Sivut

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Puoliväli häämöttää ja lonkkaa kolottaa

Diettiä takana 9 ja puoli viikkoa, ja reilu 10 edessä. Vaikkei sitä mielellään haluaisi myöntää läheisilleen, itselleen ja vielä vähemmän somessa seuraajille, niin kyllähän tää alkaa jo vähän tuntua. Mutta se on tämän homman luonne, ja ihan täysin normaalia että 9 reeniä viikossa, työt ja miinuskalorit tekee tehtävänsä. Alkaa Marsaa väsy painaa. Missään masiksissa tässä ei olla, vaikka niitäkin päiviä tulee, kun legot ei vilahtele ihan niin usein. Kerran taisin jopa tokaista että hyvästi SM-kisat, kun mun sarjan osallistujalistaa vilkaisin... Ja nyt täytyy vielä lisätä tähän että kyllä on lähteny fitnessmopo keulimaan! Osallistujamäärät on lähteny ihan lapasesta, nimittäin mun sarjassa on jo jotain yli 30 kisaajaa. KOLMEKYMMENTÄ?! Siitä jää siis puolet heti eliminaatiosta nuolemaan näppejään, joten kylmää kyytiä tulee olemaan. Kondiksessahan tässä on pakko olla, muuten ei heru sm-kisa paikkaa.

Vähän sumeeta kuntoa

Oon nyt vielä onnistunut kasaamaan itelleni kohtalaiset paineet tästä hommasta, kun taisin nuolasta ennenku tipahti ja sanoin tavoitteeni liian monta kertaa liian monelle ääneen. Ja sekös vähän nakertaa. Tavallaan se on hyvä asia, mutta kyllä se paineitakin kasaa. Tavoitteet pitääkin olla korkealla ja omaan tekemiseen täytyy luottaa, mutta kyllä se niin vaan on että on ihan eri kilpailla 30 kuin 10 naisen kanssa. Eli kyllä se finaalipaikka ja samalla sm-paikka Jyväskylän karsinnasta on edelleen se ehdoton tavoite. Ja jos se ei toteudu, niin sit muut oli vaan yksinkertaisesti parempia, piste. Kunto kuitenkin on mennyt eteenpäin tasaisen tappavaa vauhtia, ja pienillä muutoksilla edetään jatkuvasti. Treenipäivän kaloreita tiputeltiin vähän, niin josko lähtis vielä paremmin puremaan persiiseen.

Marsu
No jottei nyt aika kävis mulla pitkäksi (kun ei tässä treenatessa ja töissä käydessä saa vielä ihan kaikkia hereilläolotunteja käytettyä touhuamiseen), niin keksinpähän vähän lisähöystöä tälle viikolle, siis kivaa pikkupuuhastelua mulle ja puolisolle, nimittäin viikonloppuna muutetaan. Sain täysin extempore kahdessa päivässä itselleni ihanan pikkukaksion n. 100m päästä nykyisestä asunnostani. JIHUUU!! Siellä on astianpesukone ja kaikkea. Voi tätä ilonpäivää. En edes aktiivisesti etsinyt asuntoa, vaan hetkellisen aivojen vajaatoiminnan seurauksena käväsin katsomassa mitä oikotiellä on tarjottavanaan, ja siellähän se möllötti, kuin mulle tehty kaksio ah niin ihanasta Lahden Kariniemestä, josta en halua vielä pois kun sinne kerran pääsin. En olisi vielä hylännyt mun yksiötä, jos ei olis samalta alueelta löytynyt kaksiota. Onpahan loppukesäksi meille enemmän tilaa, erillinen makuuhuone ja se tiskikone. Elokuun jälkeen kun taas komeus ja vahvuus poistuu taloudesta Jyväskylään opintojen pariin.

Uusi keittiö 

Sunnuntaina käytiin mamman kanssa Hämeenlinnasta hakemassa meille ruokailuryhmä, joka bongattiin tori.fi:stä. Kyllä kultaakin kalliimmat on sellaiset vanhemmat, jotka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos äiti <3 Mamma auttaa muutenkin tosi tosi paljon, ihan uskomaton! Ajattelin tässä iltaisin aina kiikutella sinne jonkun pienen nyssäkän niin ei olis lauantaina sitten ihan niin paljon hommaa :)

Äiskän paholainen 

Kattokaa mitä taikoja psyllium tekee puurolle! Määrä kasvaa silmissä.

Nyt on jo viikon verran myös oikea etureisi vaivannut, ja nyt kipu on siirtynyt lonkkaan ja SI-niveleen, tai sinne mä ainakin sen paikannan. Oon sitä nyt rullaillut ja venytellyt ym, mutta jos ei ala helpottaa niin sitten täytyy hakea apua. Ärsyttävää kun se on sellasta pikkusta juilimista, ja tänäänkin vetäsin aamulla intervallin mutta ei se ihan kunnossa oo. Pahimpina hetkinä sitä joutuu vähän jopa ontumaan, mut sitten se taas helpottaa. Ja tiedän tiedän, näin terveydenhuoltoalan ammattihenkilönä pitäisi tajuta että lepohan se paras lääke olisi, mutta kilpaurheilijan aivopuolisko pistää sen verran pahasti nyt hanttiin että "kyl se menee ohi" mentaliteetillä vedetään vielä toistaiseksi.

Käytiin  lauantaina päiväreissulla mökillä
Mun eväät
 
Muiden eväät
Kida halusi päivystää kuistilla
Nojoo eiköhän tää turinointi riitä taas tällä erää, ollaan kuulolla! 

3 kommenttia:

  1. Minäkin oon pyöritellyt päätä, kun oon meidän sarjan osallistujamäärää kattonut. Mutta hei, saadaanpahan kunnon kilpailu aikaan ja mikäli paikka sm:iin tulee jo Jykylästä, niin jo siitä saa olla tosi tosi iloinen! :) Tsemppiä sinne, täälläkin jo vähän väsyttää aika ajoin... Mutta loppuun asti painetaan täysillä, eiks niin!? Ps. Hyvältä näyttää! Terv. Heidi

    VastaaPoista
  2. Ihanan näkönen toi keittiö :) Kade! Potkitaan sitten toisiamme persuksille jos alkaa tökkimään :D

    VastaaPoista
  3. Voisko olla piriformis syndrooman tapasta rasituksesta? Kuhan vaan näin hoitsuna myös tuli mieleen :) Tsempit, hyvältä näyttää! :)

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)