedin sellaset herkkuähkyt viimeksi kisan jälkeen, että voin oikeesti pahoin. Ja lupasin että ei ikinä enää. Mä muistan sen olon kuin eilisen päivän, ja se oli ehkä pahempi kuin mun pahin hukkavuosien krapula ikinä. Ei ollu suolitukos kaukana siitä hommasta, joten ilmasen vinkin annan kaikille uusille kisaajille; turha hamstrata kahta kiloa suklaata (joo, mulla oli jotain tän verran erilaisia), pullaa ym. juttuja; tulee masu kipeeksi, ja ensin luulin että kuolen, ja sitten jo melkein toivoin että kuolen :D Eikä oo vitsi. Oli meinaan aika tuskaa.

Tätä näin, mutta riisillä.

Mun offista voisin voisin sanoa vaan että napakympsi. Ei ehkä kaikkien mielestä, mutta itse oon tyytyväinen. Oon saanut treenata terveenä (yhtä pikkuflunssaa ja yhden päivän oksennustautia lukuunottamatta) yli vuoden päivät. Oon keskittänyt tekemiseni aika tarkkaan 2013 keväästä tähän syksyyn. Palattuani kisan jälkeen heti maanantaina normi ruokailujen ja kevyen reenin pariin, en oo sen koomin ruokakuvioitani sotkenut. Herkuttelut säästelin tarkoituksella kerran viikossa toteutettavaksi tai jopa harvemminkin alkuun (ja vielä mahdollisesti reenin päälle), koska tunnen itseni sen verran hyvin, että sukka lähtee imusarjaan turhankin herkästi.

Aamupuuroa en kyllä vaihda. Ja se otti sen kaksi kuukautta että pääsin jyvälle psylliumin käytöstä. Harjoitus tekee metsurin!

Kunto on siis mennyt nyt parin viikon aikana ihan hurjana eteenpäin, ja salillakin oon saanut palautetta että muija sulaa ihan silmissä! Tiesinkin, että ne suurimmat "ihmeet" tapahtuu juurikin tässä viimesten viikkojen aikana, ainakin jos viime diettiin on uskominen. En vaan voi käsittää miten paljon lisäboostia siitä saa kun näkee itsekin sen muutoksen. En oo edelleenkään sokeutunut omalle kunnolleni, ja vaikka edistyksen huomaankin ja siitä iloitsen, niin löysäilemään ei ruveta vaan pää on kylmä ku jääkausi ja homma viedään loppuun 110 lasissa.

Viikonloppuna olikin sitten sellanen näky ettei pitkään aikaan! Oli puhtaat hiukset, meikkiäkin oikeen kunnolla ja pyhävaatteet päällä, koska oli poikaystävän synttärit. Olihan mukavaa kun paikalle oli kokoontunut paljon väkeä, oli tosi kiva näin kesän päätteeksi. Itsehän lähdin nukkumaan kotiin kun muut suuntasi tanssiravintolaan. Piti nukkua kunnolla, että jaksoi levätä koko eilisen päivän. Ja sitähän mä teinkin, löhösin, kävin vähän palauttavalla kävelyllä ja löhösin. Ja söin.

Oli pakko ikuistaa näinkin harvinainen näky. Ja vielä huulipunaa! Huh.
Kaksi viikkoa töitä, 11 aamuaeroa, 10 kovaa punttia. Siinäpä tän hetken kovin kolmikko, jonka jälkeen on kisaviikko ja ansaitut lomapäivät. Ei muutaku kypärä kylmänä tuulitunneliin. Ps. Syksy on hiukka jees!! :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Lyhyesti ja ytimekkäästi treenifilosofiasta ja diettikuulumiset

Tästä pyydettiin postausta, ja paljastankin salimaailman suurimman salaisuuden nyt teille kaikille. Eli mun treenifilosofian. Oon joskus sivuuttanut aihetta jossakin vanhassa postauksessa liittyen olkapäätreeniin, ja sen voi lukea tästä. Hahah samassa postauksessa myös kurkistus erääseen viimekesäiseen vituikssyöntipäivään :D

Tässä yks mun perus mentaliteetti. Sä kysyt miks, mä kysyn miks ei?

Tämä nyt ei varmaan kenellekään tullut mitenkään yllätyksenä mutta tosta postauksesta mun tyyli ei kovinkaan oo muuttunut. Ainoa mitä oon oppinut tässä vuoden aikana, on hienoinen "huijaaminen" tietyissä liikkeissä. Ja tarkotan nyt sitä surullisen kuuluisan liike-energian mukaan ottamista; siis hieman ronskimpaa tekniikkaa harvoissa ja valituissa liikkeissä. Kysykää keltä vaan niin mua ette nää salilla tekemässä ylätaljaa lähes vaakatasossa, tai hauiskääntöä niin että kyynärpään kulma on vakio. Liike-energialla viimeisten toistojen alkuunsaaminen kannattaa ottaa mukaan sitten, kun osataan oikeasti tehdä ensin työ treenattavalla lihaksella. Mulle huijaaminen ja pieni heijaaminen oli jopa vaikeaa, koska oon aina tehnyt kaikki liikkeet vähän överipuhtaasti ja ihan tikkusuorana. Mut ei siitäkään näköjään mitään haittaa oo ollut, koska tulokset puhukoon puolestaan, on sitä pattia silläkin tavalla kertynyt ihan kiva määrä. Ja oon aikamoinen tekniikkapoliisi ja -natsi, te ketä oon joskus salilla jelpannu ni tietää että tissit eteen (aktivoi selkä) ja sitten vasta tehdään. Olkapäät alas, kyynärpäät kiinni kylkiin, ei noin ku näin, kyl te tiiätte :D Mut se on mun tyyli, ja pidän siitä kiinni. Eipähä ainakaa paikat hajoo (toivottavasti) ja tulee tehtyä hommat sillä millä pitääkin, lihaksella. Vannon edelleen perustreenin, pitkäjänteisyyden ja treeniä tukevan ruokavalion nimeen. Olen ekoista kisoista asti treenaillut yksikseni ja suunnitellut oman ruokavalioni, näyttäisi toimivan. 

Offilla teen lähinnä pelkkiä suoria sarjoja. Oon treenannut nyt reilu vuoden päivät viisijakoisella ohjelmalla. Treenikevennykset pidin ekoista kisoista lähtien säännöllisesti joka viides viikko, ja taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne viikot kun olisi jäänyt joku reeni välistä. Mulla siinsi jo ekojen kisojen jälkeen tavoitteena tämän syksyn sm karsinnat, ja nyt ei kyllä v**uta yhtään että tusasin viime kesänkin hellepäivät painojen parissa, ja 90% ajasta söin tavoitteideni mukaisesti. Mulle vaan sopii se, että suupalat menee aina puntarin kautta, ja ei se huonoa oo tehnyt. Ei kropalle, eikä kehitykselle. Talvella lähti herkuttelu sitten vähän lapasesta, ja ylimääräistä kertyi kevään aikana omaan makuun pikkusen liikaa. Onneksi oli dietti alkamassa, olisin muutoin ryhtynyt siistimään kuntoa ihan muuten vaan. Rasvat oli sen 20%, eli ei tosissaankaan paljoa, mutta mulla kun se suurin osa kertyy alakroppaan niin ulkomuoto oli jokseenkin veikeä, vaikkei se hyllyvä ollutkaan. En onneksi onnistunut keräämään itselleni 20 ylimääräistä painokiloa, ja lihastakin on tarttunut matkan varrella mukaan ihan mukavasti, kun painan tällä hetkellä n.10kg enemmän kuin ekoissa kisoissa, ja nyt kisoihin enää viisi ja puoli viikkoa aikaa. Veikkaan, että tästä ei ihan kymppiä enää irtoo, muuten saattas tulla aika kiirus :D Niin, ja aerobista en tarkoituksella vääntänyt offilla, mutta koko kesä tuli kuljettua fillarilla töihin, eli n. 10km päivässä. Satunnaisia kävelylenkkejä ja kerran taisin käydä portaita loikkimassa.

Onhan tässä sulamista tapahtunut 
Jännä nähdä mitä tästä tulee!

Dietti nyt rullaa tässä omalla painollaan, ja kun on kyselty että onko rankkaa niin onhan tämä. Päivät ei tosissaankaan oo mitään selviytymistaistelua tai sumussa kulkemista, eli kävelevää zombia musta ei saa tekemälläkään, mutta selväähän se on, että askel alkaa jo painaa. Töissä oon jaksanut hämästyksekseni yllättävän hyvin! Nyt treenejä tulee vedeltyä 6x45min aerobista aamuisin, ja 5 punttia. Eli jäljellä on enää yksi kokonainen lepopäivä, ja se on sunnuntai. Tällä viikolla oon nukkunut niin sikeästi, että esimerkiksi tiistaina ekat 5min ylämäkikävelystä meni siihen kun keskityin vaan pysymään matolla kaatumatta. Jalat meni ihan mihin sattuu ja huojuin vaan, näytti varmaan siltä ku olisin tullu kuppilasta suoraan aamujumpalle. Lähtihän se siitä sitten sujumaan eikä tarvinu sitä hätäseis-kaapelia kytkeä paidan helmaan katastrofin varalle.

Lounasta
Maltillista tankkausta

Hyvillä mielin kohti kisoja mennään koko ajan, fokus tiukasti syyskuussa eikä tässä viimeisten viikkojen aikana energiaa oikeen muuhun jaksaisi tuhlatakaan. Tää on nyt sitä tärkeintä keskittymisen aikaa, kun jätän muun hosumisen muille ja vkloppuisin rentoudun mielelläni kotona vaan. Tietysti ystäviä tulee tavattua mutta mitään ihmeempiä reissailuja ei jaksa enää valitettavasti harrastaa. Treenit kulkee ihan mukavasti eikä tässä vaiheessa ole tarkoituskaan enää enkkoja paukutella, ainakaan mulla. Pyrin pitämään kiinni tämän hetkisistä voimatasoista ja pitämään salitreenit mahdollisimman kuluttavina, eli syke korkealla mennään. Salilla välttelen katsekontakteja napit tiukasti korvilla, ja varmaan näytänkin siltä että mulla on kaktus perseessä. Saattaa se välillä ollakin, mutta en tarkoituksella yritä näyttää norsun peräpäältä. Mun on PAKKO keskittyä kaikkeen nyt täysillä mitä teen ja tehdä se TEHOKKAASTI, ja siksi toivonkin treenirauhaa :) PEACE!


Kiitos Fitness First!!
Käytii Netan kans vähä kattelee 

Kyl mä hymyilenkii :) Sanni <3
Mini-marsa
Huomenna onkin vuorossa treeniä (kuinkas muutenkaan) ja bikineiden kakkossovitus! Jännä nähdä itsensä biksut päällä, on meinaa tarakka ja koko akka menny sen verta kasaan :D Biksuistahan vastaa T Fit Design eli hienoa jälkeä on luvassa!!!

Aurinkoa viikonloppuun! Viisi viikkoa lavalle!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ainakin fyysisesti läsnä

Nyt oli sellanen 8 viikkoa siihen kun helvetillinen nahanvärjäys operaatio saa alkunsa. Aika rivaakkaan on viikot kuluneet tähän asti, vaikka välillä yksi päivä saattaa tuntua viikolta... Tätä ruljanssia rytmittää kivasti säännöllinen työaika, ja viikonloppuvapaat. Ei voisi olla paremmin harrastusta tukevat työajat! Tietysti parhaiten tukisi, kun ei olisi työtä ollenkaan. Mutta minkäs teet, töissä on käytävä, eikä auta vastavalmistuneen valittaa, vaan legot irvessä iloitaan kun on töitä. Siis oikeasti, olen kyllä todella onnellisessa asemassa, että on töitä ainakin vuodeksi eteenpäin, ja tosiaankin se tarkoittaa sitä että ensi kesänä minäkin vietän sitä ansaittua kesälomaa, josta vielä kaiken hyvän päälle maksetaan rahaa. Onneksi olen valinnut urapolun, joka ei toistaiseksi haittaa harrastustoimintaa ainakaan kovin vakavasti.

Aika perussettiä
Korkeasaareen menossa
Välillä tulee keskustelussa esille se kun muhun ei saa salilla katsekontaktia tai oon ihan omissa maailmoissani. Heh, kenen muun maailmoissa olisin, jos en omissani? :D Mä tykkään kuunnella salilla mun omaa musaa, vaikka samaa biisiä repeatilla koko reenin ajan jos se potkii tarpeeksi hyvin. Saan siitä lisäbuustia, ja se auttaa mua keskittymään. Myös se, että pidän mielummin katseeni suunnattuna lattialle, ikkunasta ulos tai käyttämiini painoihin auttaa mua pitämään jatkuvan fokuksen siinä mitä oon tekemässä. Jos kerran otat napin pois korvasta treenin aikana, niin musta tuntuu että mun keskittyminen ja intensiteetti kärsii siitä, ja paskanjauhamiseksihan se sitten menee. Vaikka niin mielelläni vaihtaisin kaikkien kanssa kuulumisia, niin sali on kuitenkin paikka jossa mä teen mun urheilusuoritusta. Silloin mä haluan tehdä mun juttuni mahdollisimman tehokkaasti ja jokaiseen sarjaan keskittyen. Venyttelyhuoneessa sitten voi jutustella enempi, mutta treenin aikana päästän suustani mielelläni vain tehokkaita ulospuhalluksia ja saattaa sinne lattialle joskus joku kuolapisarakin lennähtää. Joten elkää pahastuko!

No mitä muuta muka?!

Jos ei muuten huomaa että dietti toimii niin reaktioaika epämääräisiin paskamaisuuksiin on ainakin lyhentynyt sekunnista sadasosaan :D On se persekin kasaan mennyt. Välillä saattaa myös olla aikamoista vuoristorataa kun ensin miettii että oon kyllä ihan loppu eikä jaksais enää yhtään, ja tunnin päästä fiilistelee että on tää hianoo! Nälkä mulla ei vieläkään oo ollut, kun en mä sitä jotenkin ajattele yhtään. Kyllä se masu alkaa tyhjyyttään huutaa siinä hieman ennen lounasaikaa, mutta en mä silti koe että olis ihan kamala nälkä. Onneks rehuja saa mättää kokolailla paljon, niin tulee kivan ruokaisia salaatteja kun heittää kanat ja riissenit sinne vihersalaatin joukkoon. Maitorahkatkin jää tästä lähtien meidän taloudessa lyhythiuksisemman tuhottavaksi, ja mä saan mättää tonnikalasalaatin siinä tilalla. Kyllä olikin meinaa tonnikalaa ikävä! Ja vaikka rahkaa rahkastankin, niin silti tuntuu kyllä mukavalta vaihtelulta.

Tästä nyt on jo aikaa...
NAMS!
Voi reidet.

Kyl tässä kai muuki on kiristyny ku pinna
Sumuinen hissiselfie ihan valon takia

Paino on tippunut parisen viikkoa oikein mukavasti, mutta tällä viikolla ilmeisesti hormonikierto on kerännyt jonninverran nestettä ja paino siis pikkuisen noussut. Kaloreita leikattiin viikon alusta, ja viime viikolla jo otettiin yksi lisäaerobinen kehiin ja tehostettiin vähän jalkareeniä. Kinttukeskiviikko hirvittää joka kerta. Selvisin siitä tosin tälläkin viikolla.

Semisoija ylämäen jälkeen
Kinttu alkaa jo ehkä hieman väläytellä merkkejä parempaan suuntaan. Kävin eilen kollegallani joka sivutoimisesti tekee hierontaa. Ensin tutkittiin ja pikaisten tutkimustulosten perusteella se vois olla aktiivinen triggerpiste. Ammuttiin vähän ultraa sinne ja sitten käsiteltiin. Ja mun hämmästyksekseni palaute oli että treenimäärään nähden melkoisen pehmeät lihat on! Ja käsittelykestävyys vähintäänkin hyvä, eli ei toi vaiva onneksi mikään vakava ole. Ainoastaan tosi inhottava toiminnallinen haitta ja se nyt sattuu vaikuttamaan aika v-mäisesti tähän diettitouhuun. Olen siis edelleen pidättäytynyt juoksentelusta, vaikka sitä tavallaan jo kaipaankin. Kaikki treenipäivät alkavat siis tällä hetkellä päättymättömällä ylämäellä sisätiloissa. Intervallinkin taidan vaihtaa tällä viikolla ylämäkeen, koska mun akilleen kantapää on kyllä ihan ehdottomasti se, että kun joku vaiva on pikkusen parempi, niin mä alan porskuttaa. Ja sitten ollaan taas köyhiä ja kipeitä. Ei se dietti yhteen intervalliin kaadu. Hyvin siis pyyhkii noinniinku kokonaisuuessaan joten ei muutaku luuska takasin töihin ja tuloksia odottelemaan!

Mahtia heinäkuun loppupuolta kaikille ja tosi jees on jos ja kun jaksatte mun matkaa seurata! Ja ehkä kommenttiakin heittää! ;) Toivepostaus oli mun treenifilosofia, mä koitan saada sen pian aikaiseksi. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Puoliväli häämöttää ja lonkkaa kolottaa

Diettiä takana 9 ja puoli viikkoa, ja reilu 10 edessä. Vaikkei sitä mielellään haluaisi myöntää läheisilleen, itselleen ja vielä vähemmän somessa seuraajille, niin kyllähän tää alkaa jo vähän tuntua. Mutta se on tämän homman luonne, ja ihan täysin normaalia että 9 reeniä viikossa, työt ja miinuskalorit tekee tehtävänsä. Alkaa Marsaa väsy painaa. Missään masiksissa tässä ei olla, vaikka niitäkin päiviä tulee, kun legot ei vilahtele ihan niin usein. Kerran taisin jopa tokaista että hyvästi SM-kisat, kun mun sarjan osallistujalistaa vilkaisin... Ja nyt täytyy vielä lisätä tähän että kyllä on lähteny fitnessmopo keulimaan! Osallistujamäärät on lähteny ihan lapasesta, nimittäin mun sarjassa on jo jotain yli 30 kisaajaa. KOLMEKYMMENTÄ?! Siitä jää siis puolet heti eliminaatiosta nuolemaan näppejään, joten kylmää kyytiä tulee olemaan. Kondiksessahan tässä on pakko olla, muuten ei heru sm-kisa paikkaa.

Vähän sumeeta kuntoa

Oon nyt vielä onnistunut kasaamaan itelleni kohtalaiset paineet tästä hommasta, kun taisin nuolasta ennenku tipahti ja sanoin tavoitteeni liian monta kertaa liian monelle ääneen. Ja sekös vähän nakertaa. Tavallaan se on hyvä asia, mutta kyllä se paineitakin kasaa. Tavoitteet pitääkin olla korkealla ja omaan tekemiseen täytyy luottaa, mutta kyllä se niin vaan on että on ihan eri kilpailla 30 kuin 10 naisen kanssa. Eli kyllä se finaalipaikka ja samalla sm-paikka Jyväskylän karsinnasta on edelleen se ehdoton tavoite. Ja jos se ei toteudu, niin sit muut oli vaan yksinkertaisesti parempia, piste. Kunto kuitenkin on mennyt eteenpäin tasaisen tappavaa vauhtia, ja pienillä muutoksilla edetään jatkuvasti. Treenipäivän kaloreita tiputeltiin vähän, niin josko lähtis vielä paremmin puremaan persiiseen.

Marsu
No jottei nyt aika kävis mulla pitkäksi (kun ei tässä treenatessa ja töissä käydessä saa vielä ihan kaikkia hereilläolotunteja käytettyä touhuamiseen), niin keksinpähän vähän lisähöystöä tälle viikolle, siis kivaa pikkupuuhastelua mulle ja puolisolle, nimittäin viikonloppuna muutetaan. Sain täysin extempore kahdessa päivässä itselleni ihanan pikkukaksion n. 100m päästä nykyisestä asunnostani. JIHUUU!! Siellä on astianpesukone ja kaikkea. Voi tätä ilonpäivää. En edes aktiivisesti etsinyt asuntoa, vaan hetkellisen aivojen vajaatoiminnan seurauksena käväsin katsomassa mitä oikotiellä on tarjottavanaan, ja siellähän se möllötti, kuin mulle tehty kaksio ah niin ihanasta Lahden Kariniemestä, josta en halua vielä pois kun sinne kerran pääsin. En olisi vielä hylännyt mun yksiötä, jos ei olis samalta alueelta löytynyt kaksiota. Onpahan loppukesäksi meille enemmän tilaa, erillinen makuuhuone ja se tiskikone. Elokuun jälkeen kun taas komeus ja vahvuus poistuu taloudesta Jyväskylään opintojen pariin.

Uusi keittiö 

Sunnuntaina käytiin mamman kanssa Hämeenlinnasta hakemassa meille ruokailuryhmä, joka bongattiin tori.fi:stä. Kyllä kultaakin kalliimmat on sellaiset vanhemmat, jotka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos äiti <3 Mamma auttaa muutenkin tosi tosi paljon, ihan uskomaton! Ajattelin tässä iltaisin aina kiikutella sinne jonkun pienen nyssäkän niin ei olis lauantaina sitten ihan niin paljon hommaa :)

Äiskän paholainen 

Kattokaa mitä taikoja psyllium tekee puurolle! Määrä kasvaa silmissä.

Nyt on jo viikon verran myös oikea etureisi vaivannut, ja nyt kipu on siirtynyt lonkkaan ja SI-niveleen, tai sinne mä ainakin sen paikannan. Oon sitä nyt rullaillut ja venytellyt ym, mutta jos ei ala helpottaa niin sitten täytyy hakea apua. Ärsyttävää kun se on sellasta pikkusta juilimista, ja tänäänkin vetäsin aamulla intervallin mutta ei se ihan kunnossa oo. Pahimpina hetkinä sitä joutuu vähän jopa ontumaan, mut sitten se taas helpottaa. Ja tiedän tiedän, näin terveydenhuoltoalan ammattihenkilönä pitäisi tajuta että lepohan se paras lääke olisi, mutta kilpaurheilijan aivopuolisko pistää sen verran pahasti nyt hanttiin että "kyl se menee ohi" mentaliteetillä vedetään vielä toistaiseksi.

Käytiin  lauantaina päiväreissulla mökillä
Mun eväät
 
Muiden eväät
Kida halusi päivystää kuistilla
Nojoo eiköhän tää turinointi riitä taas tällä erää, ollaan kuulolla! 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Yhteistyöhommia ja haasteeseen vastattu

Sain Jessicalta haasteen, joten alotetaas tästä! :) Tarkotuksena siis vastata 11 kysymykseen, ja haastaa 11 bloggaajaa. Vastaan, mutten haasta! Kiitos Jessicalle!

Jessican kysymykset:
  1. Mikä on paheesi?
  2. Mitä ilman et tulisi toimeen ja miksi?
  3. Mikä on ensimmäinen muistosi urheilussa?
  4. Milloin olet erityisen onnellinen?
  5. Mikä on jäänyt hampaankoloon ja miksi?
  6. Jos saisit yhden toiveen mikä se olisi?
  7. Mikä on suhteesi päihteisiin?
  8. Mitä tekisit nyt, jos internettiä ei olisi olemassa?
  9. Mitä hetkeä et unohda koskaan?
  10. Jos pitää valita yksi ruoka, jolla tulisi elää loppuelämä, minkä valitsisit?
  11. Mitä ihailet ihmisissä?
Kysyppä joku toinen!

1. Vittuilu. Oon kamala :D
2. En tulisi toimeen ilman kahvia. Ja mun miestä.
3. Mieleenpainuvin (vaikka sekin hieman hämärä 6-vuotiaana koettu) taitaa olla ekat yksinluistelukisat, jossa unohdin varmaan puolet mun ohjelman koreografiasta ja inspiroin sitten loput :D
4. Erityisen onnellinen olen, kun joku hipsuttaa mun selkää tai jalkoja. Meen siitä ihan transsiin. On toki paljon muitakin asioita :)
5. Hampaankoloon on jäänyt se, että liian usein oon sanonut kyllä, vaikka joskus olisi pitänyt sanoa ei. Myös hyväsydämisyydestä ja siitä että tykkää enemmin antaa kuin ottaa, saattaa joskus saada käkättimeen.
6. Toivoisin, ettei kukaan lähipiiristäni joutuisi koskaan kärsimään pahasta olosta tai kovista kivuista.
7. Lähes nollatoleranssi. Alkoholista en edes aloita, näen lähes jokapäivä töissä sen ikävimpiä vaikutuksia, joten ei kiitos. 
8. Katsoisin varmaan enemmän telkkaria ja pelaisin matopeliä puhelimella. 
9. Sitä kun haukkasin karjalanpiirakkaa ensimmäisen kisan jälkeen. 
10. Spagetti ja jauhelihakastike.
11. Ihailen ihmisissä spontaaniutta, rentoutta, tiettyä välinpitämättömyyttä asioita kohtaan jotka ei oo niin vakavia, ja rohkeutta sanoa mielipiteensä ja näkemyksensä ääneen, ja rohkeutta näyttää heikkoutensa. Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan.

Dietti rullaa eteenpäin, kaikki hyvin siis. Perse on edelleen valtava, joten sinne olis tarkotus nyt luoda vähän painetta. Tarkottaa, että pieni aerobinen suunnattuna takalistolle tulee lisäksi yhden treenin yhteyteen, ja samassa rytäkässä käytetään yksi syömähammas eli otetaan kalorivaihteluja peliin lepopäivien ja treenipäivien välille. Ihan jees, odottelinkin jo pieniä muutoksia vaikka paino on nyt laskusuunnassa ihan hyvin ollutkin. Prosessi täytyy pitää käynnissä, joten muutoksia on tehtävä. 

Onhan tossa vielä sulateltavaa.
Bikiniasiaa! Olen solminut yhteistyösopimuksen T Fit Designin kanssa! Jos haluatte loistavaa, yksilöllistä ja asiantuntevaa palvelua, ja mikä tärkeintä; upeat kisa-asut, suosittelen lämpimästi kääntymään Tiinan puoleen. Syksyn tilanteesta en osaa sanoa, mutta ensi kevään kisaajat, varatkaa paikkanne ajoissa. Tiinan bikinejä näkyi useampia kevään Fitness Classicissa, ja seurata voi myös instagramissa @tfitdesign. 

Perjantai 13. ei ollutkaan mun epäonnen päivä, sillä sain tietää että työsopimustani on jatkettu 31.7.2015 asti! Täähän tarkoittaa sitä, että vuodeksi eteenpäin talous turvattu (ainakin näillä näkymin :D) ja toiseksi, MULLA ON ENSI KESÄNÄ IHAN OIKEA PALKALLINEN KESÄLOMA!!! Mää lähen niin reissuun. 

Sen kunniaks yks haukkari, koska siitähän mulle maksetaan!
Mun tän viikon kuningasajatus oli käydä ottamassa ennen jalkareeniä molempiin korviin toiset lävistykset. No eihän ne onneks reeniä haittaa eikä se sattunut, vähän inhottavasti nipisti. Mutta koska neulakammoinen oon, niin kyllähän siinä vähän heikotti sen jälkeen. Sisukkaasti kuitenkin vetäsin hyvän jalkareenin. 

Silmät kiinni ni sattuu vähemmän!
Kolmannet mahtuu vielä.
 Hassua, että kohta on jo dietin puoliväli. Vaikka 13 viikkoa onkin jäljellä ja välillä se tuntuu aika pitkältä ajalta, niin veikkaisin että se sujahtaa aika sukkelaan. Tähänkin asti aika on mennyt niin nopeasti, että tuntuu ku vasta olis alkanut. Helpommaksihan tää ei tule muuttumaan, vaan tahti kovenee koko ajan. Vähän saa verenmaku ollakin suussa aika ajoin, kun on kilpaurheilusta kyse. Ei se Saarinenkaan 50km pertsan jälkeen sano että "vois vetää toisen putkeen!".