Sivut

maanantai 25. elokuuta 2014

Tiko tiko!

Jännät on ajat, kun kisoihin on enää vajaa kolme viikkoa. Kunto alkaa löytyä pikkuhiljaa, vaikka alakropan osalta painetaan hommia ihan vimoseen asti. Etureidet ovat ilokseni vilautelleet jo ihan oikeeta edistymistä, ja viime viikon sunnuntaina tankkaus meni erittäin toivotulla tavalla eli ihan nappiin. Täällä ei mässäilty sokeriherkuilla, ei jäätelöä, pullaa, karkkia tms. Riisikakkuja, riisiä, ananasta, pilttiä, vähän fitnessmuroja ja puuroa. Namskis sano Marsa ja kyllä paino humahti! Ensin ylös, ja sitten alas, onneksi :D

Yläpelti alkaa olla pikkuhiljaa kuivatusta vaille valmis. Painossakin päästiin loppuviikosta uudelle kymmenluvulle, eli alle 60kg. Tää dietti on ollut tosi opettavainen matka jo tähänkin asti. Tapoja päästä kuntoon on yhtä monta kun kisaajia ja valmentajiakin, ja itselleni näköjään tällä kertaa näyttäisi toimivan oikein hyvin myös tämmönen enempi aeroa sisältävä rupeama. Tosin, se oli pakollistakin, koska rasvapirulainen oli asettunut oikeen taloksi mun alakroppaan, ja voi veljet se on ollut tiukassa. Häätötoimenpiteinä on toiminut ylämäkikävely juoksumatolla ja kuluttavat punttireenit, eli lähinnä ihan tapposupersarjoja lyhyillä palautuksilla.

Viikko sitten

Hauskaa huomata miten paljon henkistä kasvua tämä diettiaika allekirjoittaneelle on aiheuttanut. Suhtautuminen ruokaan ja erityisesti herkutteluun on muuttunut aika paljon. Jälleen. Jo eka dietti teki sen, että herkkuhimoa osasi kontrolloida paremmin. Nyt huomaan, että en ole järin katsellut suklaakakkujen kuvia, ja suupielet kuolassa miettinyt että mitä kaikkea sokerista sitä tunkisi yhtää aika suuhunsa heti kisan jälkeen. Lähinnä mun tekee vain mieli syödä enemmän oikeaa ruokaa. Siis määrällisesti enemmän, vaikken liiemmin ole näläntunteesta kärsinytkään. Tänään just mietin mitä haluun ekana kisan jälkeen tehdä; haluun vaan mennä selälleen makaamaan, laittaa silmät kiinni ja miettiä että v**tu mä tein sen! Ehkä siihen joku naminami täytetty sämpylä ja kylmä pepsimax kylkeen niin avot! Vedin sellaset herkkuähkyt viimeksi kisan jälkeen, että voin oikeesti pahoin. Ja lupasin että ei ikinä enää. Mä muistan sen olon kuin eilisen päivän, ja se oli ehkä pahempi kuin mun pahin hukkavuosien krapula ikinä. Ei ollu suolitukos kaukana siitä hommasta, joten ilmasen vinkin annan kaikille uusille kisaajille; turha hamstrata kahta kiloa suklaata (joo, mulla oli jotain tän verran erilaisia), pullaa ym. juttuja; tulee masu kipeeksi, ja ensin luulin että kuolen, ja sitten jo melkein toivoin että kuolen :D Eikä oo vitsi. Oli meinaan aika tuskaa.

Tätä näin, mutta riisillä.

Mun offista voisin voisin sanoa vaan että napakympsi. Ei ehkä kaikkien mielestä, mutta itse oon tyytyväinen. Oon saanut treenata terveenä (yhtä pikkuflunssaa ja yhden päivän oksennustautia lukuunottamatta) yli vuoden päivät. Oon keskittänyt tekemiseni aika tarkkaan 2013 keväästä tähän syksyyn. Palattuani kisan jälkeen heti maanantaina normi ruokailujen ja kevyen reenin pariin, en oo sen koomin ruokakuvioitani sotkenut. Herkuttelut säästelin tarkoituksella kerran viikossa toteutettavaksi tai jopa harvemminkin alkuun (ja vielä mahdollisesti reenin päälle), koska tunnen itseni sen verran hyvin, että sukka lähtee imusarjaan turhankin herkästi.

Aamupuuroa en kyllä vaihda. Ja se otti sen kaksi kuukautta että pääsin jyvälle psylliumin käytöstä. Harjoitus tekee metsurin!

Kunto on siis mennyt nyt parin viikon aikana ihan hurjana eteenpäin, ja salillakin oon saanut palautetta että muija sulaa ihan silmissä! Tiesinkin, että ne suurimmat "ihmeet" tapahtuu juurikin tässä viimesten viikkojen aikana, ainakin jos viime diettiin on uskominen. En vaan voi käsittää miten paljon lisäboostia siitä saa kun näkee itsekin sen muutoksen. En oo edelleenkään sokeutunut omalle kunnolleni, ja vaikka edistyksen huomaankin ja siitä iloitsen, niin löysäilemään ei ruveta vaan pää on kylmä ku jääkausi ja homma viedään loppuun 110 lasissa.

Viikonloppuna olikin sitten sellanen näky ettei pitkään aikaan! Oli puhtaat hiukset, meikkiäkin oikeen kunnolla ja pyhävaatteet päällä, koska oli poikaystävän synttärit. Olihan mukavaa kun paikalle oli kokoontunut paljon väkeä, oli tosi kiva näin kesän päätteeksi. Itsehän lähdin nukkumaan kotiin kun muut suuntasi tanssiravintolaan. Piti nukkua kunnolla, että jaksoi levätä koko eilisen päivän. Ja sitähän mä teinkin, löhösin, kävin vähän palauttavalla kävelyllä ja löhösin. Ja söin.

Oli pakko ikuistaa näinkin harvinainen näky. Ja vielä huulipunaa! Huh.
Kaksi viikkoa töitä, 11 aamuaeroa, 10 kovaa punttia. Siinäpä tän hetken kovin kolmikko, jonka jälkeen on kisaviikko ja ansaitut lomapäivät. Ei muutaku kypärä kylmänä tuulitunneliin. Ps. Syksy on hiukka jees!! :)

3 kommenttia:

  1. Loistavaa Mallu !
    Purista vaan normaalisti perseellä.
    Iskä

    VastaaPoista
  2. Huomasin blogisi Lahti liikkuu -lehden kautta. Vaikutit jotenkin tutun näköiseltä. Olisitko ollut joskus mukana harjoittelijana tms., kun kävin Fysakoksessa hoidattamassa takareisivammaani. Oli miten oli, mielenkiintoista luettavaa ja mahtavaa kehitystä!

    VastaaPoista

HYMYILE! Koska olet upea :)