Sivut

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ainakin fyysisesti läsnä

Nyt oli sellanen 8 viikkoa siihen kun helvetillinen nahanvärjäys operaatio saa alkunsa. Aika rivaakkaan on viikot kuluneet tähän asti, vaikka välillä yksi päivä saattaa tuntua viikolta... Tätä ruljanssia rytmittää kivasti säännöllinen työaika, ja viikonloppuvapaat. Ei voisi olla paremmin harrastusta tukevat työajat! Tietysti parhaiten tukisi, kun ei olisi työtä ollenkaan. Mutta minkäs teet, töissä on käytävä, eikä auta vastavalmistuneen valittaa, vaan legot irvessä iloitaan kun on töitä. Siis oikeasti, olen kyllä todella onnellisessa asemassa, että on töitä ainakin vuodeksi eteenpäin, ja tosiaankin se tarkoittaa sitä että ensi kesänä minäkin vietän sitä ansaittua kesälomaa, josta vielä kaiken hyvän päälle maksetaan rahaa. Onneksi olen valinnut urapolun, joka ei toistaiseksi haittaa harrastustoimintaa ainakaan kovin vakavasti.

Aika perussettiä
Korkeasaareen menossa
Välillä tulee keskustelussa esille se kun muhun ei saa salilla katsekontaktia tai oon ihan omissa maailmoissani. Heh, kenen muun maailmoissa olisin, jos en omissani? :D Mä tykkään kuunnella salilla mun omaa musaa, vaikka samaa biisiä repeatilla koko reenin ajan jos se potkii tarpeeksi hyvin. Saan siitä lisäbuustia, ja se auttaa mua keskittymään. Myös se, että pidän mielummin katseeni suunnattuna lattialle, ikkunasta ulos tai käyttämiini painoihin auttaa mua pitämään jatkuvan fokuksen siinä mitä oon tekemässä. Jos kerran otat napin pois korvasta treenin aikana, niin musta tuntuu että mun keskittyminen ja intensiteetti kärsii siitä, ja paskanjauhamiseksihan se sitten menee. Vaikka niin mielelläni vaihtaisin kaikkien kanssa kuulumisia, niin sali on kuitenkin paikka jossa mä teen mun urheilusuoritusta. Silloin mä haluan tehdä mun juttuni mahdollisimman tehokkaasti ja jokaiseen sarjaan keskittyen. Venyttelyhuoneessa sitten voi jutustella enempi, mutta treenin aikana päästän suustani mielelläni vain tehokkaita ulospuhalluksia ja saattaa sinne lattialle joskus joku kuolapisarakin lennähtää. Joten elkää pahastuko!

No mitä muuta muka?!

Jos ei muuten huomaa että dietti toimii niin reaktioaika epämääräisiin paskamaisuuksiin on ainakin lyhentynyt sekunnista sadasosaan :D On se persekin kasaan mennyt. Välillä saattaa myös olla aikamoista vuoristorataa kun ensin miettii että oon kyllä ihan loppu eikä jaksais enää yhtään, ja tunnin päästä fiilistelee että on tää hianoo! Nälkä mulla ei vieläkään oo ollut, kun en mä sitä jotenkin ajattele yhtään. Kyllä se masu alkaa tyhjyyttään huutaa siinä hieman ennen lounasaikaa, mutta en mä silti koe että olis ihan kamala nälkä. Onneks rehuja saa mättää kokolailla paljon, niin tulee kivan ruokaisia salaatteja kun heittää kanat ja riissenit sinne vihersalaatin joukkoon. Maitorahkatkin jää tästä lähtien meidän taloudessa lyhythiuksisemman tuhottavaksi, ja mä saan mättää tonnikalasalaatin siinä tilalla. Kyllä olikin meinaa tonnikalaa ikävä! Ja vaikka rahkaa rahkastankin, niin silti tuntuu kyllä mukavalta vaihtelulta.

Tästä nyt on jo aikaa...
NAMS!
Voi reidet.

Kyl tässä kai muuki on kiristyny ku pinna
Sumuinen hissiselfie ihan valon takia

Paino on tippunut parisen viikkoa oikein mukavasti, mutta tällä viikolla ilmeisesti hormonikierto on kerännyt jonninverran nestettä ja paino siis pikkuisen noussut. Kaloreita leikattiin viikon alusta, ja viime viikolla jo otettiin yksi lisäaerobinen kehiin ja tehostettiin vähän jalkareeniä. Kinttukeskiviikko hirvittää joka kerta. Selvisin siitä tosin tälläkin viikolla.

Semisoija ylämäen jälkeen
Kinttu alkaa jo ehkä hieman väläytellä merkkejä parempaan suuntaan. Kävin eilen kollegallani joka sivutoimisesti tekee hierontaa. Ensin tutkittiin ja pikaisten tutkimustulosten perusteella se vois olla aktiivinen triggerpiste. Ammuttiin vähän ultraa sinne ja sitten käsiteltiin. Ja mun hämmästyksekseni palaute oli että treenimäärään nähden melkoisen pehmeät lihat on! Ja käsittelykestävyys vähintäänkin hyvä, eli ei toi vaiva onneksi mikään vakava ole. Ainoastaan tosi inhottava toiminnallinen haitta ja se nyt sattuu vaikuttamaan aika v-mäisesti tähän diettitouhuun. Olen siis edelleen pidättäytynyt juoksentelusta, vaikka sitä tavallaan jo kaipaankin. Kaikki treenipäivät alkavat siis tällä hetkellä päättymättömällä ylämäellä sisätiloissa. Intervallinkin taidan vaihtaa tällä viikolla ylämäkeen, koska mun akilleen kantapää on kyllä ihan ehdottomasti se, että kun joku vaiva on pikkusen parempi, niin mä alan porskuttaa. Ja sitten ollaan taas köyhiä ja kipeitä. Ei se dietti yhteen intervalliin kaadu. Hyvin siis pyyhkii noinniinku kokonaisuuessaan joten ei muutaku luuska takasin töihin ja tuloksia odottelemaan!

Mahtia heinäkuun loppupuolta kaikille ja tosi jees on jos ja kun jaksatte mun matkaa seurata! Ja ehkä kommenttiakin heittää! ;) Toivepostaus oli mun treenifilosofia, mä koitan saada sen pian aikaiseksi. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Puoliväli häämöttää ja lonkkaa kolottaa

Diettiä takana 9 ja puoli viikkoa, ja reilu 10 edessä. Vaikkei sitä mielellään haluaisi myöntää läheisilleen, itselleen ja vielä vähemmän somessa seuraajille, niin kyllähän tää alkaa jo vähän tuntua. Mutta se on tämän homman luonne, ja ihan täysin normaalia että 9 reeniä viikossa, työt ja miinuskalorit tekee tehtävänsä. Alkaa Marsaa väsy painaa. Missään masiksissa tässä ei olla, vaikka niitäkin päiviä tulee, kun legot ei vilahtele ihan niin usein. Kerran taisin jopa tokaista että hyvästi SM-kisat, kun mun sarjan osallistujalistaa vilkaisin... Ja nyt täytyy vielä lisätä tähän että kyllä on lähteny fitnessmopo keulimaan! Osallistujamäärät on lähteny ihan lapasesta, nimittäin mun sarjassa on jo jotain yli 30 kisaajaa. KOLMEKYMMENTÄ?! Siitä jää siis puolet heti eliminaatiosta nuolemaan näppejään, joten kylmää kyytiä tulee olemaan. Kondiksessahan tässä on pakko olla, muuten ei heru sm-kisa paikkaa.

Vähän sumeeta kuntoa

Oon nyt vielä onnistunut kasaamaan itelleni kohtalaiset paineet tästä hommasta, kun taisin nuolasta ennenku tipahti ja sanoin tavoitteeni liian monta kertaa liian monelle ääneen. Ja sekös vähän nakertaa. Tavallaan se on hyvä asia, mutta kyllä se paineitakin kasaa. Tavoitteet pitääkin olla korkealla ja omaan tekemiseen täytyy luottaa, mutta kyllä se niin vaan on että on ihan eri kilpailla 30 kuin 10 naisen kanssa. Eli kyllä se finaalipaikka ja samalla sm-paikka Jyväskylän karsinnasta on edelleen se ehdoton tavoite. Ja jos se ei toteudu, niin sit muut oli vaan yksinkertaisesti parempia, piste. Kunto kuitenkin on mennyt eteenpäin tasaisen tappavaa vauhtia, ja pienillä muutoksilla edetään jatkuvasti. Treenipäivän kaloreita tiputeltiin vähän, niin josko lähtis vielä paremmin puremaan persiiseen.

Marsu
No jottei nyt aika kävis mulla pitkäksi (kun ei tässä treenatessa ja töissä käydessä saa vielä ihan kaikkia hereilläolotunteja käytettyä touhuamiseen), niin keksinpähän vähän lisähöystöä tälle viikolle, siis kivaa pikkupuuhastelua mulle ja puolisolle, nimittäin viikonloppuna muutetaan. Sain täysin extempore kahdessa päivässä itselleni ihanan pikkukaksion n. 100m päästä nykyisestä asunnostani. JIHUUU!! Siellä on astianpesukone ja kaikkea. Voi tätä ilonpäivää. En edes aktiivisesti etsinyt asuntoa, vaan hetkellisen aivojen vajaatoiminnan seurauksena käväsin katsomassa mitä oikotiellä on tarjottavanaan, ja siellähän se möllötti, kuin mulle tehty kaksio ah niin ihanasta Lahden Kariniemestä, josta en halua vielä pois kun sinne kerran pääsin. En olisi vielä hylännyt mun yksiötä, jos ei olis samalta alueelta löytynyt kaksiota. Onpahan loppukesäksi meille enemmän tilaa, erillinen makuuhuone ja se tiskikone. Elokuun jälkeen kun taas komeus ja vahvuus poistuu taloudesta Jyväskylään opintojen pariin.

Uusi keittiö 

Sunnuntaina käytiin mamman kanssa Hämeenlinnasta hakemassa meille ruokailuryhmä, joka bongattiin tori.fi:stä. Kyllä kultaakin kalliimmat on sellaiset vanhemmat, jotka auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos äiti <3 Mamma auttaa muutenkin tosi tosi paljon, ihan uskomaton! Ajattelin tässä iltaisin aina kiikutella sinne jonkun pienen nyssäkän niin ei olis lauantaina sitten ihan niin paljon hommaa :)

Äiskän paholainen 

Kattokaa mitä taikoja psyllium tekee puurolle! Määrä kasvaa silmissä.

Nyt on jo viikon verran myös oikea etureisi vaivannut, ja nyt kipu on siirtynyt lonkkaan ja SI-niveleen, tai sinne mä ainakin sen paikannan. Oon sitä nyt rullaillut ja venytellyt ym, mutta jos ei ala helpottaa niin sitten täytyy hakea apua. Ärsyttävää kun se on sellasta pikkusta juilimista, ja tänäänkin vetäsin aamulla intervallin mutta ei se ihan kunnossa oo. Pahimpina hetkinä sitä joutuu vähän jopa ontumaan, mut sitten se taas helpottaa. Ja tiedän tiedän, näin terveydenhuoltoalan ammattihenkilönä pitäisi tajuta että lepohan se paras lääke olisi, mutta kilpaurheilijan aivopuolisko pistää sen verran pahasti nyt hanttiin että "kyl se menee ohi" mentaliteetillä vedetään vielä toistaiseksi.

Käytiin  lauantaina päiväreissulla mökillä
Mun eväät
 
Muiden eväät
Kida halusi päivystää kuistilla
Nojoo eiköhän tää turinointi riitä taas tällä erää, ollaan kuulolla!