Sivut

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mikä meininkileissön?!

Mitä jäbät duunaa? Kuukausihan se vierähti taas edellisestä päivityksestä. On ollu valmistujaista, joulua, uutta vuotta ja uuden työn aloittamista. Kaikkea uutta. Päivitinpä hieman reeniohjelmaakin. Kaikenlaista tässä on ehtinyt puuhata ja tapahtua, ja nyt kun koiruus on ollut mun hoteissa niin vuorokaudessa ei ihan hirveesti reenipäivinä luppoaikaa jää. Ja edelleen tietokoneen kanssa ongelmaa, joka ei ole korjaantumassa muutenkuin ostamalla uusi kone. Kuvat pitää saada laitettua tänne jossain muualla kuin kotona.



Aloitetaas siitä että 18.12.2013 oli melkonen juhlapäivä. Musta tuli kertaheitolla fysioterapeutti, täti ja vielä kummitäti. Isoveljeni sai siis perheenlisäystä pienen pojan muodossa, ja sain kunniatehtäväkseni olla tämän pienokaisen kummitäti. Pienimuotoiset valmistujaiset oli sitten 21.12. ja koko päivän elin kakuilla, kekseillä ja suklaalla. Vähän skumppaa kylkeen niin avot! Olin jo samalla viikolla alottanut treenaamisen jouluaaton suklaamaratonia varten syömällä konvehtirasian ja leffaeväänä säkillisen irtokarkkeja. Sunnuntain ja maanantaina yritin elää siististi ja sitten tuli jouluaatto. "Viime jouluna olin dietillä niin nyt syön senkin edestä" oli mun motto. Ja olinkin sanani mittainen nainen. Viikon sisään meni yhteensä varmaan reilu kilo suklaata ja kaikkea muuta siihen päälle. Heh. Mun mielestä se vähän näkyy, muiden mielestä ei sitten pätkääkään. Ja tottahan se on. Kukaan ei huomaa jos kroppa kerää yhtäkkiä vaikka pari kiloa pelkkää nestettä. Eikä kukaan huomaa jos se lähtee. Eli SO NOT, syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää. Pattiakin on taottu niin maan pirusti että eiköhän sitä jotain oo taas tapahtunutkin. Ja kun nyt kerran lisenssikin on maksettu, niin syksyn kisoja kohti edelleen mennään. Aika menee niin vinhaa vauhtia, että dietin alku häämöttää jo suunnilleen neljän ja puolen kuukauden päässä.


Kaakkua
Vähä lisää kaakkua

Veljenpojat <3

Viime vuosi oli aikamoista myllerrystä. On käyty ekat kisat, muutettu äidille ja sieltä pois, valmistuttu koulusta... Paljon hienoja asioita tapahtui. Tietty vuoteen mahtuu aina sekä myötä- että vastoinkäymisiä ja niistä jos mistä oppii! Vietin myös elämäni parhaan vuoden vaihteen.


<3 
:)

Äläpä!!!

Aloitin siis uudessa työssä tammikuun alussa, Lahden kaupungilla kotihoidon fysioterapeuttina. Työssä olisi hyvä olla auto, mutta olin jo totutellut ajatukseen että kuljen kotikäynneille bussilla ja kesällä pyörällä. Joulun jälkeen olin kylässä veljen luona niin se tokaisee että "mutsi osti sulle auton". WOOT?! On mulla aikamoinen mamma. Meni ja osti mulle auton (tosin olen vain haltija etten pääse sitä myymään hahah), aika siistiä. Siinä on vaan yks ongelma. Tai itseasiassa parikin. Ensinnäkin varasin mun pihasta lämmitystolpallisen autopaikan. Isännöitsijä kehotti soittelemaan huoltomiehelle että tiputtais tolpan avaimen mun postilaatikkoon. Soittelin ja lupasi näin tehdä. Viikon päästä soitin uudestaan kun avainta ei kuulunut ja huoltomies ystävällisesti ilmoittaa että "joo ei kato tuotu sitä avainta ku ei siitä tolpasta tuu ees sähköä". No mutta kiitti ku kerroit! Asiaa tutkitaan kuulemma, varmaan korjataan vasta kun pakkaset loppuu... No toinen asia mikä on vähän vinksallaan on se että pakkasella lukot jäätyy ja ne ei toimi sitten millään ilveellä. Ei lukkosulalla, ei sisätilanlämmittimellä. Takaovet sen sijaan toimii, ainakin toistaiseksi, joten meikä könyää joka ainut kerta takaoven kautta sisään. Pysyy vetreenä kun n. 6 kertaa työpäivän aikana kömpii sisään ja ulos takapenkin kautta. No parempi näin kuin ettei toimis ykskään ovi, tai että se ei lähtis ollenkaa käyntii pakkasella.

Vaikka lupasin etten kirjoita tänne mitään ällöjä rakkausjuttuja, niin nyt on kyllä pakko kertoa. Viime perjantaina kun tulin töistä kotiin, niin poikaystävä tulee pihassa vastaan rinkka selässä ja kukkapaketti kädessä, vaikka ei ollut tarkoitus kummankaan reissata. Ketä järjestää tälläsiä yllätyksiä?! Ja vielä kukkien kanssa. Mä luulin että näin tapahtuu vain elokuvissa. Aika rakastettu olo. NII HITOKSEE IHANAA ET MIE ROMAHAN! #maailman #paras #mies


<3

Uusi työ vaikuttaa mukavalta ja oon viihtynyt hyvin! Aika moni asia oli jo kesästä tuttua, mutta on tää kotihoito vaan ihan erilainen maailma. Ehdoton plussa on se että on liikkuva työ ja kotikäynnit saa itse aikatauluttaa. Helpottaa kesän diettiäkin huomattavasti kun ruokailla voi vaikka autossa tai rytmittää käyntinsä niin että tauko tulee just sopivaan kohtaan. Säännöllinen elämänrytmi myös helpottaa dietillä oloa, vapaat viikonloput ja kaikki. Aijettä! Viime dietillähän tein viikonloput läpeensä narikassa hommia joten siinäkin suhteessa todennäköisesti paljon helpompaa. Huomaa että nyt kun dietti alkaa lähestyä niin sitä mietiskelee taas omaa kuntoaan aika paljon. Tarkastelee, analysoi, ja aina tulee siihen tulokseen että "mitään ei oo tapahtunut". Missään ei oo lihaa ja niin edespäin. Päätinkin muistin virkistykseksi selailla vanhoja postauksia jostain kivikaudelta. Nyt kun katsoo itseään peilistä niin miettii että voi hyvä luoja miten sitä onkin uskaltanut lähteä ekaan kisaan niin "olemattomalla" kunnolla. Tässä huomaa sen, että tyytyväisyys motivaation tappaa. Vaikka paljon on tapahtunut niin siltikään ei ole ikinä täysin tyytyväinen. 


Bärssi... 
.

.

.

































Onneksi viikonloput on vapaat. Arkipäivät menee niin vinhaa vauhtia; 05.45 ylös, koiran kanssa lenkille ja sitten aamupalaa ja muut rutiinit. 07.40 lähtö töihin, 16.00 kotiin, koiran kanssa ulos, 17.00 salille, sitten kotiin suihkuun, eväät, ruokaa ym. hommailua, 21.00 koiran kanssa ulos, iltapala ja petiin. Ei paljoo kerkee hengähtää! Nyt pari viikkoa "vapaata" koiranhoitommista. Niin paljon kuin sitä höpsöä rakastankin, niin on se omien treenien ja työn kanssa rankkaa yksin kolme kertaa päivässä lenkkeillä.  


Onnellinen kummitäti

Niilo?
Darth Vader?

NYT SAA TORUA JA KOMENTAA kun en oo kirjottanut!!! Antakaa palaa! Rapsakkaa vuoden alkua!! :)